sinä olet?

mies	3 (2%)
nainen	99 (90%)
?	3 (2%)
10-20 vuotta	10 (9%)
20 - 30 vuotta	54 (49%)
30-40 vuotta	36 (33%)
40 +	8 (7%)
perheellinen	42 (38%)
htbl-väkeä	46 (42%)
muuta, mitä?	20 (18%)

Ääniä 109.


mama kiittää ja kuittaa.

uuden ulkoasun myötä pilaantu koko kysely, joten imuroin sen tänne tekstiosioon.
huomaan että SS-blogi on 20-40 vuotiaiden perheellisten/sateenkaarevien naisten suosiossa.

- 20% on kuitenkin muuta,mitä? ja siihen sain vastaukseksi muutaman kommentin. muutaman sinkkunainen ilmeisesti, ja muutama seurusteleva.
 -ja kiva tietää että täällä käy myös jokunen mies. ei sillä että tarttis ilmottautuakaan ;) mähän olen suht jäänyt koko "mies"-skenen ulkopuolelle muutenkin elämässäni.
 -musta on myös kiva että muutama sukupuolestaan epävarma laittoi ruksia ?-merkin kohdalle. luulen että kys.om. henkilöiden kanssa luetaan blogeja vähän ristiin. että heippahei siellä! *vilk,vilk*


nää on kivoja nää kyselyt, on mukavaa kun vastailette!

hiton lärvi, ja pääparka

miten se oma lärvätsalo on aina jotenki ärsyttävä. eilen aikani kuluksi yritin ottaa naamakirjaan uutta profiilikuvaa. ja voin sanoa että itse itsensä kuvaaminen on melkein typerintä mitä tiedän. ja oma lärvi sitten kanssa.
TJEU:

tukan väri on ainua mistä diggaan.

tänään ei olekaan tarvinnu sitten tekemisen puutetta valitella. leikki-ikänen vuotaa molemmista päistä. ja kuumeilee. poika daivasi sohvalta otsikolleen parketille, ja kolauksesta päätelleen murtui pään luut. sydäristä toivuttuani olen täällä kytännyt sen joka liikettä. näyttäis siltä ettei ees aivot tärskähtäneet. ja mitään ei kundi oppinut. jo vartti veret seisauttaneen kolinan jälkeen olin ottanut sen sohvan käsinojalta neljästi alas. ja sama meno jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu...
mun mutsi kolmenkymmenen vuoden äitiyskokemuksella "lohdutteli" että kannattaa vaan itseä hiukan kovettaa, se huoli ei lopu niin kauaa kun itsessä henki pihisee. lohdutti se myös sillä että "onneks pennuilla on joustava pää." vaikka joskus tuntuukin että se on umpiluuta. ainakin ton apinan kanssa.

no. myyrää katsellaan, kirjoja luetaan ja sisällä lusitaan. jotenkin vaan tää päivä tuntuu kuluvan tällai älyttömän hitaasti.

sunnuntai

"miten sä et oikein vaikuta tyytyväiseltä että lupauduin myös sunnuntaiks töihin?"

- njaa. siinä tää vkonloppu menikin. seinille hyppivän vuosikkaan ja kipeän leikki-ikäsen kanssa. sisätiloissa.
puuh.

iloa revitään sunnuntaiaamun letuista. kahvista ja mammalle pieni annos suklaata.
kyllä se tästä lähtee.
hernekeitonkin laitoin tulille kello 6.30.

mitähän muuta me tehtäis? siivottais? jepa.

väsynyt matkaaja

nöpönenä palasi yökylästä. kipeä tuntuu olevan. ryömi sohvalle, rakkausyrtin alle. ja nukkumatti vei.

tsi italianpata

italianpata on yks suht ainuita "valmisruokia" joita meillä syödään toisinaan. (pinaattiletut, maksalaatikko, italianpata vähemmän kun kerran kuussa.) mä en kuitenkaan tykkää ee-siitä ja ee-tästä mitä ne sisältää, mutta lapset tietty diggaa sitä kovasti.

puistossa kerran kuulin kuinka yks frendi oli tehnyt italianpataa itse, ja kas, heleppoa se oli.

a) ensin sä paistat jauhelihan, pieniä porkkanakuutioita ja sipulia. mausta.
b) kaada päälle tomaattista kastiketta. tänään tomaatti-yrtti-purnukoita kaks.
c) kippaa joukkoon pikkuspaghettia. meillä täysjyvää.
kiehuta noin vartti. lisää kasviksia maun mukaan. tänään meillä maissi&herne.

heleppoa ku heinänteko, ja namnam.
ja sanoiksmä, halpaa.

siellä missä...

loppukaneetti. viikon viisaus.
"siellä missä aarteesi on, siellä on sydämesi."

nappi

"auto, leppäkerttu, kurpitsa, kynä" luettelen kuvakirjan kuvia. "...saapas, nappi..."

"öh", sanoo poika.
näyttää nappia paidassa.
"joo, se on nappi kulta. hitsi, sähän oot ihan älyvälkky!"

tie naisen sydämeen ja sillai...

vähän ehkä huijaan kun sanon etten ole ruokaa tehnyt. ehkä se on niin että mun ei tarvitse tehdä ruokaa.
eilen päätin ilahduttaa murua tekemällä sille grillileipiä, ja mustikkapirtelöä iltapalaksi. kyllä kelpasi.
tänään väänsin jonkun ihme karppi-pizzapohjan ei-niin-karppi-pizzapäällisillä. hyvin kelpas sekin. huomenna olis aikeissa yllättää itse tehdyllä italianpadalla. kattokaas, tiedän että tie naisen sydämeen kulkee vatsan kautta ja silleen, ja vähän pitää vissiin munkin yritellä. *

tän viikon tilinpäätös tässä:
- haukut pomolta, ja niiden haukkuja peruutus perusteettomina.
- sairaalloinen määrä tehtyä työtä.
- vanhan viisauden "kannattaa olla vittumaisille ihmisille kiva" käytännössä todeksi toteaminen. taas kerran.
- murun roiliminen valokuvanäyttelyyn. näyttely oli laimea. tunnekokemus sen osalta että sain sen sinne hyvillä mielin lähtemään, ja saatiin olla keskenään kaksi tuntia, taas ei.
- "mä rakastan sua" kirje. esikolta.
- "mulla on ihania ystäviä" väittämän todeksi toteaminen taas kerran.
- rahat taas (edelleen) tuntuu riittävän tän talouden pyörittämiseen. aika kiva tiedostaa tää aina toisinaan.
- esikon isi on ihana. halus puhelinkonsultaation kun esikko halua lauantaina discoon. (done deal: 21.30 asti, daddy hakee, konservatiivinen asu, ripsaria ++, alkoholia ei.)
- mä oon pienestä ilonen ihminen. luojalle (ja vissiin mutsille ja faijalle) kiitos siitä.

* KJEU (kokeile jos et usko) mustikkapirtelö:
- 4dl maitoa
- prk maitorahkaa
- hampun siemeniä
- vehnäleseitä
- anopin keräämiä mustikoita
- kuningatar-bona
- sopivasti sokeria
surauta tehosekottimella, annostele isoihin laseihin.
jep!


p.s. tänään selkähierontaa ja jäätelöä ykslapsisen perheen vanhemmille. kiitokseksi hyvin hoidetusta viikosta. kylläh!

kulkee taas. vähän.

saikutettuaan kertaalleen jo tässä välissä, työparini lähti kesken päivän. jossei sillä vaivaa suolisto, on sillä rytmihäiriöitä, jos ei ole rytmihäiriöitä, sillä kremppaa olkapää, jos ei olkapää kremppaa, on ainakin flunssa, jos ei flunssa vaivaa on vti, jos ei vti, niin varmaan keksitään jotakin muuta. olen nyt kahdeksatta vkoa töissä, joista työparini on ollut töissä kai kolme.
ei siinä mitään että mulla on paljon duunia kun se on poissa, mutta kun se tulee paikalle, kaikki on mukavasti rempallaan. ja sitten tuntuu että tallon sen reviirille kun meinaan vahingossa hoitaa senkin jutut kun se on työntouhussa.
ihminen jota ihailen, sanoikin tässä että onneksi mulla on niin jalat maassa aina, muuten sekoaisin noiden kahden huselon tiimissä. tietäispä vaan. mun jalat ei kai ole maata koskenutkaan ikinä, mutta rentona maanikkona tää sujuu. en tiedä että toivoisko sille työparille pitkää saikkua että sais kaikki kuntoon, (sillä en usko sen vaivojen olevan fyysistä laatua) vai toivoisko vaan että se saik-saik-saikuttaa silloin kun siitä tuntuu.

mun oma flunssa karhentaa kurkkua, mutta kuuman veden juominen tuntuu auttavan. ja hyvä niin.

murulla on "hauskat" päivät himassa. kun vääntö ruttunaaman kanssa on tasoittunut, kiljui poika ensin murun leiriangstit ulos alkuviikosta, ja loppuviikosta se on tehnyt hampaita, ja huutanut vielä enemmän. mulla on nyt täällä kiva rooli. en ihmettele että perusisit fiilarissa leikittää hyväntuulisia mukeloita kotonaoloaikansa, ja emäntä makaa raatona sohvalla, koska just tälläviikolla se on mennyt niin. mä saan kaiken "laatuajan" tirriäisten kanssa, toisen hoitaessa perussetit ja perusnatinat.

vieläkään ei ole hyvä palvelu kotona lakannut. vaikka päivät on murulle toisinaan pitkiä ja rankkoja, on ruoka valmiina kun tulen. ja joskus se on leipassut sämpylät, toisinaan täällä on valmiina lettuja. kyllä heteroita töissä kismittää. en muista koska olen moppiin kajonnut, pessyt pyykkiä tai pyyhkinyt pölyjä. mun suht ainua nykyinen "kotihomma", lasten lelujen kerääminen iltariekkumisten jälkeen sujuu leikin varjolla.

emmä joo valita. 

viikonlopuksi luvassa vaihtelevaa säätä. rakkain L ottaa ruttunaaman yökylään, meillä on perjantai-ilta kaksin murun kanssa kun esikkokin lähtee maailmalle. lauantaina muru lähtee leikkimään töitä, sunnuntaina ohjelma vapaa. tervetuloa viikonloppu!

kääritäänkö kauniiseen pakettiin?

helevata! ja sen kaikki muodot!
en tajua mikä tämän viikon opetus mahtaa olla. yritän nyt kääriä vastoinkäymiseni nättiin pakettiin. on kivompi sitten muistella tätä skeidaa.
a) olen kadottanut duuniin liittyviä kortteja. ai saamari, mä siis olenkin tavallinen kuolevainen ja erehtyväinen ihminen. 30 vuoteen olen hävittänyt yhdet avaimet. humalpäissäni. tältä siis tuntuu olla normi-ihminen? jea. vaikeuttaa vaan hieman työntekoa moisten korttien poissaolo. saahan niitä toki uusia. hätäks tässä.
b) ihme puheluita tullut työluuriin. sappeni kiehuu ja vituttaa, mutta kauniisti ajateltua olen saanut mitä olen tilannut. taitaa ihmiset välittää toisistaan ja olla huolissaan. ja pinnahan se vaan tässä kasvaa kun saa rautalankaa vääntää päivittäin.
c) yhden innokaan opiskelijan tunkeilevat kommentit ja lääpinnät voi varmaan laittaa sen kaneetin alle että mä todella oon duunikamoissani lihaksikkaan näkönen ja aika hottis. oppisinpa vielä jonkun korrektin ilmasun sille että "kuule, mulla on henkilökohtaset rajat, ja mun käsien tai mahan lääpintä, saatikka tissitaskun tutkiminen taikka kommentti "näkisittepä mitkä reisilihakset tuon housuissa pullottaa (!?!?)" on musta perin tungettelevia.
d) varmaan se että haastan riitaa ja olen ärsyttävä ja ei mihinkään tyytyväinen ja turhautuneen oloinen, kertoo vaan siitä että mulla on temperamenttia, enkä olekaan ihan helppo nakki, eli olen siis kiinnostava ihminen. toivokaa kovasti että emäntäkin on sitä mieltä.
e) luulen että emännän sormi on murtunut ja niska saanut treeneissä aika tärskyn, on vaan siksi että saan täällä huoltaa ja hoivata, päteä ammatillisesti ja tuntea itseni tärkeäksi.
f) se että esikko jättää kotihommat hoitamatta, kertoo varmaan vaan sen normaalikasvusta normaaliksi teiniksi. jee! hurrataan sille.
g) mun flunssan merkit vaan kertoo siitä että kohta saan varmaan hyvän syyn laiskotella sängynpohjalla. eks jee?

poikulin pitkittinyttä flunssaa ja ruttunaaman mahakipua en nyt jaksakaan kirjotella hienoon muotoon. koitapa ite paremmin.

yhtä juhlaahan tää on tää viikko. eikö kuulostakin siltä?

sama kuvina

muru läksi leirille. antoi päiväohjelman mulle, että tiiän koska voin soittaa jos tulee hätä. mikäshätätässä, ihmettelin. no ikävä. ja pakko on soitella kuulemma. pöllö. - joo, joo, rakastan rakastan.

tänään pidellään esikon kanssa kauneuspäivää jalkakylpyineen ja naamamutineen. sitten otetaan naapurinpoika hetkeksi hoitoon. illalla nautiskellaan lasi viiniä mun sisarusten kanssa, ja pelaillaan lautapelejä. nyt vähän siivoilen ja laitan saaristolaisleipää uuniin. ei pöllömmän kuuloinen yh/vapaalauantai.

pienestä ilonen

vitsit. on se onni että osaa iloita pienistä. ihan tavallinen lauantaiaamu tuntuu erityisen mukavalta ihan tälläsenään. suurta iloa on mulle aiheuttanut tänä aamuna:

- murun muhun kohdistamat herätystoimenpiteet.
- kunnon kissavenyttelyt lämpimässä sängyssä.
- valmiiksi keitetty kahvi.
- hesarin lukurauha.
- riehuminen natiaisten kanssa sängyssä.
- leijonan takkunen unitukka.
- ruttunaaman aamumuroilottelu.
- äärettömän herkullinen avocado-feta-aamuruisleipä.
- saatujen rakkausruusujen asettelu kuivumaan.
- poikulin räkäset pusut.

huoh.

murot

yks kasvatuksellinen tavoite on saavutettu.
musta on äärettömän hienoa että mun lapset on vähästä kiitollisia ja pienet asiat aiheuttaa niissä iloa ja onnellisuutta. siinä ne on tullu muhun, tai olen todella saanut istutettua niihin siemenen siitä mikä elämässä on tärkeetä.

ruttunaama pyyti tänään muroja kaupassa. ostin.
se käveli kaupassa niin riemusena, ja autossa, ja kotimatkalla, ja omalla pihalla, ja porraskäytävässä. se muropaketti sylissään. katseli, ihaili, hypisteli. sai itse avata.

sitten se sai päivällisen sijasta annoksen cheerios-muroja.
voi elämä.
lapsi on niin onnellinen!
ja niin pienestä.

(mun ruokapolitiikkaan ei kuulu murot. olen ostanut joskus sun-muroja koska niissä ei ole lisäaineita eikä suolaa, ja sitten toi oli varmaan toka cheerios-paketti ruttunaaman kohdalla ikinä. ja lupaan ja vannon tuon ilon nähtyäni että ensvuonna taas uusiks!)

norotus

hemmeti. miten mä nykyään eksyn väärään paikkaan väärään aikaan? tänään sit löysin duunissa oksun, ja se sattui olemaan noro-oksu. eipä siinä mitään, mutta se karmea tauti lentää myös ilmassa kohteesta toiseen. mä oon tänään ollut ihan kunnon käsien myrkyillähinkkaaja. sillä noro on sen sortin tuliainen että sitä en kotiini halua kantaa.
ei-niin-innolla odottelen mitä tästä seuraa. toiv ei mitään.

turhautumus

saakeli.
lento taitaa olla loppumassa. mä olen turhautunut ja äkänen. työviikot on pitkäsoutusia ja mä kaipaan kotia ja perhettä. illalla tuntuu niin kurjalta että pojan päivä on jo loppu, kun saan omasta mielestä vaan tovin sitä luttailtua.

murun kanssa kun alotetaan jotakin juttelemaan, se tovin päästä sanoo ettei enää voi sanoa mitään oikein, kun keskustelu mun kanssa ajautuu automaattisesti "väärille" raiteille, ja lopuksi sen kaikki sanomiset on mun korvissa pahasta. hmh. parempi vissiin olla ihan hiljaa vaan.

sitten on vielä se iltapväpahoinvointi. mä olen ollut kauheissa päänsäryissä ja yrjötyksissä poikkeuksetta kun kotimatka töistä alkaa. vituttaa pidätellä yrjöä se harva se päivä tunnin verran ennenkun helpottaa. olen kokeillut syödä enemmän. juoda enemmän. ei auta. olkoon. yrjötys.

oli meillä tyhy-iltapäiväkin. ihmeellistä pilkunviilausta ja lässytystä. meillä on tosi hieno ja ainutlaatuinen (luulen) työyhteisö, ja jos isoja ongelmia ei ole, niin miksi niitä pieniä pitää höylätä? ja sitten valittaa kun pienistä valitetaan.

ja kävin mä elvytyskoulutuksessakin. ja onneksi kävinkin, kun pääsin heti tositoimiin. pelotti ja mietitytti asia pitkään. olin taas ihan tyyni ja cool äksönin hetkellä, ja sitten myöhemmin iski uupelo ja suru. joka kostautui sekavina unina. ja aamulla väsytti.

ja aamulla sain kuulla etten saa penniäkään tulospalkkaa. rällätkää muut vaan tonneillanne. ei vois vähempää kiinnostaa ees.

positiivista on se että kun soitin murulle itku kurkussa aamulla töistä ja ähisin etten kestä mitään paskaa enempää, oli se naistenkäsittelyekspertti ottanut ja siivonnut koko huushollin mun työpäivän aikana. koko. huus. hollin.  katosta. lattiaan.

nyt jos mä jaksan suihkuun mennä, ja sänkyyn kömpiä alkamatta tillittämään tai raivoamaan, niin aamulla voin itseäni onnitella. tiukoilla mennään...

automaattinen viesti

auttakaa nyt joku saakeli mulle tärkeetä keski-ikästä hieman likinäköstä mieshenkilöä poistamaan puhelimesta automaattinen hätäviesti.
"olen hädässä. auta minua!"

aika pysäyttävä viesti löytyäkseen puhelimesta kesken kiireisen työpäivän.
saamari että taas säikähdin.

salaisuuksiesi vartija

mua ei ainakaan kannata palkata vartioimaan mitään salaisuuksia.
olin hankkinut murulle extempore ystävänpäivälahjan viimeviikolla, ja hemmetti että kävin kierroksilla monta päivää. pakko olis soittaa systerille ja hihkua, kun en meinannut nahoissani pysyä.

olin piilotellut lappuja ympräri asuntoa, ja töistä laittelin koordinaatteja että muru löytäis pienempiä ylläreitä pitkin päivää, etten heti aamusta pilaa koko ylläriä. iltapäivästä muru ei ees vastannu enää mun viesteihin, ja systeri epäili sen kyllästyneen "tollaseen romanttiseen paskanjauhantaan". niin tai näin, muru oli lahjastaan ihan onnellinen, tosin ei ihan siinä tilassa mihin olin itseni saanut viritettyä.

noh, huiman nyrkkeilytunnin ja valmiin sapuskan jälkeen, nappaan oman lahjani, käsin tehdyt suklaat sekä lasin viiniä, ja suurimman rakkauteni ja kömmin villapeiton alle pusuttelemaan.

ällöttävää romanttista paskanjauhantaa, eikö olekin. mut niinhän on tää onkin tää koko mun elämä!
mutta mä en valita.

p.s. kivaa ystävänpäivää teillekin!

täräys

nonni. nyt se naistenkäsittelyekspertti on ilmeisesti saanut aivotärähdyksen.
"ei tässä mitään hätää" sanoo unelias ja pääkipuinen muru. ja menee nukkumaan. samalla mä kieltäydyn antamasta sille särkylääkettä ja funtsailen pitääkö sitä herätellä yöllä. vai soitanko jo taas jonnekin.

hemmetti. ei mun pitäny mitään urheilijaa enää alkaa.
mut se halus alkaa urheilemaan.

ei näin.

naisten käsittely

mä en kertakaikkiaan tajua kuka tuon murun on laskenut vapauteen. mun napattavaksi, tai mut nappaamaan.
ymmärrän hyvin että ihmissuhteet toimii tai ei toimi, mutta silti.
ymmärrän myös sen että tässä käsissäni on jotakin josta en itse hevillä luovu.  tuskin millään. ikinä.

"voi paska, sä oot vähän liian hyvä käsittelemään naisia"
- ai miten nii?
"no oot vaan, mulle kävis kusipäisempikin käsittely, mutta en todella ala tästä valittamaan."

kuuma vaahtokylpy, ihon silittelyä ja hiustenpesu. luit oikein. hiustenpesu! taivaallista.
kokeilepa itse. mutta varo, voi puoliso pyörtyä. jos olet hyvä käsittelemään naisia. niinku eräät.

totuuksia elämästä, ja itsestä

palasin vielä kertomaan muutaman totuuden elämästä, ja itsestäni:
a) silmämeikkien poispeseminen on musta melkein typerintä elämässä. tai sit en vaan sitä(kään) osaa tehdä oikein.
b) always-siteiden uudessa mallissa on mukana tuoksuva intiimipyyhe. helvetin mainiota. on se ihanaa että persus tuoksuu kukkasille. varsinkin tähän aikaan kuukaudesta.
c) afrikkalainen valkoviini on ihan hyvää. ja niistä tulee ihana turtumus. arvostan murun suurehkoja viinilaseja, sanotaanko aika suuresti.
d) mulla on murua ikävä. ymmärrettävää toki, onhan se ollut pois kotoa jo kahdeksan tuntia.
e) mä kun olin oikeen laittanu hiukset aamulla kondikseen, niin opiskelija epäili että joku on tehnyt mulle jotakin pahaa. se siitä mun tyylitajusta.
f) nyt mä menen sinne mun jo nesböön kainaloon.

p.s. yksikin hullu uni, niin mun nukkumatilla on yt-neuvottelut eessä. jo riittää sekoilu ja ihmeelliset asunnot.
p.s.2. tarkemman analyysin toivossa, ne jotka on sivupalkin kyselyyn vastanneet "muuta", kertokaahan mitä muuta. sitten analyysia pukkais.

perjantairaportti

ostostelu viikon töistä väsyneenä, huonosti nukkuneen korvatulehtuneen vuosikkaan ja marisevan uhmiksen kanssa ei ole kovin nautinnollista. sain kuitenkin osteltua poikulalle parit collarit ja itselle alusvaatteita. jälkimmäinen ei ollut mikään fiilistelyn ja estetiikan, saatikka erotiikan riemuvoitto. koitapa itse virittäytyä alusvaatetunnelmiin kun ostoskaverit alkaa jostain syystä viimeistään alusvaaterekkien välissä karjumaan, huiskimaan toisiaan, kiipeilemään toistensa päälle, ja karkailemaan pitsiasujen taakse.
no mulle kelpaa tokarekin oikea koko, jos emännälle ei, pitäköön silmät kiinni kun mä heilun täällä alusvaatteisillani.

pojan asun kanssa kävi paremmin. collareita oli ihan kivoja värejä, ja paidan valitsi ruttunaama. hyvät tuli.

aika huiskaamista ollut tää päivä muutenkin. mä tein tiukan aamusetin duunissa. soitin pomolle jos voisin skipata osastome palaverin koska olis "oikeitakin" töitä tehtävänä. ja onneksi se sopi sille. hommia pukkaa yhtäkkiä ovista ja ikkunoista, ja koska mua on siunattu ressaantuvalla työparilla ja lievällä maanisella luonteenlaadulla, mieluusti haalin vähän senkin hommia itselleni. lepakkoapurini on tiputtanut imurin jalalleen ja on saikulla, joten yksin sain heilua menemmään, ja mähän heiluin. aamiaista en ehtinyt syödä lainkaan, ja kahden koiralenkin, nopsasti kipitetyn työmatkan ja vajaan viiden tiukan työtunnin jälkeen jouduin mättämään juoksuruokaa kotimatkalla.

syy mun kiiruhtamiselle tänään oli anoppi. sen oli päästävä maailmanmatkaltaan kotiin, ja muru äidintyttönä ajoi sen autollaan iltapäivällä kouvostoliiton tasavaltaan. anopilla oli koiria ikävä, niin olin tehnyt tunteja sisään että ehtivät sinne mahdollisimman aikaisin. olin tilannut anopille ekolosta luomutaateleita, ja leipassut taatelikakunkin, ja kyllä taas kannatti olla mukava. nyt mun yksinäistä iltaa kotosalla sulostuttaa kolme litraa afrikkalaista valkoviiniä. jospa olen ansainnut yhden lasillisen? kyllä!

kello tuli 19.00, himpulat nukkuu, ja mä painun untuvapeiton alle villikset jalassa nauttimaan dekkarista ja viinistä. jes.

naiseus!

pms ohi. onneksi.

mutta se sitä seuraava vaihe ei myöskään ole kovin kiva.

olen ollut vuorotellen valmis vetämään itseni jojoon, tai tilsimään jonkun toisen.

saakeli mitä kipua voikin ihmisellä olla. ääretöntä särkyä, kolotusta, kipua, riipimistä, tuskaa, viiltelyä. istumaan ei pysty, seistä en halua, makaaminen tekee kipeää.

puhumattakaan siitä että pipo on niin kireällä että vinkuu. muiden puhe kuulostaa korviin pottuilulta, muiden jutut äärettömän typeriltä, ja töissä on pelkkiä vastoinkäymisiä.

tän illan ohjelmassa on vetää pää tukkoon buranalla, kahta suklaalaatua sekaisin. "lääkkeeksi", sekä mennä kuumaan vaahtokylpyyn murun kanssa. haluan, vaadin, tahdon ja tarvitsen myös selkähieronnan. että selviäisin tästä.

alkamatta kirkumaan, huutamaan, kiljumaan tai itkemään... saatikka tekemään jotakin fataalimpaa.

toinen samanlainen

palas tänään mieleen noin 12v takainen lääkärireissu kun esikkoa vietiin rähmivien silmien takia lääkäriin, ja hups. löyty tulehdus silmistä, korvista ja kurkusta kanssa.
siskonsa poika, pikkuleijona, veti samat diagnoosit, ja samalla lähtösyyllä mentiin alunperin lääkäriin, eli rähmivin silmin.

ei ole huutanut öisin, ei ole kiukunnut poikkeavasti, ei ole kuumeillut.

luulen että tää on sen influenssan jälkitauteja tää, muruhan käytti pojan kuumeilun takia kaks viikkoa sitten lääkärissä, dg silloin: ei mitään.

onneks ei nyt jääty paljoa seuraileen että mitä niistä silmistä tulee, kun oli selkeesti olikin nyt tauti päällä vaikkei me oltais sitä huomattukaan.

no tippoja silmiin, antibioottia suuhun ja kuumelääkettä päälle.
toiv se siitä.

kuumeilevan rokotetun pojan takia kun mä pari vkoa soitin neuvolaan, ja täti sanoi "kyllähän sä tiiät millasia ne korvalapset on" ni jouduin kertoo etten tiä. ja edelleen sama. ei hajua vieläkään miten lapsi käyttäytyy kun sillä on korvatulehdus... noin niinko normaalisti. nää on nii erityisiä nää mun.

mättöä

hittolainen!
munkin sisällä asuu kuin asuukin pieni butch!
mä läksin yhteen taisteluakatemiaan vähän ottaan nyrkkeilykurssia ja enemmän mun juttu ei olis voinu olla!

oon jotenki aatellu että se ittenrääkkäämisaikakausi, se jolloin rakastaa sitä kun hiki lentää ja kroppaan sattuu, olis mulla jo takanapäin, mut ei, se on vaan ollu uinumassa. piilossa hellän kotiäitikuoren alla.

ei siis tosiaan ollu mikään popmusiikilla höystetty tyttöjen taputtelutunti, vaan just hyvää meininkiä. systeri, joka mulle sinne on lähteny sparrauskaveriks, meinas heittää laatat jo puolentunnin kohdalla.

mulla on myös joku ihmeellinen peruskunto tuolla alla, joka salli sen että koko tunti oli vaan kivaa nautiskelua, vaikka vähän tuntu että lihakset huutaa hoosiannaa, niin huonolta ei tuntunu kertaakaan. me likey!

nyt vaan emännän rakkaudella valmistama tomaattikeitto naamariin ja sänkyyn odotteleen omissa treeneissään hikoilevaa murua kainaloon, ja unta palloon. katotaan kumpi tulee ensin! (paitsi saattaa olla että jumitan tähän tsiigaamaan nyrkkeilyvideoita. ei olis huono sekään!)

naisen kanssa

on taas viimeviikon aikana korostuneet nää lesbosuhteen plussat ja miinukset.

yhtenä päivänä kun lähdin töihin, niin bussikorttia laukusta kaivaessa löysin rakkauskirjeen. se oli jotakin niin kaunista, että kävin itkemään bussissa. että toinen voikin olla niin huomaavainen ja romanttinen. nainen jos kuka tietää imartelun ja kehumisen merkityksen parisuhteessa.

toinen ihanuus on ruoanlaittotaito. se toki ei ole kaikissa naisissa sisäänrakennettuna, mutta omassa mallissani kyllä. oi kyllä! mielettömän hyvää arkiruokaa odottamassa ja pöytä katettuna kun tulen kotiin. mun sydämen sytkytystä lisää myös uuttera emännyys kaikkinensa. pyykkäys, perussiistiminen.

lapsista nainen huolehtii hyvin. se tajuaa mitä tehdä, ja osaa olla empaattinen.

flunssasta huolimatta se yrittää hoitaa omat hommansa täällä. miesmäisesti ei suostu ottamaan hoivaa vastaan, mutta miehistä se poikkeaa siinä, ettei se heti lämmön noustessa kömmi petiin odottamaan kuoloa. (näin olen kuullut että miehet tekee...)

naisen kosketus on omaa luokkaansa. sitä en käy tässä enempää avaamaan. meillä varmaan on erityisiä kemioita kaiken muun mätsäävän päälle, mutta tajuttomalta tuntuu. aina vaan.

ja ulkoisestihan nainen vaan nyt viehättää silmää. pyöreät lihakset, peppu, reidet, selän mutka, rinnat, sileä niska, ruskeat silmät, pehmeät huulet, nilkan luut. mmmm.

ja ne miinukset. ne on liitännäisiä tavalla tai toisella siihen yhteen asiaan.
perhanan pms.
se on sitä kun toinen on äkänen ja kiroilee keittiövälineillekin "ilman syytä".
se on sitä kun toiseen ei voi koskea tekemättä väärin. kaikkialle sattuu, ärsyttää. vaatteetkin tuntuu päällä hankalalta.
se on sitä kun täällä asuu "perkeleen rakit".
se on sitä kun tuntuu että lapset huutaa koko ajan.
se on sitä kun toisen kehut ja kivat sanat tuntuu vittuilulta.
parhaimmillaan tätä on 2 pv kuukaudessa, samaan aikaan. pahimmillaan vuorotellen, viikonverran per naamari, peräkkäin.
puuh. onneksi on oltu jo niin pitkään yhdessä että tälle voi jo kohta alkaa nauraa. mut ei just nyt.

haluaa

nyt mulle on iskenyt "minä haluun"-kausi. vaikka pitkään aikaan ei ole omat halut ollu etusijalla.
no.
ensin tilasin nettikaupasta uudet saappaat. sitten oli se veromoda-lenkki, jossa poimin kaikki kivat vaatteet kätösiini ja ostin kaiken. hups.

minähaluun jatkuu valaisimen haluamisella (60-70 luku, musta, kiitos!), ja äärettömän ärsyttävällä sisustusmania-haluumisella.
haluun maalata lastenhuoneenseinän turkoosilla tai vihreällä.
mä haluun maalata vessan oven punaisella.
mä haluun himpuloille pienen kerrossängyn.
mä haluun niitten huoneeseen vanhan naulakon.
mä haluun uuden sängyn.
mä haluun emalikulhoja.
mä haluun wc-pöntön kannen. (tää on aika realistinen ja pakkohaluaminen, koska ruttu rikkoi entisen. älä kysy miten!)
mä haluun naapurin repimät 50-luvun keittiönkaapit lastenhuoneeseen.
mä haluun 3 mustaa pinnatuolia.
mä haluun uudet matot.
mä haluunmähaluunmähaluun!

hemmetti ettei mun haluja voi saada napin painalluksella. kaikkiin tarviaa rahaa, ja osaan jopa sikahyvää tuuria.

pläähkis. ärsyttävää.

mä haluan myös ulkoiluhousut. kohtuuhintaan ja sikahyvät.

äh.

illan puuhien tarkoitus on flunssan karkoitus

nonni.
muru on viikon verran vaivannut ärsyttävä flunssa. (ärsyttää sitä ja sen ärsytys ärsyttää mua.) kuumetta ei ole nimeksikään, mutta henki ei kulje, keuhkot paukkuu ja pipoa kirraa. ja ainii, selkää kanssa.

noh.
nytpä mulla on iltasuunnitelmissa kansanparannus kohdistuen murun lenssuun.
näin:
a) kuuma kylpy.
b) lämpöpakkaus selkään.
c) selän venytys.
d) huikka kossua ja mustaherukkamehua naamaan.
e) kossusukat jalkaan (yöksi).
f) valkosipulinkynsipussi nenän eteen yöksi.

vot, jossei tällä setillä tauti lähde ku kuppa töölöstä, ni ei sitten millään.
ja sit on hemmeti.

hyvät syyt, tai ne parhaat

ei vissiin tartte pahotella enempää.
mama <3 lauma.

petturi

anteeksi.
tätä nykyä petän teitä joka ilta.
a) tulevan vaimoni kanssa.
b) pikkurakkaitteni kanssa.
c) jo nesbön kanssa

ja vielä nukkumatinkin kanssa jos rehellisiä ollaan.

tulen töistä puoli viisi. riehun mukuloiden kanssa kuuteen. seiskalta kun ne on pedissä, kaadun rouvani päälle sänkyyn, tai hänen viereensä jo:n kanssa. ei kykene, ei pysty eikä jaksa muuta. unijukka korjaa mut ennen yhdeksää helposti matkaansa.

duunissa pinnistyy aivot täyteen mittaansa, ja joskus keho kanssa. käännän, väännän ja häärään. yritän kirjotella viisaita statuksia, lausuntoja ja palautteita. ja tilastoida tekemiseni pedantisti.

kotona sitten vedän tunteella sen minkä jaksan valvoa. aloittaakseni aamun viideltä koirien kanssa lenkkeilemällä.

tätä tää on. arki.