sunnuntai 30. syyskuuta 2012

voi poika!

"se on herkkä." sanoi pene.
huomaan sen nyt. taas tarkemmin.

poika on ressaantunut mein reissusta, vaikka sille on kivaa g-tädin luona luvassa.
nyt on ollut kaksi päivää kiinnipitoja, itkuja, nitinää, natinaa. jatkuvaa kuraa, sanon.

huoh.
joo.
mä halasin ja nuuskin sitä pitkään illalla.
mun pieni apina.
kiva saada lomaa sustakin, anteeks vaan.
mutta rakastan sua silti. maailman eniten.

"mä en halua g:lle. mä en halua g:lle. mä en halua g:lle.... 
koska gee hakee mut!? haluun sinne."

lisääntymis- ja naimahommia, luulevat.

omg!
g-täti kävi hakemassa penskojen romppeet.
"siis otteko menossa istutushommiin sinne tanskaan?"
- täh?!?!
"no niin tässä on nyt epäilty..."

voi jösses!
kyllä niillä aina välähtää. eipä tullu mulle pieneen mieleenikään että joku kekkais että me lähdetään vauvoja sinne tekemään. mutta jollekullepa tuli.
kiitos päivän nauruista.
saa nähdä minne asti juoru on ehtinyt.
*tot. reps*

silloin kun käytiin damissa, oli sukulaiset varmoja että me mennään siellä naimisiin.
"ku ekse o semmonen homojen kaupunki se amsterdam?"

voi pehva nuiden kanssa! sanon. 

tuunasin

aamulla pähkäilin mitä sitä tekis, kun penskatki leikkii nii keskenään.
ja emäntä on treenailemassa koko päivän. eilen maalasin parit kehykset ja esikon peilin. sen lisäks että hankin autoon lamput, ja kävin bamin kanssa katsomassa mamin harkkoja.

"kyllä sä tekemistä keksit tänäänkin" lohdutti ystävä.
tokitoki.
trimmasin koiran.
siivosin.
käytin koiran pellolla, ja myöhemmin penskat ja koiran metsäretkellä.
tänki mä tein. toiv sille toisellekin joka täällä asuu, ni kelpaa tää.

mä oon itse himotyytyväinen!



makkarin tapetin retaleet teki ikean lipastosta aika groovyn. ja ikean tylsäks käynyt lamppu sai esikon dumaamasta näytetapetin palasta new york-lookin. nyt tamminen lipasto matsaa eteisen mustaan kenkäkaappiin.
jipii!

lauantai 29. syyskuuta 2012

ilonen ja ylpeä

hmh.
mun hyvät päätökset menee aina romukoppaan. syystä tai toisesta.

"älä ikinä ala seurustella urheilijan kanssa." (nimim. kokemusta on. tarpeeksi.)

ziuuuuuuuuuuh, ja kräts. sinne viuhahti.
no, jossemmä alkanu, vaan tuosta urkkaihme pedanttipentistä tuli semmoinen vahingossa matkanvarrella. niinkun uudelleen lämmitetty ura? tms.
hyväksytäänkö selitys?

niin tai näin. "ekanavuonnamaajoukkueeseen"-naisestani tuli tänään "tokavuonnakinmaajoukkueeseen"-nainen.
mä olen vilpittömän ilonen sen puolesta.
ja tosi ylpeä siitä.

tällä ilolla vedän tätä arkirekeä vielä tovin.
ehkä vielä sit seuraaviin mm-kisoihin saakka mahdollisesti.

...kun mä oon tosta murusta nii ilonen. ja ylpeä.

perjantai 28. syyskuuta 2012

kukka ja kakkupäivä








esikko osti kukat. muru leipoi kakun.

mulla on monta syytä olla onnellinen. pieniä ja isoja syitä. karvattomia. karvasia. vihertäviä. kimaltelevia. imuroituja.

kiitos tästäkin elämäni vuodesta.
se oli osaltaan rankka. suurimmalta osaltaan kuitenkin just sitä mitä toivoin. (täyteläistä arkea.)

ja että tuntuuko vieläkään aikuiselta? no ei.
vuoden päästä sitten. sitten ehkä?
*wirn.

torstai 27. syyskuuta 2012

yhdet

yks työpäivä.
yhdet omat synttärit.
yhdet maajoukkuekarsinnat.

sitten lähdetään köpikseen.

köpis to do - vinkkejä vastaanotetaan vkonlopun yli.
thanks.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

täydellinen

täydellistä. sä oot täydellinen.
mä en todella ole täydellinen.

ootsä. mulle. nyt.
sä saat mutkin tuntumaan täydelliseltä tässä. 

mummo!

miten sä haluut tän kahvin?

- no kuppiin, hemmetti. vastas mummo.
jumankekka! repesin.

omalaatuiset tytöt

a) esikko sanoi kiitos, kun palautin sen kotitöiden laiminlyömisen takia takavarikoidun tietokoneen. onko moista kuultu. että kiittää moisesta? kyllä meinas käydä naurattamaan.
b) ruttunaama on ehkä vihdoin muidenkin silmissä pyöräilytaitoinen. (mähän olen sitä pyöräilyttänyt jo tän kesän kokonaan.) tänään se ei huitassu tarhamatkalla kertaakaan puskaan, eikä kertaakaan aitaankaan. eikä edes lopettanut pyöräreissua, niinkuin vielä viimeviikolla, että ajaa täysillä päin varaston seinää kotiutuessaan. jee! voin antaa sen vihdoin pyöräillä muidenkin kuin itseni kanssa.
*reps.

tiistai 25. syyskuuta 2012

saamarin rosvo

hemmetti.
jätkä löyti mun kassista banaanin.
varasti.
ja söi sen.
ja tunki mössöä ja kuoret takas.
mun nahkaseen fred perryn laukkuun!

jeesus!

aamulla se tuohtuneena ilmoitti että eikö mamma ja mami tiiä ettei hänelle saa antaa banaania. kun vatsa tulee kipeeks. NII!

hemmetti, sä varastit sen poika! ei sitä kukaan sulle antanut!

... olipa vaan taas kasvattajalla tekemistä pitää kasvot kurissa ja pokerina kun kasvatuskeskustelua aiheesta käytiin. saako ottaa ilman lupaa? -ei saa. miksi sä otit sen banaanin? - siksi.
että juu. vai niin. hemmetin rosvo.

siksikin rakastan sitä

huoh.
oltiin sunnuntaina mun vanhemmilla syömässä.
me tehtiin kreikkalaisia herkkuja, ja muru paistoi pihvit.

musta oli niin sulosta kun se oikeen spennaili miten se onnistuu, vaikka kyseessä oli mun vanhemmat! ne tavalliset tahvot, jotka syö mitä syö. eikä paljoa muutenkaan jäykistele.

musta oli sulosta että se, että sais niille hyvää ruokaa tehtyä, aiheutti murussa jännitystä.
lii-kut-ta-vaa.

muru muutenkin tsemppaa mua pitään yhteyttä mun vanhempiin enempi, vaikka niiden arvot poikkeaa mun omista aika kovasti. se uuvatti sopi niiden kanssa myös oopperaillasta. voi jeesus! *

muru myös ripusteli faijan kanssa sen uuden taulun seinään.
ja muistaa aina sanoa että "kivaahan niiden kanssa oli, taas."

mun lapsuudessa vois olla katkeruutta aiheuttaviakin elementtejä, mutta en pysty sille mitään, että rakastan mun vanhempia tosi kovin.
ja siksikin rakastan tuota naista, koska se pitää mun vanhemmista.
niinä ihmisinä millasena se ne tuntee.

(*serkun häissä kun oli sen drag-kouhkaus, ruvettiin puhumaan taiteesta, jota ei kaikki aina ymmärrä, ja kuinka kullakin on makunsa. tämä johti faijan päivittelemään kuinka ooppera on turhaa, ja murun yllyttämään sen lähtemään sinne. "no jos saat mutsin lähteen, nii mennään kyllä." vastas faija. ja mutsihan innostu. voi paska. joudun oopperaan. mun vanhempien kanssa.! kääks!!!)

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

asunnosta kodiksi

tunnollinen tytär joutui sen vähemmän tunnollisen sijaan hakemaan ikeasta isälleen sen toivoman taulun. tai se tunnollinen tytär oikeen yllättyi kun sen puoliso ehdotti ikea-reissua.

hyvä oli reissu. sain toivomani kenkäkaapin. lapsille työpöydät ja muutaman ruukun viherkasveille. karkasi mopo sen verran että saatiin pihalle kivet, pari kuramattoa eteiseen, koirille ruokaa yms. yms. yms.

ei siinä. kaiken uuden (tarpeellisen) rojon myötä jouduttiin mylläämään koko kämppä. esikoisen lipasto muutti alakertaan että sen työpöytä mahtui sen huoneeseen. ja siitä se sitten lähti.
kaappi sinne.
eikun tonne.
tää tuonne.
käännetään matto.
mihin tuo?
entä tää?
no nosta siitä. käännä tosta.
kukat tähän.
nojatuoli tähän.
maalataan tää punaseks.
kiinnitä tää tähän.

mutta ihanaa. nyt alkaa vihdoin näyttää kodilta. jotenkin rytmittyi kaikki uudelleen ja semmonen kolkko, liian tilava fiilis katosi.
ihanaa. tää on mun koti!

haluutteko nähdä? kuvakoosteen meinaan?

nyt vielä tuo piha pitäis järkkää. tänään ei aleta kiviä asettelemaan kun vettä tulee kuin esterin tuutista, ja mamman kreikkalainen herkkupöytä odottaa. (tosin daddyn taulut oli niin suuret ettei ne mahtunut kunnolla edes mein tila-autoon. hemmetti! no, päästään kundin kanssa junailemaan kun ei autolla mahduta kaikki menemään. ((ja sekös on poikaa tän aamun villinnyt. on se siistiä olla kolme, ja ajaa junalla!))

lauantai 22. syyskuuta 2012

piiras uunissa

ystävä aikojen takaa tulee vierailulle.
marja-aroniapiirakkakin on tuloillaan. pitäkää peukkuja että siitä tulis syötävää. muuten joutuu tarjoomaan kahvia ja lämmintä kättä.
kanttarellipiiras jäi haaveeksi kun natiaiset söi sienet pelkiltään.

p.s. musta oli ylettömän hassua kun yks viikonloppu meillä oli pullapäivä, ja reteenä naamakirjassa ilmotin että nyt on pullat uunissa. noin kymmenennen onnittelun kohdalla jouduin viheltää pelin poikki. siis kun pullat on uunissa, nii se tarkottaa vaan sitä että pullat on uunissa.

perjantai 21. syyskuuta 2012

kenen lapsi?

olin eilen vanhempainillassa.
siellä muistutettiin että tytöille varsinkin (!) pitää pukea lämpimästi, kun aamut on aika kylmiä ulkona leikkiessä. nii paitsi sille yhdelle. joka on jatkuvasti hiki päässä kaikesta riekkumisesta.
- ai kenen tyttö se semmoi on? *

ja tätit kertoi että päiväkodissa on nii hauskoja tekemisiä, ja lapsilla hauskoja juttuja. että kun puhuttiin kivoista tekemisistä niin yks ilmotti että kaikista kivintä elämässä on syöminen. että vois koko ajan syödä.
- ai kenen lapsi se semmoi on?

repeilin.
ja niin repeili muutkin.

tänään kun hain tyypit päiväkodista, täti sanoi että ruttu on saanut vähän hittiä mailasta. toinen poski on aivan sininen. että juu. ei yllättänyt. (sehän on vasta telonnu päänsä neljästi, halkonu hampaan ja tippunu niskalleen kun teki volttia kiipeilytelineessä. että juu... ne alkuun epäili että se on vähän kömpelö, mutta tuli siihen tulokseen ettei olekaan. vähän vaan vauhdikas.)

*mä oon toivonut ettei sen riekkumisia kovin käydä rajoittamaan. (siis kohtuuden rajoissa.) en tosiaan halua mitään "tytöt on hiljaa ja nyplää pitsiä"-tyyppistä sukupuolirajoitteista kasvatusta tuolle villikolle. riekkukoon kundien kanssa niinkun lystää jos se on sen luonto. korjataan dämitsit sit kotona. laitetaan jääpussia komeimpiin kuhmuihin ja sillai.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

olipa häät!

 huutonaurua ei voinut taaskaan estää.
juttuja riittää kerrottavaksi jälkipolville. pitkään...

"katos, madonnakin saapui paikalle." 
"mä oon kova puhumaan, mutta tää on vielä pahempi."
"miten te ootte kaikki pukeutuneet mustaan?! ei nää ole mitkään hautajaiset...." - hmh. ei olekaan, nää on mafiahäät!
" mikä hitto noita dräkejä vaivaa? miksei ne voi pukeutua omiin vaatteisiinsa? pois se saakelin peruukki! ja helvetti, tää lauluhan tulee nauhalta!"
"hei paleface, me maksetaan tää taksi kun saadaan äidiltä rahaa!" [t. allekirjoittanut ja sen sisko, 33v ja 29v]
"voittekste olla hetken hiljaa!" - no ei voida!

"siis mikä se jätkä oli se murhaaja, joka tuijotti kun vaihdoit sukkahousuja?"

"siis mä oon aivan ihastunu sun puolisoon!" [täti, vanhoollinen hetero, yllä mainittu "dräkikommentaattori" 55v.]

p.s. kotiuduttiin kummitädin takakontissa. kummitädin kanssa. huutonaurettiin yllättäen koko kotimatka.

p.s.2. jonkun sortin kuvakooste luvassa myöhemmin...

lauantai 15. syyskuuta 2012

ilosta

hahaha.
taas naurattaa.

eilen kun kotiuduin lyhyeltä (!) työpäivältä, oli koti siivottu ja iloset lapset hoidettu.
pyykit oli pesty. samoin kun kaikkien kumpparit. (!!)
lakanat vaihdettu.

käytiin ostoksilla, ja hääasuni täydentyi seitsemän euron alehuivilla, joka sopii asuuni kuin lihapulla silmään.

sitten syötiin vähän mexicolaista iltapalaa kera sol-oluen.

tänään on serkun häät, himpulat menee hoitoon. esikko hoitaa koirat.

sitten soittaa ystävä, lähdenkö keikkaseuraksi sunnuntaina.

whaat?! nyt paiskotaan ilosilla asioilla.
ou jee.
kiitos.

perjantai 14. syyskuuta 2012

iisi biisi

testailin eilen häämeikkiä ja -kampausta serkun huomisiin häihin.
iisibiisi.
viis minuuttia meni.

ei se paljoa vaadi että saa petolinnun perspuolesta juhlavan petolinnun perspuolen, kato.

vähän esikon silmämeikkiä ja se on siinä.

tosin tuo ajatus tuosta sliipatusta nutturakampauksesta todennäkösesti lentää taivahan tuuliin näillä omapäisillä kiharoilla yhdistettynä johki huomenna luvattuun trooppiseen myrskysäähän.
mutta hälläkö väliä, huomenna juhlitaan!

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

toimettomuus ja tämmönen

eeen. valita.

tässä istun.
lapset kattoo lastenohjelmia.
ruoka tekeytyy keittiössä.
koirat on viety.

koskahan totun tälläseen tekemättömyyden tilaan?

tässäpä tämä seuraava haave. mutta eipä sen eteen tarvia eviänsä heilutella vielä muutamaan vuoteen. riittää kun laittaa liikenevät roposensa säästöpossupossuseen.

kuva: metsäkylän navetta.
13te. + purku, kuljetus, pystytys.
ja niin, se tontti ja tekniset työt.
mutta aina saa haaveilla, eikö?

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

yöhulinat

ei passaa vissiin valittaa, kun oikeesti natiaiset nukkuu 12h/yö. vasu-keskustelussa eskariopekin kiitteli rutun yöunia riittäviksi, kun väsymyspiikkiä ei tule sille missään vaiheessa päivää.

edellisenä yönä heräsin ihmeelliseen mylvintään. kävin alakerrassa asiaa ihmettelemässä, ja karvanaamahan siellä ynisi. koitin kysyä murulta josko elikko pitää viedä ulos, mutta muru unentakaa mutisi ettei mitään kuule. hitto. läksi kuitenkin ulos, ja hätähän sillä oli. parin tunnin päästä oli toinen koira sitä mieltä että ulos on päästävä. sitä se sapuskan yhtäkkinen vaihto teettää.

viimeyönä makkarin ovi kävi, ja ruttu seisoi sängyn vieressä. paha uni.
parin tunnin päästä itki poika. tyyny hukassa.
ja siitä parin tunnin päästä aloitti hormoninsa sekoittanut pikkukoira.

jösses.
hiukka rankalta tuntui pitkästä aikaa moiset yöhulinat.
ehkä vähän muistan nyt arvostaa niitä sikeämmän unen öitä taas.

lauantai 8. syyskuuta 2012

lähiruokaa, naapurin puskasta

ei tullu aneemista vkonloppua.
esikoinen toivo ruoat. ja kävi kaupassa.
jihaa! iso tyttö.

ekaa kertaa ehkä ikinä, tein lasagnea. ja onnistuin.
marja-aroniasta keittyi ehkä enemmänkin tyyliä "hilloke" tai velli, mutta hitto että on hyvää! en olis ikinä uskonut! käy itse koittamassa.
ohje tässä:
marja-aroniaa naapurin puskasta puoli hedelmäpussillista (kaupan you know).  
(se iso mustaherukan näkönen marjas, jota kasvaa useissa pensasaidoissa, josset tienny..)
vettä 3 dl (ne mehustuu ne marjat ihan himona!)
reilu 3dl hillosokeria.

heitä marjat ja vesi kattilaan, ja kun alkaa noussa vesihöyryä, lisää sokeri.
keitä vartti ja sekottele.
voit kuoria vaahdon päältä keiton jälkeen, tai sitten ei.
hämmennä muutama kerta jäähtyessä.
tunge purkkiin.

mä siis lurautan sen vaan muovipurkkiin jääkaappiin, koska se syödään heti pian pirtelön seassa ja puuron kanssa. voi myös laittaa lasipurkkeihin säilymään suht iäti. (ainakin talven yli.)

paljon vitskuja ja laskee kolesterolia tuo violetti hupaisa tökötti.
suosittelen. 
KJEU! (=kokeile jos et usko)

edit: yön aikana tökötti kiinteytyi. edelleen kutsuisin sitä nimellä "hilloke". pikkumuruille kelpasi hyvin puuron seassa. ja ennakkoluuloinen puolisonikin myönti että hyvää on, kun lusikallisen sen suuhun väkisin tungin. 

ikääntymistä?

ooh.
kohta mä taas ikäännyn, niinkun virallisesti. emmä vaan vielä ole valmis rupsahtamaan.

mä meinasin käydä itkemään kun yks anatomianasijantuntija kokeili mun selän rakennetta ja huokas tosi syvään.
"älä sano ääneen. tiedän."

saakeli.
synttärilahjaks ostan itselleni punttikortin. nyt tai ei koskaan.
pari kiloa oon saanu hinattua kesällä kadottamaani painoa takasin, mutta hemmetti, jos lihakset katoaa tätä tahtia ja nyt kun selkä jo huutaa hoosiannaa, niin kohta se on heippa työkyky ja morjens kipu ja särky.

pari lisäkiloa ja tukeva selkä olis tavoitteena.
oh pliis loord, anna mulle voimaa ja itsekuria alkaa taas hinkkaamaan sitä punttia. jooko?

urpo

ääst.
mulla on uus luuri.
kun kerrankin puhelinkaupassa oli fiksu myyjä. asiakaspalvelija paikallaa.
selvitti kaiken mitä halusin.
ihanasti kiitin, ja sanoin vielä päälle, että nyt oli kyllä erityisen hyvä palvelu.

mä en tajua mikä hiivatti siinä on, että kun sä menet puhelinkauppaan jotaki selvittämään, niin usein jonotat ainakin puolituntia, josset tunnin. ja palvelu on suht nihkeetä.

heppu laski että mulle tulee (taas) halvemmaksi uusi luuri, ja päivitetty paketti päälle.
jaa, jos halvalla pääsee, niin kyllä täkyyn tartun!

luuri on hyvä, muttakun mä oon ihan urpo.
esikoinen laittoi luurin toimintavalmiiksi, ja nyt koko aika kun sitä pitäis käyttää,
oon vinkumassa siltä apua.

kyllä tässä niin käy, että muru saa tuon pränikän puhelimen, kun sen tekniikkaan en pääse sisälle loppuviimeeks kuitenkaan, ja mulle jää sen vanha karvalakkimalli. mutta kiva fiilis kun hetken mulla on jotaki uutta ja hienoa. (vaikken osaa sitä käyttää ;) ) wow!

mä niin oon muodin lisäks jääny tekniikan kelkasta.
keski-ikä, here I come! ota koppi!

haaveita, sittenkin

yhtäkkiä tajusin että mulla onkin haaveita.
tai jotakin mitä tulevaisuudelta odottaa.

häitä en nyt mieti. ne on tullakseen jos tulee. alkusuunnittelut kerran tehtyäni, ja homman kustua yhteiskunnallisista syistä, en pistä tikkua ristiin ennenkuin päivä on päätetty ja systeemit varattu.

muru kielti mua hiplaamasta vauvanvaatteita kaupassa. sanoin että voin hyvinkin hiplata, koska lapsiluku tuntuu täytetyltä.

mistään matkustelusta en kovin haaveile. kiva päästä murun kanssa kaksin kuhertelemaan kolmenviikon päästä, mutta me matkustellaan sit kun sattuu varoja olemaan, turha mistään karibiasta tässä haaveilla.

noh, jäähän mulle ammatilliset haaveet.
mulle tarjottiin mahdollisuutta suuntautua kivun arviointiin ja hallintaan. tartunko siihen? ja otan asiantuntijuus- ja vetovastuun siitä? hieman kiinnostais. toisaalta psykiatrian ja geriatrian opinnot himottais kanssa. en vaan just nyt jaksais kaiken arjen ja murun opiskelustressin päälle käydä rakentaan omaa opiskeluhelvettiä. varsinkaan kun mulla on tämä keskittymishäiriö, joka tekee opiskelusta haasteellisempaa kun se muille ehkä on. mutta joskus, oi joskus, joku laajempi kokonaisuus ja asiantuntijahommia, ehkä. on meinaan fakta myös se, että tällä kropalla ei viidenkympin jälkeen näitä nykyisiä hommia tehdä. tiedän.

ja sit on vielä se mökkiasia.
oon valjastanut anopin haistelemaan mulle tonttia. sieltä sen läheltä. olis kaikille helppoa ja kivaa jos meillä olis siellä mökki. tontit on kohtuuhintaisia, ja aletaan sitten pikkuhiljaa siirrellä ja rempata sinne tontille vanhaa hirsikehikkoa. mutta ei vielä, ei. murun opintojen jälkeen, mä satsaan itseeni. eli mökkiin.

joo. saahan sitä haaveksia. ja sepä onkin aikas kivaa.

varhaiskasvatuskeskustelua ja kiitos päiväkodille

kävin natiaisten varhaiskasvatuskeskusteluissa.

rutun eskariope kertoi että ruttu on tosi vilpitön ja avoin, ja menee herkästi sen syliin. sanoin ettei se todellakaan ole avoin, vaan täti voi ihan poimia propsit omaan taskuun, koska tyttö on toisinaan lähes autisti sosiaalisissa tilanteissa. * kouluvalmiudet tytöllä täysin on. ainoana haasteena eskarissa on antaa tarpeeksi mielenkiintoisia tehtäviä, että into oppimiseen pysyy siellä yllä.
yllättikö minua? ei. tuo tyttö on niin tiedonhaluinen ja älykäs, että sen kanssa tulen varmasti tuntemaan itseni joskus aika uunoksi. elämyksellisyyttä, kuvataiteilua, liikuntaelämyksiä ja musiikkia lapsen eskarivuoteen toivon. huonoista tunteista puhuminen olis musta kanssa hyvä. joskus negatiivisia tunteita saa rutusta kiskomalla kiskoa. sehän jättää kurjuudet sanomatta, ja reagoi vastoinkäymisiin ja harmeihin vatsakivulla. eskariope kysyi miten ruutu reagoi ristitriitatilanteisiin. täh? tajusin ettei sen kanssa juurikaan mitään ristiriitoja nykyisin ole. ...kerrassaan kummallista...

bambamilla menee tarhassa hyvin. se on iloinen ja reipas, vekkuli mies siellä. kerroin että kotona se on usein tyytymätön ja helposti turhautuva natisija, mutta siitä näy jälkeäkään päiväkodissa. omaa tahtoa näkyy sielläkin, mutta kohtuullisuuden rajoissa. luontokasvatus ja metsäretket on niiden juttu päiväkodissa. kuulostaa hienolta! bamilta puuttuu kaikki aggressiiviset leikit, ja toivonkin että asia pysyy semmoisella tolalla. yks poika ohijuostessaan yks aamu huvikseen vaan löi bamia, ja semmosta touhua mä en vaan hyväksy.

suvaitsevuutta toivon. isättömyydestä saa puhua. emme ole musta mitenkään erityisiä hyvässä eikä pahassa. lapsiperhe mikä lapsiperhe. jossa on kaks äitiä. 

mä oon äärettömän onnellinen siitä, että ne viihtyy päiväkodissa, koska se on vaan fakta että niiden pitää siellä käydä. asiat siellä hoidetaan niin hyvin, että lapset ei ole rasittuneita päiväkotipäivien jälkeen. ja ne menee mielellään sinne joka aamu. ne tykkää kun on kavereita, ja mielenkiintosta tekemistä. aikuiset siellä on avoimia, mukavia ja motivoituneita. tuntuu ettei paremmin asiat vois nyt olla.


* viimeksi futiksessa meni niin lukkoon ettei kyennyt tekemään muuta kun itkemään. jouduttiin lähtemään treenamatta pois. siis miltei kuusivuotias lapsi. siis kun hän ei tuntenut valmentajaa. hoh hoijaa. huoh. plääh.

torstai 6. syyskuuta 2012

bad hair day ja hiiren itsari

hittolainen!
mulla oli tänään bad hair day, ja vetäsin tälläsen pannalla viimestellyn säbä-ääliö kampauksen töihin.
noh, tälläkertaa mun karhea look oli liikaa sub urbille hiirulaiselle.
se pomppas kauhusta pystyyn mut nähdessään ja pinkas kaivoon. niin että molskahti. sinne tais kuolla.

"hyi saatana." sanoin. ja vilkasin vieressäni kulkevaa tummaihoista miestä. "emmä sulle", korjasin nolona. "siin oli hiiri..."

köyhäilyä

no olimmä tehny damagea mun tilille. reps. se vaan tuli jälkijunassa.
nyt kikkaillaan vkonlopun yli 13e massilla.  5 henkeä, 4 päivää.
onnistuu.
jepajee.

pihlajanmarjahillo puuron sivuun askarreltu.
vitosella kikkailin tonnikalavuokaa kahdeksi päiväksi, viidelle.
sit jää vielä lauantai ja sunnuntai.
pitäskö änkeä mutsin ruokapöytään?
no emmätiä. 

ajattelin marja-aroniahilloa keittää lettujen sivuun viikonloppuna, ettei ihan herkutta tarvia köyhien olla.

saisko lasagnetarvikkeet kympillä? vai mennäänkö keittolinjalla?
tomaattikeittoa ja focacciaa? ehkä... 

mitä sä tekisit? 



sunnuntai 2. syyskuuta 2012

hei lukijat!

siis scrollasin vasta itse tonne sivun alalaitaan, ja huomasin että lukijakunta senkun kasvaa.
kiva homma!

mut siis se mitä halusin sanoa, niin hihittelin täällä ääneen tein nimille!
en siis pilkallani, vaan siks kun on niin siistin kuulosta porukkaa siällä. mistä ihmeestä te keksitte niin persoonallisia profiilinimiä?
tunnen itseni ihan mielikuvituksettomaksi tein rinnalla.

hatunnosto ja kumarrus!
[hihittää hieman lisää]

pienissä häissä, osa 2.

ja taas.
uusintakierros hulvattomille sukujuhlille. 
serkku on menossa naimisiin.
löysin yhden mustan vanhahkon pitsimekon, mutta sitten iskin silmäni tähän. kiitos stocka ja zoey m.

tietty vähän märisin ettei mun ikänen nainen voi pukeutua näin minimittaseen mekkon, mutta erään mielestä tää oli loistava valinta.
no joo, totta. tää on niin mua.


mustat leggarit vaan vähän sössii hamosen ideaa, nude jalkojen värinä on parempi.
mutta mitä harteille? mustaa vai värillistä? kahden vkon päästä voi olla jo kylmä.
jihaa! 
saapikkaat jalkaan ja tukka nutturalle. kohta pilestetään täysillä.

ameriikan malliin

yleisestiottaen,
jos suomessa lapsi huostaanotetaan, on edessä 2-3kk pituinen arviointijakso, jonka perusteella tehdään ratkaisu mahd. pidemmästä sijoituksesta, tai lapsi palautetaan vanhemmilleen.
vanhemmilla on aina etuoikeus oman lapsensa huoltoon. usein jopa lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. suomessa vanhemmalta ei juurikaan käytännöntoimia vaadita, ts. osoitusta esim. elämäntapojen kohentamisesta lapsen parhaaksi. riittää kun vaatii, tahtoo ja riitauttaa. useimmiten. ja useimmiten samalla lapsella voi näitä lyhkäsempiä sijoituksia olla jopa kymmenkunta.

ja voi saatana. juuri nyt lehdistä voimme lukea miten oksettaviin lopputuloksiin tälläinen joskus päättyy.

jari sinkkonenko se oli joka luennollaan kerran esitteli ameriikan mallia. siinä kun lapsi lähtee huostaan, vanhemmalla on 365 päivää aikaa osoittaa olevansa kykenevä lapsen huoltajaksi. lasta on säännöllisesti käytävä katsomassa (suomessa ei), työpaikka on hankittava (suomessa ei), päihteet on lopetettava (suomessa ei). mikäli näin ei tapahtu, vanhempi menettää oikeuden lapseensa. lapsi lähtee adoptoitavaksi. piste.
epäreilua?
ei minusta.

emmätiedä mikä on oikein, ja oikeusmurhia tapahtuu toki jokapuolella, mutta sen tiedän että suomen systeemi ei ihan oikeasti toimi.

laspsen oikeuksien julistuksessa (UNICEF) sanotaan:
Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä näkökohtana. 

että niin.
melkein ensimmäistä kertaa mun mielessä on vaan pahoja ajatuksia pahantekijää kohtaan.

* en varmaan ole kertonut suuren sukuni laitamilla tapahtuneesta tragediasta. isä eroangsteissaan puukotti kuoliaaksi 4-vuotiaan tyttärensä. isä sitten vankilassa koki itse saman kohtalon. 7 vuotta olisi ollut istumista, josta ensikertalaisena olisi istunut siis 3,5 vuotta. joku gansta päätti toisin. jäbälle tuli kuolemantuomio ikäänkuin "vahingossa". mua ei surettanut.

lauantai 1. syyskuuta 2012

korjaa mun pää

tarinoita elämästä.

henkilö a esittelee henkilö b:lle ylpeänä uusia nättejä alusvaatteitaan.
henkilö b on vilpittömän ilahtunut ja osoittaa ylenpalttisesti ihastustaan.

henkilö a alkaa itkeä.

mikä meni vikaan?

emmätajua. korjaamunpää.

mua nöyryytetään täällä!

voi paska!
mua nöyryytetään täällä!
mä: meetsä pissalle?
poika: en
muru: me pissalle.
[kundi lähtee vessaan]
[[mamma lähtee kundin perään]]
muru: mitä SÄ teet?
mä: ööööö...
muru: jä siihen ja ihmettele. se osaa: ottaa korokkeen, vetää housut kinttuun, pissata, nostaa housut, palauttaa korokkeen ja pestä kädet. mitä hittoa sä siellä vessassa olisit tehny? kattonu ku kundi pissaa? urpå!

mä: öööööööh...

hemmeti. koska musta on tullu tämmönen toope?! :D

elämänkrapula


sit jos on lapset tehty, asunto ostettu, vakivirka hankittu, ni mitä sit ihminen tekee?
pitäskö aina olla joku projekti? jotaki mitä varten näitä töitä tekee?
jotaki mitä tavotella?

äääh. mitä mä haluisin? en tiedä.

osaispa vaan olla.
nauttia nyt tästä kaikesta minkä eteen on töitä tehnyt.

huoh. mulla on varmaan joku elämänkrapula.