mä näytin sille sen vauvakuvia kanssa. pikkasen hämmästyneenä katseli moista rääpälettä mamman ja mamin syleissä.
huoh. niin nopeesti aika menee.
eilen mulla pääsi itku tästä aiheesta. se on niin katkeransuloista tuo että lapset kasvaa ja kehittyy.
joskus (yleensä) tulee sanottua suoraan. lähiömutsin arkisia löpinöitä. slaavilaista temperamenttia, elämän iloja, kuoppia tiessä... mausteena jälkikasvun aiheuttamia ajatuksia, parisuhteen parhaimpia helmiä, sateenkaariperheen arkea. suhteellisia totuuksia, suhteettomassa mittakaavassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti