maanantai 30. elokuuta 2010

ja sit mä kävin itkee

eilen vähän otti kupoliin puolisoni palatessa futisturnauksesta. oli mennyt ilta himppasen kosteissa merkeissä, ja kotiin palasi hiljainen, haiseva raato. sanomistahan siinä tuli.

sitten aamulla hukkasin pojan kalliin merinovillaisen tumpun. ja haluan että sillä on sellaiset, joten uusien osto on edessä. ja se on tässä ahdingossa pois ruokarahoista.

ja pisteenä iin päälle kelasta soitti nainen. kah, kun taas puuttuu yksi liite.
fak.fak.fak.
mä olen vasta viiteen kertaan toimittanut niille liitteiden liitteitä tässä ja nyt ei kuulemma voi tehdä mitään päätöksiä ennenkun tämä liite saapuu. että ei kotihoidontukea, eikä asumistukea tähän talouteen, vieläkään.

siis.
hain tavallisesti kotiinlähetettävällä lappusella kotihoidontuen. laitoin mukaan pyydetyt liitteet.
hain asumistuen netissä, ja vein toimistoon siihen kuuluvat liitteet.
- kotihoidontuesta ei kuulu mitään viikkoihin.
- asumistuesta hylsy. koska toisessa paperissa (kauppakirjassa) luki asunnon hinta niinkun oli pyydetty ja toisessa (tiliotteessa) kuukautinen lyhennys, mutta missään ei lukenut sanaa asuntolaina. pyysin sitten pankista paperin missä lukee asuntolaina ja summat ja toimitin kelaan.

tässä kohtaa tsiigasin netistä päätösten etenemistä. siellä luki ettei edes hakemuksia ole tullut. mistään.

marssin toimistoon setvimään asiaa. täti katsoi että kotihoidontuki on vireillä ja ok (sanoi että on ok. huom. sanoi että se on OK. OK.).miksi sitä netissä ei näy?  eos. asumistuesta puuttuu edelleen asuntolaina-sana ja lyhennysten määrä, kah, kun ne ei lue samassa paperissa.

fak.fak.fak.

toimitin lapun missä ne on samalla paperilla.

sitten muutaman viikon päästä soittaa kelan täti. kun niille oli tullut mieleen vielä semmoi juttu, että pitäis saada tietää kuinka kauan ylimäärästä vastiketta peritään ennen päätöksen tekemistä.

toimitin kaikki yhtiövastikekuitit ja taloyhtiön tulosteen missä näkyy tän vuoden budjetti ja se että koko vuoden kerätään sitä ylimäärää.

sitten soittaa kelan täti tänään taas. kah, kun pitäis olla lomarahasta (jota en ole vielä saanut) palkkakuitti, koska mitään päätöksiä ei voida tehdä ennenkuin se tulee. ei kotihoidontuesta, eikä asumistuesta.

fak. fak. fak. siihen katkesi kamelin selkä.

sit mä kävin itkee.

siis asumistukea on haettu toukokuusta. (TOUKOKUUSTA!!!) ja kotihoidontukea heinäkuusta.
päätöksiin tarvittavan kuitin saan ensikuun puolivälissä. fak. fak. fak. enkä voi tietty hakea esikolle vapaaoppilaspaikkaa ilman kotihoidontukipäätöstä, enkä rutun päivähoidon maksua säätää myöskään.


noin puolituntia ulistuani, postiluukku kolahti. kotihoidontukipäätöshän se sieltä tupsahti. mit*vit*?

sunnuntai 29. elokuuta 2010

ihmelapset kuvina

maman pikku apulainen. huomaa ihmeellisen ihana hiusraja...
esikko.
rakkautta on... leikkiä yhdessä.
irvistävä lumikki.
nappisilmät. ja kurahousut.

ihmelapset

esikko oli ollut isällään. isän naisystävä oli kysynyt miten esikolla menee, ja esikko kertonut että kiirettä pitää koulun ja treenien lisäksi kotona, koska poikuli konttaa ja kerkiää joka paikkaan.
naisystävä oli siihen todennut että jaapajaa, niinpä tietty, kun te kaikki olette niin "ihmelapsia", ainakin äitinne mielestä.

voitte vaan kuvitella äänensävyn.

vähän mua hymyilytti. jotkut ne ei vaan tajua kaivavansa itselleen entistä syvempää sontahautaa pilkkaavilla kommenteilla. varsinkaan jos et muutenkaan ole ihan parhaassa huudossa teinin silmissä, niin koitapa ivata sen äitiä/sisaruksia niin annat vaan itsestäsi entistä typerämmän kuvan.

joo, o. mä olen erittäin ylpeä mun lapsista. en mä kyllä tuolla kylillä erityisesti mainosta niiden ainutlaatuisuutta ja lesoile niiden erinomaisilla taidoilla. (täällä vaan ;) ) toisten silmissä ne on varmaan ihan tavallisia naperoita, mutta kyllä, mulle ne on maailman mainioimpia ihmelapsia. liikunnallisesti lahjakkaita, sanavalmiita, äänekkäitä, iloisia, haastavia, hauskoja, kauniita, maailman rakkaita.

lauantai 28. elokuuta 2010

ei menny niinku...

eilinen nyt tietty ei menny niinkun suunniteltiin.

poika alkoi sammumaan iltapuuron jälkeen kun piti lähteä ulos. rempasin sen kantoreppuun silti, ja läksimme puistoon. ja silloin bändi lopetti.

lähdimme keijukaispuistoon katsomaan keijuja, puisto oli tyhjä. muru ja ruttu sai onneksi hyvät leikit pystyyn kahdestaan.

palasimme omaan puistoon, jossa soittonsa aloitti joku mättöbändi. ruttu tykkäsi kybällä. poikulin korvien vuoksi siirryimme kuitenkin takaisin kotiin.

poika meni nukkumaan. lähdimme rutun kanssa katsomaan keijukaiskulkuetta. se oli rutusta tylsä. se kyseli mättöbändin perään, ja oli kiukkuinen koska ei nähnyt mitään "oikeita keijuja".

menimme kotiin, ja ruttu itkun kanssa nukkumaan.

notkea rotta aloitti puistossa, esikkoa ei kuulunut pelistä. soitti notkean rotan loppupuolella. tulossa, ja kaveri tulee yöksi, jos ok.

tytöt tulivat, aikuiset lähti ulos. notkea rotta oli lopettanut. jono asaan ulottui ravintolan ympäri, emme jonottaneet. tyydyimme kirkolla kuubalaiseen soitantoon, joka loppui kahden biisin jälkeen.

siirryimme klassisen musiikin konserttiin.joka taas ei napannut ollenkaan.

aioimme kruunata illan ravintolassa yksillä.

sisäänpääsy 1,5e töissä yksi baarimikko, hirveät jono. ei sopinut meille.

siirryimme seuravaan ravintolaan.

sisäänpääsy 2,5e, kaksi baaripirkkoa töissä. hirveät jonot. lonkero käteen, nams. esikko soittaa, poika hereillä. lähtö kotiin.

poika unille. esikon lenkittämättä jättämä koira ulos kello 24. unille sohvalle. herätys 5.30 teippaamaan murun nilkkaa pelireissua varten.

ei mennyt ihan niinkun suunniteltiin. kivaa oli silti. kiitos ihanan seuran! (love ya!)

no taas opimme että ei tosiaan kannata tehdä mitään tiukkapipoisia suunnitelmia, muuten voi alkaa ottaa kupoliin. tää on nyt vähän tämmöstä. sumplimista. menee varmaan vielä 10 vuotta, että voin alkaa tekeen oman mieleni mukaan. toiv sitten ei ala eukko känisemään. *virn*

olenhan niin tosi hyvännäköinen!

kyllä taas mielialaa ja itsetuntoa nosti, kun menimme paikalliseen sisälle eilen, eräs mies palasi ulko-ovelta takaisin, koska hänellä oli asiaa mulle:
- shiis, arvaa että olin jo ulkhona, mutta palashin shanomaan shulle, että oot ihan helvetin kaunish nainen!

no voi kiitos tästä mielipiteestä. ihan sydäntä lämmitti. (-oikeeshti, oikeeshti.)

mutta mä satunkin olemaan ikiaikainen spurgujen ja vanhempien miesten suosikkityttö.

yks päivä kun lenkitin koiria, kuului puistonpenkiltä seuraava keskustelu:
spurgu 1: -hei, onpa sulla komeet koirat.
spurgu 2: - mitä sä syötät niille kun ne on noin upeita.
spurgu 3: - mut hei, mitä sä syöt ite, kun oot niin mielettömän upee!?
spurgu 1: - joo, kyl mäkin ottaisinkyl  ton emännän.
spurgut 2 &3: joo, niin mäkin. ihana.

jösses. <3

erikoisempi tarina on tämä: olin taannoin oman koirani kanssa lenkillä, ja se aiheutti yhdessä humaltuneessa nuoressa miehessä ihan ulinaa. se huusi ja vikisi tuolla metsässä mein perään.
äijä huuti:- ui,ui,ui. voi helevetti miten hyvännäkönen! voi helevetti miten hyvännäkönen!!! ui,ui, ui...(tässä kohtaa mua jo alko vähän jännittää...)

äijä niittasi ulinansa loppuun: SPANIELI! (sit mä repesin. silmänilonsa kullakin. mietin vaan pitäskö huolestua jos nuo spugetkin alkaa ulvomaan jo enempi koiran kun mun perään? ;) )

no jaa. työkuvioissa se vanhempien miesten suosikkina oleminen on jees, koska ripsiä vimpauttamalla mahdottomatkin asiat muuttuu mahdollisiksi. joskus mun heterokaveri on marmattanut mulle että mulla ei ole lesbona (ja feministinä) oikeutta edes flirttailla miehille, mutta enhän mä mikään daiju ole. jos pienillä naisellisilla eleillä saa saa luokkaansa uuden kiertoilmalieden, tai lisää henk.koht. etuuksia työpaikalla, tahtonsa läpi, näkökulmansa esitettyä, ilmasta remppatyövoimaa tai what so ever, niin ei kai kukaan jätä tilaisuutta käyttämättä.

nainen, on nainen, on nainen.

perjantai 27. elokuuta 2010

mennään tsiigaa

joku laulaa puistossa "mennään tsiigaa avaruuden ikkunaa".
poika karjuu puuroa syödessä.
tyttöä väsyttää.
koira klinkkaa.

hyvä mieli kuitenkin. ilta hämärtyy. keikka takapihalla alkaa.
ystäviä kylään.
mokkapaloja pikkunälkään.
pikkumukulat kantosysteemeihin ja kuuntelemaan keikkaa takapihalle.

keikka jatkuu puolille öin. notkeen rotan jälkeen jos himpulat siirtyy suosiolla sänkyihin nukkumaan, lähdemme kuuntelemaan illan viimeistä keikkaa lähikuppilaan. jos ei, niin tunnelmavalot päälle, lasi viiniä, muru kainaloon ja annetaan klassisen musiikin kulkea ikkunoista sisään.

torstai 26. elokuuta 2010

jotakin positiivista

oon pitäny sellasta periaatetta, että jos ei ole mitään positiivista sanottavaa, älä sano mitään.

toki epäkohdista pitää mainita ääneen, jos jotakin muutosta kaipaa, mutta iänkaikenmarina on todella rasittavaa.

vielä yks nitinä, ja sit ilosempiin aiheisiin:
mulla on joku hemmetin flunssa tuloillaan. ja tää on ällöttävää. (mä oon niin huono sairastamaan ja sit koko aika pahalla päällä.) ekailta oli tosi hirveä, kun siitä selvisin hengissä, niin nää seuraavat päivät on olleet aika helppoja. ekailtana särki päätä niin ettei eteensä nähnyt. silmiä särki, vatsaa särki, niskaa särki, keuhoja särki. nokka oli tukossa. oksennutti ja pyörrytti. nyt enää päätä särkee ja ahdistaa hengitystä, mutta taidan selvitä.

kivoja juttuja on se että poika siirtyy enemmän ja enemmän kävelymoodiin. eka askeleet se otti 7kk ikäsenä, ja nyt 8kk ikäsenä alkaa tajuta että voihan sitä näin liikkua enempikin. onneksi se on aika varovainen sen kanssa, eikä ota sellasia juoksu-syöksyjä, mitä ruttunaama otti pienenä. että juostaan niin kauan kun tasapainoa riittää, ja sitten pesissyöksyyn kun vauhti loppuu. poika ottaa pieniä pieniä matkoja kerrallaan, joka askeleen harkiten, ja on tosi riemuissaan kun määränpää on saavutettu.

muutenkin poika on tosi riemuisa ja suloinen tapaus.

sillä alkaa olemaan omia "hauskoja juttuja". se esim. konttaa keittiöön kohti koiran vesikuppia, istahtaa matkanvarrelle ja kiljasee. (tulkaa katsomaan/nappaamaan!) ja kun saa jonkun peränsä, nauraa rätkättää katketakseen.

tehtyään hampaan, poikuli nukkuu iltaseiskasta aamuseiskaan. sairaan siistiä. (8kk mä olenki heräilly 4-6 kertaa yössä.)

ruttu on tasottunut loppulomaraivoistaan. ja eilen oli päiväkodissa tehnyt kurapuron yhden pojan kanssa. ja oli ollut kivaa.

isi pyöräyttää sata pullaa mein leikkipuistoon huomenna. aamulla haetaan ne lämpimäisinä, ja saadaan itse vaivapalkaksi 8 euron teetä* ja kaikkia herkkuja.

huomenna juhlitaan mein kyläjuhlia. menen ainakin leikkipuistoon. nosturiautoon, kuuntelemaan romanimusiikkia, kuuntelemaan notkeeta rottaa, kirppikselle, ja illan kruunaa a) asa paikallisessa räkälässä, tai vaihtoehtoisesti b) takapihalla kajahtava klassisen musiikin konsertti omassa olkkarissa, fönarit auki, viiniä siemaillen.

* daddyn duunipaikan kahvilapuolella maksaa tee 8 euroa. kuvitelkaapa sitä. elitististä.


p.s. vanhimmalla koiralla on tassu kipeä. muru eilen joutui kantamaan sen pissalle ulos. huolestuneena seuraan mitä tässä tapahtuu. toiv se on vaan nitkahtanut, ja alkaa parantua. muuten on lääkärireissu edessä, ja koiravanhuksen ollessa kyseessä se on aina vähän jännittävää...

keskiviikko 25. elokuuta 2010

ja sit mä hermoonnuin lisää

noh.
menin päiväkotiin ihan ilosena ja asiallisena. myrkyt oli nurjertunu flunssan alle yön aikana. (hitto olinki muuten eilen illalla ihan kaameen kipee joka paikasta.)

siis menin päiväkotiin ja alotin ystävällisesti kertomalla että ruttu on hiukan ujo, ja olisin ilonen jos sitä vois kannustaa ottaa muihin kontaktia jos se hönöttää jossain nurkassa yksin. se on meinaan kertonut leikkivänsä yksin kaikki päivät siellä, eikä haluais aamusin lähteä sinne.

kiltti täti ystävällisesti valaisi mua että niiden tulee tukea lasta ystävyyssuhteiden solmimisessa, että kuuluu kyllä ammatinkuvaan havainnoida näitä asioita. ja ruttu on ollut vasta niin vähän aikaa, että antaa sen nyt vaan olla. ja että jos se kahden kuukauden tarhassa olon jälkeen vielä itkee, eikä halua tulla, eikä ole löytänyt kavereita, niin sit voi vähän huolestua. whhhhaaaaaaaaat???

mä vaan pyysin huomioimaan onko se yksin, ja pyysin kannustamaan leikkeihin. jumalauta. hyvin alko tää ura isojenryhmässä. jos se kuulkaa vielä kuukauden kohdalla itkee, eikä halua mennä, eikä ole ystävystynyt kenenkään kanssa, niin mä takaan, lupaan, alleviivaan ja vannon että se on jo muussa tarhassa sitten. p.i.s.t.e.

nöyränä siinä hymyilin ja pyyhin kyyneliä keskimmäisen lapseni poskilta ja silittelin tukkaa. ja sanoin että tädille toivovani ainoostaan että vähän kannustavat. kiitos ja hei.

pihalla sanoin sit lähteissä toiselle tädille että ilmeisesti puolisollani oli uskottavuusongelma hakiessaan ruttua eilen. oli ollut vieressä kuulemma, ja joutuvathan he tarkistamaan kun on vieraampi hakija. kuten mummo tai vaari tai kummi. *kräts* särähti vähän korvaan. ystävällisesti ilmoitin että lapsen toinen äiti ei ole vieraampi hakija kuin muiden isätkään. ja että hyvä että asia on nyt selvä, ja me kaksi sitä lasta etupäässä haetaan. molemmat on äitejä, minä olen mamma ja se toinen on mami.

toinen nöyrä hymyily ja kiitos ja hei.

*vtuttaa*

tiistai 24. elokuuta 2010

lue ne paperit!

muru haki tänään ruttunaaman päiväkodista. ruttu on vaihtanut isojen ryhmään elokuun alussa.
ja murun ekahaun vastaanotto päiväkodissa oli aika tyrmäävä.
tarhantäti oli tentannut kuka hän mahtaa olla, ja onko hänellä edes oikeutta hakea lasta päivähoidosta.

muru oli ollut asian kanssa ihan cool. kertonut kuka on ja käskenyt tarkistamaan papereista asian.

mä en ole asian kanssa cool. todellakaan. vieläkään nyt illalla.

miksi hitossa mä täytän jotakin papereita perheestä ja hakijoista jos niitä ei lueta? ja sitten toinen vanhempi joutuu suunnilleen näyttämään henkkarit että saa lapsensa tarhasta pois.

luulis että lapselta on edes kysytty perheestä jotakin, tai yritetty tutustua lapseen ylipäätään kun se uutena ryhmään tulee. ja ihme ettei se ole aloittanut juttuja siellä sillä perinteisellä. "mulla ei ole isää..."-luennolla mitä se muille pitää. tosin se on aika ujo tarhassa, että ehkä siinä syy ettei ole perheestäkään puhellut. yksinään kuulemma leikkii vielä siellä.

mä olen ajatellut ettei mun tarvitse enää tähän maailmanaikaan tehdä lesboudestani statementtiä, ja huutaa eteisessä heti alkuun että oon lesbo ja tätä voi hakea täältä yks toinenkin nainen. kun me ollaan semmoi sateenkaariperhe ja meillä on lapsia ja asutaan yhdessä ja nää on hedelmöityshoidettuja isättömiä anonyymin tanskalaisen luovuttajan spermasta tehtyjä lapsia ja plaaplaaplaa. että riittää kun kirjotan paperiin tuonti- ja hakuajat, ja ketkä on vanhemmat, ice-numerot ja ketkä lasta tuo ja hakee.

mua ärsyttää hitosti että jos joku äijä olisi marssinut ruttua hakemaan, olis se annettu mukaan mukisematta, luulen mä. "ootsä ton sisko? kuka sä oot? mitä sä täällä teet?" uskomatonta. ruttu vaan seisoi vieressä suu auki.

uudestaan kysyn, miksi täytän jotakin hiton papereita jos niitä ei lueta? kas, tällä on kaks äitiä, joilla molemmilla on oikeus hakea tää täältä. ai kiva. no en oo vielä nähny sitä toista, no en mäkään, se pieni sotkutukkanen sen aina on tuonu ja hakenu.

jos mä olisin hakenut murun synnyttämiä mun omia lapsia tarhasta, ja mulle oltais törpösti kommentoitu ja käyty epäilemään mun oikeutta saada niitä mukaani, olis ollut sota saman tien pystyssä. nyt se sota käydään huomenna. nielen tässä sappea parhaani mukaan ja yritän esittää asiani aamulla napakkaan, mutta asialliseen sävyyn. en tiedä taas miksi tää asia näin osui ja upposi muhun, kun murua asia etupäässä huvitti. mä olen edelleen aivan raivona.

ja koska mä olen mä, kysyn todella millaseen ryhmään mun lapsi on siirretty, jos niitä ei taustat kiinnosta sen vertaa että paperia kattoisivat, tai kysyisivät lapselta kenen kanssa se asuu, onko lemmikkejä tms. tai opetetaanko lastenhoito-oppikoulussa kohtaamaan lasten vanhempia miten? ja miksi vitussa olen täyttänyt papereita, jos ne on lukematta työnnetty mappi ööhön, kysyn vaan.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

mä oon huono!

hitto, vei roskakatoksesta sosialisoimaani syöttötuolia takasin löytöpaikkaan, koska poikuli pystyy nyt ruokailemaan triptrapissakin jo. siis tarkoituksenani oli viedä ylimäärästä kotoa pois, ni mitä taas kävi?

löysin kaksi vanhaa matkalaukkua. nahkaista. hienoa.
ja yhden kasarilampun.

ja kannoin ne kotio.

yks pois, kolme sisään. mä oon vaan niin huono kävelemään vanhan hylätyn tavaran ohi... buhuu.



p.s. missä kohtaa kannattaa kertoa että me huomenna haetaan mulle  2 "uutta" vanhaa matkalaukkua vantaalta, jotka huusin itselleni huutonetissä. rakkaani kiittää ja kumartaa, taas kerran.
huomisesta alkaen meillä asuu siis yhteensä 5 vanhaa matkalaukkua.

ja vielä. kerroin juuri murulle löydöistäni, ja ennenkun edes kerroin että ne on jo meillä kotona, se laittoi viestin: "anna mä arvaan rakas, sä raahasit ne jo sisään..." se niin tuntee mut! hiis.

mun sydän niin pakahtuu rakkaudesta.

ja koti pullistelee vanhoista matkalaukuista.

pohtii imetystä ja matkaa

aamulla heräsin ruttunaaman pikkusängystä. poikuli kainalossani.
ruttunaama heräs mun sängystä.
yöllä oli vähän unipaikat vaihtuneet. 

poika heräsi kiljumaan joskus kolmen jälkeen, mutta kävin vaan antamassa tutin ja sanoin että on yö, ja nukutaan. nappasin rutun kainalooni ja painelin omaan sänkyyn. seuraavaksi poika heräsi 6.30, ja otin sen imetykseen rutun sängylle. ja siihenhän me oltiin nukahdettu, ihanasti, kainalokkain.

huomasin että poikulihan selviää itseasiassa aamuun asti ilman maitoa. kivaa.taidan siirtää aamuyötissittelyn suoraan sinne aamuun. jospa se ei sitten enää heräilis kolmen-neljän aikaan odottelemaan kello viiden maitoa, vaan alkais nukkuun aamuun asti suorilta, kun tietäis että maidon aika on vasta kun herätään kokonaan. ehkä..? ainakin pienen siirtymäajan jälkeen.

saapa nähdä koska aamutissittely loppuu kokonaan. musta on vähän höpöä imettää yks kerta vuorokaudessa, mutta mulle se on vielä tärkeä linkki poikaan. mun ja sen oma juttu. mein läheisyyttä ja lämpöä. se ei muuten malta imeä ollenkaan, niin käytän tilaisuuden hyväksi. aamuyöstä. silloin se on vielä niin unenpöppörössä että jaksaa pötkötellä sen 10 min paikallaan ja rinta kelpaa.


parin kuukauden kuluttua olis mein amsterdamin reissu. poikulillehan on ostettu matka myös, mutta nyt näyttää siltä että lapset jää kaikki kotiin hengellisen äidin ja mun kummin hellään hoitoon. ajattelin että asia on ihan pala kakkua ja kerran sitä vaan mennään, mutta nyt pitkä viikonloppu erossa pojasta tuntuu hurjalta ja kurjalta ajatukselta. sillä tuskin tulee olemaan hätää, koska siskot jää kanssa, mutta... olen tietoinen ohjeistuksista joiden mukaan lapsi selviää ikävuosien verran öitä erossa päähoivaajastaan ilman traumoja.

tosiasiassa en usko että poika traumatisoituu, just siksi että muu perhe jää sen lähelle, mutta enemmän ottaa omasta sydämestä.

haluan toki viettää hyvinansaittua parisuhdeaikaa kaksin murun kanssa, mutta miten lienee keskittymisen kanssa, kun (ainakin) mun puolelta symbioottinen suhde pikkuvekkuliin on sen hetken katkolla? ja ajatukset, ainakin hiljaina hetkinät, nukkumaanmennessä, heräämisissä on täällä kotona pullajalan tykönä.

no mitäs läksen. paskamutsi mikä paskamutsi. äst.äst.äst.

muru lohdutti että sitten poika on taas kaksikuukautta isompi ja reippaampi. ja hampaita tehdessään ehtii valvottaa mut sellaiseen zombioottiseen tilaan, että oon vaan kiitollinen muutaman päivän hengähdystauosta. ja mahdollisuudesta ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen nukkua vaikka kymppiin aamulla. hmmm...

toivotaan että se olis niin.

lauantai 21. elokuuta 2010

oksettavaa

hemmeti.
olen tässä toiminut yhden ystäväni tukihenkilönä. se että itse olen tullut jätetyksi ja eronnut, antaa mulle oikeuden neuvoa ja opastaa muita. (niinkö?) jos ei nyt ihan kaikesta kannata ottaa vaaria mitä sanon, niin tiedän että pystyn ainakin kuuntelemaan, ja kertomaan kuinka kaikki voikin kääntyä onneksi. valaa uskoa tulevaan. olla olkapää, tuki, apu tässä pahimmassa olossa.

itse sain huonoina hetkinä korvaamatonta apua ja tukea mun ystäviltä. äs ja äl, tiiän että vakoilette täällä. haluan taas kerran sanoa että olette rakkaita! aina vaan ja uudestaan. mun henkinen stabiliteetti ja pieneksi jääneet henkiset vauriot on etupäässä tein ansiota.

iso kiitos myös maailman rakkaudelleni, joka on uskonut muhun alusta asti, ja jääräpäisenä tököttänyt tossa vieressä odottamassa jos toipuisin suhdekuntoon joskus. kuinka varovasti olenkaan kirjoittanut murusta alussa. kuinka varovainen olenkaan ollut sen suhteen ylipäätään silloin alussa. onneksi se ei ole missään vaiheessa luovuttanut mun suhteen. olisin jäänyt niin paljosta paitsi.

yksi sana blogin alussa alko mua ihan oksettamaan. oli pakko puuttua historiaan sen verran että vedin sanan päälle rivin x-kirjaimia. nykytilassa ei sanat rakkaus ja mun eksä mahdu samaan lauseeseen. valitettavasti. kuinka sitä onkaan ollut tyytyväinen ja onnellinen siihen mitä elämä joskus. oonkin sanonut eksälleni että olen tainnut siitä kovin tykätä, koska moista paskaa en keltään enää ottaisi vastaan. ja onneksi silmäni ovat avautuneet.

muru on mun elämän rakkaus. todella.

jossain vaiheessa ajattelin että jos se lähtee, niin osaan olla kiitollinen saamastani rakkaudesta ja tuesta. siitä että mulle on tehty joskus tunne että riitän, olen täydellinen tälläisenä kun olen. rakastettava, arvokas.kiitollinen siitä että joku on pitänyt huolta ja kantanut eteenpäin. antanut mun olla myös heikko.

kuinka väärässä olen ollut. nyt tiedän että kuolisin jos se lähtisi. mulla ei olisi mitään. ikinä. enää. tässä haluan olla, tästä pitää kiinni.

muru. mun rakas. olet mun elämän täydentävä, sen täydellistävä palanen. mun koko elämä.

perjantai 20. elokuuta 2010

merkki

hittolainen.
olin unohtanut
"cinque terre".
lisätään to go-listaan!

kaukomatkoja tässä tutkitaan ja haaveillaan yhdestä syystä, mutta hesarin artikkeli tuosta romanttisesta paikasta nosti parin vuoden takaisen himoni reissata sinne, takaisin pintaan.

tietty matka voisi olla myös rakastamaani italiaan, tietty.
artikkeli oli ehkä taas yks tienviitta mun elämäntiellä.
kiitos ja kumarrus sinne joka näitä asioita säätää.



italia! täältä tullaan!
milloin? se jää nähtäväksi!

liikuttavaa

* esikoinen halaa pitkään kun lähtee viikonlopuksi isälleen. se ihana teini!
* ystävän poika kutsuu mua nimeltä "mamma". sillä on omat äiti ja mami, ja sitten naapurintäti, joka on sille "mamma".
* poikaselle on tulossa ensimmäinen hammas. mun isolle vauvalle.
* sivusta kuunneltuna mun kolmivuotiaan maailma on niin hieno ja ihmeitä täynnä.
* naapuri antoi mulle kaalilaatikkoa, erinomaista kaalilaatikkoa, vedin ähkyt. illalla ovikello soi, siellä oli toinen naapuri, toi mustikkapiirakkaa.
* tää kroppa niin sopii mulle. kävin eilen lenkillä. syttyessään tämä ruumis kuljettaa mut mieluusti vaikka maailman ääriin. kotiin tullessa tuntui että lensin.
* muru on silmälaseissaan ja kotiverkkareissa niin kaiken kauneuden ja söpöyden yläpuolella. ei pysty puolta metriä kauemmas poistumaan sen luota... uuh.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

pari kysymystä

a) miksi lapsi ei nuku kun sitä väsyttää?
b) miksi lapsi ei syö kun sillä on nälkä?
c) miksei aikuinen saa unta kun olisi mahdollisuus nukkua?
d) miksi vauvan kakkonen tulee aina juuri vaihdettuun puhtaaseen vaippaan?
e) miksi tomaattinen spaghettikastike tippuu aina valkoiselle paidalle?
f) miksi aikaisina lähtöaamuina lapset nukkuisivat pitkään?
g) miksi vapaa-aamuina lapset heräävät ennen kukonlaulua?
h) miksi vauva yrjöää päälleen heti iltapesun jälkeen?

legendaarista

eilen toteutui mun, ja varmaan jokaisen tosiurheilijan ja äidin (yleensä kai enemmän isän) haave, pelata samassa pelissä jälkikasvunsa kanssa. hitsi että unohdin ottaa kameran mukaan. toisaalta tapaus oli ehkä ikimuistoinen ilman valokuvaamistakin.

jännä nähdä kuinka esikoinen on kasvanut mun kokoiseksi, ja mua taitavammaksi palloilijaksi. kävi mielessäni epäilys, että se on mua nopeampi juoksijakin jo! herramunjee! itsellä oli hiukan paineita onnistua paremmin kuin yleensä, ettei sen tarttis hävetä mua.

onneksi kertaalleen onnistuin antamaan sille aika namun passin, ja se pääsi laukomaan kohti maalia. tosin veto meni ohi, mutta komea oli yritys. muutenkin se pelasi niin että sai olla ylpeä. vaikkei sen futisosaaminen millään muotoa ole mun ansiota. se on tosi hyvä karvaamaan palloa, ja sillä on hyvä pelisilmä. vedotkin on parantuneet parissa vuodessa ihan silminnähden! *

jännää oli myös se että kun sitä revittiin ja tuupittiin siellä vanhojen akkojen toimesta, niin mua alkoi ihan sairaasti suututtamaan. en peleissä kovin hermostu, varsinkaan tollasissa "leikkimielisissä" harrastusotteluissa, mutta näkeehän tytön naamasta ettei se ole kovin vanha, ja sitten isot akat repii käsistä ja kamppii kun ei pysy perässä. murrr. en kuitenkaan alkanut asiasta avautua, vaikka mieli pariin otteeseen teki. revitäänhän sitä omissakin peleissä, mutta silloin on musta kyseessä rehdimpi kamppailu kun repijät on samaa ikä-, koko- ja kokemusluokkaa.

parasta illassa oli se kun esikko mua äidiksi sanoi yhdessä tilanteessa, ja vastustajalta meinasi silmät pudota päästä!

toisiksi parasta oli tiukat tilanteet ja hyvä syöttöpeli esikon kanssa.

kotimatkalla haettiin vielä limut ja pussi nameja molemmille palkinnoksi.

perhe rulaa!


*pauks* sanoi mamman henkselit!

maanantai 16. elokuuta 2010

eräällä on uusi tukka, eräs menee tarhaan

kotona on uusi järjestys, taas. 
pojan lelut asuu korissa.
poika leikkii kaikella muulla paitsi leluilla.
Esikko sai uuden tukan koulujen alkamisen kunniaksi.
ruttunaama lähti päiväkotiin. isojen ryhmään. huoh.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

place to be

lähiömaininta:
lähiömme on valittu vuoden kaupunginosaksi!
hieno tunnustus hienolle kotiseudulle.

me eksyttiin tänne vähän vahingossa. etsitiin asuntoa ihan toiselta puolelta kaupunkia. hakuvahtiini oli jostain kumman syystä tarttunut tämän asunnon esittely. wannebe-snobeina ajattelimme että tämä on hieman liian kaukana itäsuunnassa, mutta annoimme asunnolle mahdollisuuden. ja hyvä niin!

jo pihalla huokailin onnesta ja sanoin että tänne haluan. asunto vielä tuki päätöstä vakavasti. isot seinästä seinään ulottuvat ikkunat, hyvä pohja ja se tietty "fiilis". plussana ikkunasta aukeavat puistonäkymät, eikä neliöhintakaan ollut paha. rakastuin.

keskustaan pääsee parissakymmenessä minuutissa, stockmannille kymmenessä. kaupat on lähellä. samoin meri, hiekkaranta, ulkoilumaastot. isot pihat.

ja ennenkaikkea 50-lukulainen miljöö, mikä on mulle kaikki kaikessa.

uudelleen rakastuminen tapahtui kun pääsin kontaktiin paikallisten kanssa. ihania, sympaattisia, suvaitsevaisia, yhteisöllisiä ihmisiä.

teeiltoja, naapuriapua, pihatalkoita, välittämistä, lapsia, aikuisia, ystäviä, koiria, siilejä, haukkoja, oravia.

niistä on hyvä lähiö tehty. täällä on ihmisen hyvä olla.

vuosittaiset kyläjuhlat on ihan ovella. luvassa kurottamista kohti korkeuksia, maalattuja katuja, itähelsinkiläistä räppiä, kirppiksiä, satutuokioita, ystäviä, hyvää ruokaa...

ohessa fiilistelykuvia viimevuotisilta kinkereiltä:



perjantai 13. elokuuta 2010

pelastakaa äidit

lapsessani asuu pieni piru.
poliisi, palokunta, sosiaalitoimi! huudan teitä apuun!

voi jösses tollai kolmivuotias osaa olla raivostuttava eliö. hermo vinkuu ja kirkuu sen käsittelyssä. ja sillä on kaikenpäälle ihan hitonmoinen pokerinaama.
eilen jonkun töllöilyn päälle se sanoi että: "anteeks vaan, mä oon syntyny tämmöseks ja sen kanssa pitää vaan oppia elämään." *

mitens se hemmetti sit onnistuis?
tää päivä on ollut täynnä kirkua, raivoa, itkua, potkua huutoa ja kiinnipitotilanteita. 

uskomaton temperamentti. ja mutsilla hiukka kirraa.

edelliseen postukseen voisin lisätä, että etsitäänkin vissiin luonteeltaan rauhallista lahjoittajaa, ihan joku flegmaatikko sopis hyvin. tällä meidän kaverilla ei taida ihan kaikki muumit sittenkään olla kanootissa. mähän  itse meinaan olen aivan tasanen ja rauhallinen luonne, ja jostain toi raivo on pakko olla peritty.

ja tiedetään tiedetään. näitä päivä on pakko tulla joskus. eikä se tarkoita että mä olisin huono äiti, tai että lapsessa olis jotakin vikaa. tänään vaan eläminen tuon uhmis-tuhmiksen kanssa tuntuu ylitsepääsemättömän rasittavalta. koska se uhma helpottaa? 3-vuotiaana? 4-vuotiaana? ei ikinä? ...veikkaan neidin osalta tuota viimesintä vaihtoehtoa... valitettavasti. (ja poika tulee hyvää vauhtia perässä.) oooh. poliisi! palokunta! sosiaalitoimi! pelastakaa äidit!

*mistä hitosta noita lauseita sen päähän tulee?

takaovikii, here i am

muistuu mieleen se vanha vitsi.
jossa lentokoneen lähtiessä huudettiin "takaovikii" ja kiinalaismies pomppasi ylös ja huuti "here i am!"
olipas hauskaa!

mulla meni takaovikii toisella muotoa. ja se ei ollut hauska juttu. klinikalta soitettiin päivän mun viimesimmän ovulaation jälkeen. siittiöt voi siirtää tallinnaan tai rigaan, tai sitten ne tuhotaan. yritin nirua jos ne vois antaa ne mulle vaan ulos joskus myöhemmin jos ne nyt "unohtuu" niiden säiliön perälle, mutta ei. se liippaa niin läheltä rikollisuuden rajaa, ettei ne voi sitä tehdä.

no joo, ymmärrän. mutta sydäntä kylmää ja harmittaa.
oltais me voitu kokeilla "sen yhden kerran" ennen tätä elokuuta jos oltais haluttu. mutta haluttiin nyt etupäässä keskittyä tähän mitä meillä on jo. pelkään vaan että mun outo mieleni tekee tästä jossain vaiheessa ongelman. tuntuu julmalta ajatella että olen 31, ja mun lastensaanti tän elämän osalta oli nyt tässä. kiitos suomen lainsäädännön.

kurkkua kuristaa ja ahdistaa.

torstai 12. elokuuta 2010

hyvä saa palkkansa

nyt kun oon uskollisesti puskenut pitkään arkea pienillä rahoilla. hyvä saa vihdoin palkkansa.

firmasta tuli kirje. olivat oikaiseet yhden verojutun ja muistavat mua useemman sadan "veronpalautuksella". äitiyspäivärahojen loppuosa tulee tässä kuussa vähän "ylimääräsenä", eli normirahan päälle. enskuussa tulee palkka + kotihoidon tuki. ja toiv anomani asumistuki alkaa pyöriä myös pian. ja olen tehnyt pientä keikkaa, josta saan sellasta pientä korvausta jonka voi sitten käyttää itsensä hemmotteluun *

toisaalta on vaarallista kun ennen totaaliromahdusta (kotihoidontuen varaan jääminen) tulee rahaa ovista ja ikkunoista. mutta hamsterina laitan ylimäärät fikkaan pahanpäivänvaralle, enkä yhtään rilluttele**, niin niistä on sitten hyötyä mein "vielä köyhempinä päivinä".

mutta, mä olen selvinnyt omillani tän äitiys- ja vanhempainrahakauden. keltään en ole lainannut, mitään meiltä ei ole puuttunut. jee!

*itsetyytyväinen taputus omalle päälaelle*

* esim lush:in saippuoilla...
** paitsi ehkä ostan pari uutta saippuaa...

keskiviikko 11. elokuuta 2010

naisellisuusoppia

hitto.
pitää vissiin ottaa naisellisuusoppia omasta mutsista.
kah, hää on lopettanut tupakoinnin, 30v sauhuttelun jälkeen.
ja, isäni ei ole kolmeen kuukauteen huomannut mitään erikoista.

lopputulema: mutsi vetää maailmanlopun raivarit ja uhkailee erolla ja heittelee kännykät seinään.

vahingosta viisastuneena isäni sitten parin viikon päästä edellisestä ryhtyi kehumaan kuinka hän on ylpeä kun rouva on röökaamisen lopettanut, ja kuinka rouva tuoksuu hyvälle jne, jne, jne...

lopputulema: mutsi vetää maailmanlopun raivarit, syystä että tupakointi/tupakoimattomuus on hänen oma asiansa.

koeta sitten elää tollasen naisen kanssa.

muahaha :D
mun tapauksessa omena ei vissiin ole kauas puusta pudonnut, mutta vierinyt sen verran että olen oppinut kohtuullistamaan tunnereaktioita ja sanomisia. i hope!

tiistai 10. elokuuta 2010

päivä jolloin en ihan pidä itsestäni

musta on tullut liian mukautuva. uskomatonta mutta totta.

mua raivostuttaa että muru vapaailtanaan lähtee treenaamaan.
ja mua raivostuttaa että siinä lajissa se tod.näk teloo nilkkansa ja siinä sit taas ollaan 3-9 koiralenkkiä päivässä tekevä, lastenperässä juokseva, kauppa-asiat hoitava semiyh.
ja eniten mua raivostuttaa se mahdollisuus että se jää uuteen lajiin koukkuun ja siinä sitä ollaan entistä työleskeä enemmän yh.

paska.

no mitä mä teen ärsyynnyksen ja mököttämise sijaan? häh?
no kauppareissun päälle (kertaalleen unohdettuani) pissähätäsenä ja hirveessä nälässä ja hermostuneena, kipitän kiltisti apteekkiin ostaan teippiä että voin teipata sen nilkan.

jumalavita mikä urpo mä olen. liian myöntyväinen ja kiva.

nyt se on loppu.

edit.
naisellinen temperamentti siis kateissa.  paluuta odotellaan.
ja urpo mikä urpo. rakastunut urpo ehkä...

j.k. joskus kannattaa olla rakkaudellinen ja mukava. sanoo nainen "niska-hartiahierontaa, kauneita sanoja ja rakkautta"- illan jälkeen. ;)

maanantai 9. elokuuta 2010

tasan ei käy onnenlahjat

kreetta onkeli kirjoitti tämän aamun hesarissa lasten synttäritrendistä, megasynttäreistä ja lastenkutsujen kilpavarustelusta. varsinaisen typerää mustakin, meille on riittänyt, ja tulee riittämään ne perinteiset kermakakkukutsut joiden perään kreetta kolumnissaan huuteli.

toisesta asiasta josta hän tekstissään mainitsi, oli äitien- ja isäinpäivät, ja niiden vietto päiväkodissa. isäin- tai äitienpäivän juhlistaminen päiväkodissa on kuulemma epäreilua, koska joillain lapsilla ei äitiä tai isää ole. että siinä naulakoilla kun ydinperhe hiissailee, niin muille voi tulla paha mieli.

njaa-a.

harvalla enää onkaan se ydinperheidylli. sikstoiseen se on vaan niin että tasan ei käy onnenlahjat. toisilla ei ole isää, toisilla ei äitiä. toisilla ei mummia, toisilla ei koiraa. olisko sitten niin että pitäis kieltää myös isovanhempien bondautumisaamupäivät, joita mein päiväkodissa vietetään? tai että ruttu ei saa viedä koiran tai sisarusten kuvia päiväkotiin, koska joku jolla ei semmoisia ole, voisi pahoittaa mielensä? mua ylipäänsä ärsyttää curling-vanhemmuus (anteeks tosi tökerö muotisana), siis se että lakastaan kaikki ikävä ja huono lapsen edestä, silotellaan tie, varotaan pahaa mieltä ja negatiivisia tunteita. niin ja sitten kummastellaan, jos ei lapsi ihan pärjää ryhmätilanteissa, elämässä tai se vaatii että kaikki pitää saada kun muillakin on.

mun lapsilla ei ole isää. ei nyt eikä ikinä, luulen. psykologi sanoi että noin 4-5 vuotiaana lapsi alkaa kysellä asiasta. luulin että on hyvälti aikaa pohtia miten asia neitille sitten esitellään. ruttu aloitti kyselyt 1,5 vuotiaana.
- sulla on tämmönen perhe. on olemassa erilaisia perheitä. yksi mamma, kaksi mammaa, isä, kaksi isää. ja joku asuu mummonsa luona. ja joku vaikka tätinsä.
- sulla ei ole isää. yksi setä on antanut mammalle vauvansiemeniä, koska vauvan tekemiseen tarvitaan mies ja nainen.
- me ei tunneta sitä lahjoittajaa. selkeesti ollut kiltti kun on antanut vaan lääkärille ne siemenet, ja komeakin mahtaa olla koska sä oot noin söpö.

ja niihin ekoihin "miks tolla on isä ja mulla ei?"-kysymyksiin oon vastannut että sulla sattuu oleen tällänen mamma joka rakastaa naista, ja siksi sulla voi olla mami, ei isää.

näillä on menty, ja tyytyväisiä tilanteeseen tuntuu olevan lapsikin.

tarhassa meillä kysyttiin etukäteen mitä tehdään isäinpäivän kanssa. pontsit siitä sinne. ukille, tai enolle tai kaverin isille sai ruttu tehdä kortin valintansa mukaan. en tajua miksi muilta pitäisi kieltää isäinpäivä sen perusteella että rutulla ei isää ole. voisinhan vaatia myös pet shoppien kieltämistä. tai... tai ehkä wesc:in huppareiden koska muilla näitä on, mun mukuloilla ei.

netissä

- minusta on helpompi keskustella ystävieni kanssa saman pöydän ääressä.
- siinähän pitää koko ajan miettiä mitä sanoo.
- aivan.
- netissä keskustelu on paljon helpompaa.
- kuinka niin?
- ei tarvitse yhtään ajatella, mitä kirjoittaa.

* toinen mies, sunnuntaihesarin c-osio

sunnuntai 8. elokuuta 2010

orpo piru, päätön orava ja muita juttuja

* ruttunaama lähti eksälleni kylään, ekaa kertaa vissiin kolmeen kuukauteen. onpa kotona hiljaista. ja mulla on aika eksynyt olo, koska jos jonkun kanssa elän symbioosissa, niin se on ruttu. muru epäili mun ikävää tottumuksen aiheuttamaksi, mutta ku mä oikeesti tykkään siitä pallopää-raivottaresta tosi kovin. kaipaan sen pieniä käsiä ja kinttuja tänne lentämään paikasta toiseen, sen irvailevaa naamaa, ja höpsöjä juttuja. tuleehan se sieltä piankin, ja tosi ilosena varmaan. mutta osaisinpa nyt nauttia tästä hiljaisuudesta ilman mitään kaiherrusta.

* eilen hohhailtiin pihalla koko perhe, ja nähtiin kun haukka. (ehkä kanahaukka) oli napannut oravan ja veteli sitä autuaana napaansa mein pihapuussa. aika villiä. ja vähän ajan päästä pihanpoikki loikki pikkunen oravanpentu. jos se haukkahirviö oli syöny sen mamman ni mä en kestä enkä ala. ruttu yritti saada pikkuoravan kiinni että vois sitä halia ja lohduttaa, mutta vauvaorava ei ollu kovin kiinnostunut moisesta läheisyydestä. no, toiv se pikkurääpäle pärjäilee omillaan.

* käytiin perjantaina cityllä murun kanssa sen viimosen lomaillan kunniaksi. olipa kivaa. istuttiin pienessä puistikossa jutskaamassa, ja oli todella, todella, todella mielenkiintoset ja hyvät puheet. ja monia asioita mitä ei arjessa ehdi/jaksa/pysty käymään läpi, käytiin läpi siellä lämpimässä kesäillassa, keveessä hiprakassa.

* käytiin myös mamassa heilumassa. olipa virkistävää kun siellä ei ollut ketään tuttuja. painotan ja alleviivaan, ei ketään tuttuja (ihmiset vissiin panosti la-illan vaahtobileisiin). kahdestaan juteltiin, tanssittiin ja oltiin hiis hiis. maalaisen maalaisystävä tuli loppuillasta seuraksi, mutta mä olin jo niin väsymyskoomat että taisin vaikuttaa aivokuolleelta jo siinäkohtaa.

* kotiin palatessa mä olin täysin selvä, mutta julmetun väsynyt. ja saapuessamme pihalle, kuului sinne asti poikulin raivoisa huuto. poika parkui täysin hereillä ja roikkui ukin parrassa, esikko seisoi väsyneen näköisenä keittiön ovella ja ruttunaama nukkui lastenhuoneen lattialla. oih, mun ihana sekopääperhe! hoitelin sitten poikaa aamuun asti, koska sitä ei nukuttanut ollenkaan. ja komensin välillä alakerran jatkoilijanuoretmiehet hiljaiseksi jotta edes muut sais nukkua.ja kun poikuli nukahti, heräsi ruttunaama. sunnuntai mulla tietty sit meni aivan tiedottomassa tilassa mekaanisesti toimien. kaksi valvottua yötä putkeen ja päivät äidintyötä päälle on vähän liikaa munkinlaiselle äitisissille.

* nyt, ajoissa nukkumatin kanssa alotettujen deittien ansiosta, olen elävien kirjoissa, tosin kroppaa särkee joka paikasta aika kovin. muru läksi aamuyöstä töihin, ja tästä se arki alkaa. esikko menee kouluun ensiviikolla, ruttunaama tarhaan seuraavalla ja siinä sitten pyöritään sitä piiriä joululle saakka.

* eilisessä murun töihinlähdön aiheuttaneessa eroahdistuksessa palasin vanhaan ajatukseen, jospa alkaisin tehdä 4 päivästä työviikkoa kun muru jää pojan kanssa kotiin. kuka rahasta välittää? haluaisin vaan tosi kovin olla mun perheen kanssa...

lauantai 7. elokuuta 2010

kävin hiprakassa

nyt on aivolama.

en jaksa referoida enkä provosoitua/provosoida just nyt. siksi suosittelen lukemaan eija-riitta korholan blogissaan kirjottamaa juttua sukupuolineutraalista avioliitosta, siitä kirjoitettua tekstiä hesarin nettisivuilla, sekä sen oheista keskustelua.
plus päälle kannattaa tsiigaa hesarin kk-liitteen sivut 10-11.

jumalavita mikä on mielipiteiden taso homoseksuaalisuuteen liittyvissä asioissa tässä maassa. mama kiittää ja pyyhkäsee pers*ttä moisilla mielipiteillä taas kerran.

voikaa hyvin.

perjantai 6. elokuuta 2010

pieniä juttuja, isoja juttuja

sen lisäksi että mulla murun kanssa kohtaa henkilökemiat ihan uskomattomalla tasolla, mua järettömästi riemastuttaa se että:
- kun meen keittiöön, liesi ja tasot kiiltelee puhtauttaan.
- pyykit peseytyy suht itsekseen ja on aseteltu naruille ja telineille värisävyjen mukaisessa järjestyksessä.
- joku muukin yrittää hyssytellä unissaan karjuvaa poikulia keskellä yötä.
- joku nipottaa teinin kotiintuloista ja myöhästymisistä.
- joku muukin luttaa ruttunaamaa, kiljuttaa ja naurattaa sitä.
- joku muukin nauttii pienistä asioista. ilkamoi naapurin pensaasta varastetuille ruusuille, nauttii kaksinkeskeisistä kylpyhetkistä niiden ruusjen terälehdissä. sanoo aina nukkumaanmennessä että rakastaa. halaa. pussaa. silittää. painautuu vasten. huolehtii olenko soittanut klinikalle mein vauvansiementen kohtalosta. jättelee kotiin romanttisia pikkusia lappusia...

tiedän, olen onnekas.
ja tiedän, olen onnekas myös sen puoleen että osaan todella arvostaa tätä nyt kun se on tässä.

voihan pee

valvotettuaan yöllä mua (ja koko ruokakuntaa) puoltoista tuntia, ja herättyään varttiavaille seitsemän sikahilpeenä, ja alettuaan kiukuttelemaan ja unistelemaan jo puol ysiltä aamulla, poikuli nukkuu nyt ekoja päikkäreitään.

en ole oikein tajunnut mistä näitä huutoöitä toisinaan tulee, mutta alan hahmottaa että tuolla peellä olis asian kanssa jotaki tekemistä. jos torttua tuuppaa yöllä, kiljuu kundi apinan lailla pedissään pitkin yötä.  tiriseen, narisee, natisee, ja yhtäkkiä puhkeaa raivoon joka vaatii huolenpidollisia toimenpiteitä, ja nämä x miljoona.

no se hyvä puoli tässä semivalvotussa yössä mun kannalta on, että nyt ei kovinkaan väsytä. mulla on paremmin nukuttujen öiden jälkeen alkanu olemaan aamukoomaa, - kiukkua ja muita äärettömän väsymyksen oireita. on tää äidin kroppa ihmeellisesti suunniteltu, sanon mä.

torstai 5. elokuuta 2010

elokuun alku kuvina

rakkaus
retroyökkä matsaa retronorsuun.
tyttö tanssii taas.
pikkumies rakastaa pandoja. tässä uusi ihana "mobiili".
kaapelikela yritti mennä ulos ovesta takaisin vapauteen, mutta en vielä kyennyt laskemaan sitä sinne... se jäi eteisen kulmaan.
leikit leviää hyllyille.
jos tunnet meidä tosimaailmassa, tässä leikissä saatat olla mukana juuri sinä, eläinhahmossa. mä olen kirahvi, muru kissa. hengellinen äiti on pelle, insinööri on hörisevä pingviini, ukki karhu jne...

keskiviikko 4. elokuuta 2010

mutiainen

ainii. puhuttiin serkun kanssa rasismista, jota se on joutunut kohtaamaan useasti. sanoin että mulla ei kyllä mitään vastaavaa ole tullut vastaan, mutta nyt muistin.

tuli tässä mieleeni että ykskerta kun matkattiin metrossa, aloitti vastapäätä istuva about 30v. "herrasmies" kanssani seuraavan keskustelun:
- mikäs vitun mutiainen toi on?
- ai mikä?
- no toi sun pentu, onkse joku vitun mutiainen vai onksen isä vaan joku vitun mokkakikkeli?
- no ihan tavallinen lapsi se on.
- mikse on noin vitun tumma? ihan mustapäinen, tommonen vitun mutiainen. ootsä suomesta? onksen isä suomesta?

mitäs hittoa olisin voinu sanoa? vaikka: "moi suvaitsematon paska. mä oon ryssä ja lesbo, ja tää mutiaisen pentu on mun äpärä. se on tehty jonkun tanskalaisen mutiaisen siittiöistä varmaan, kato kun en ole munaa ikinä saanu. tosin olis tehny pieni vierasgeenibuusti hyvää myös sun sukuun, ku sussa alkaa toi suomalaisten rukurutsa näkyä, kun oot noin urpo ja huonokäytöksinen.

no, sattuneesta syystä en sille nisti-skinille kauheesti käyny aukomaan. sanoin vaan että ihan suomalainen olen. lapsen isäkään ole mikään noista edellämainituista. kun lapsi rupee enempi tajuamaan mistä ympärillä puhutaan, saattaa mun vastausrepertuaari rajottua tuohon ei niin viisaaseen ja ystävälliseen osioon jonka edellisessä kappaleessa esittelin.

ja jäin odottamaan innolla sitä että ruttunaama kysy multa seuraavaks että: "mamma, mikä se on se semmonen vitun mokkakikkeli?"

no tässä se on. mun rakas pikku mutiainen. mowgli. ihan tavallinen suomalainen lesbon lapsi.

tiistai 3. elokuuta 2010

mikä ruumiinkuvanhäiriö?

käytiin eilen futaamassa murun kanssa. (tai mun osuus on ehkä varsinaista jalkapöllöilyä niinkun yleensäkin.) pelaajia ei meinannut tarpeeksi piisata, niin murukin pääsi mun joukkueen mukaan hikiselle kentälle. mun osalta peli meni tosi kivasti. ja tein ihan loistosuorituksia muutamaan otteeseen, mutta mun panos ei todella riitä voittoon asti. mutta itsetyytyväinen olin pelin jälkeen, mun muutamat leiskautukset oli vaan niin hyviä ja hienoja. ja olin myös hikinen, todella, koska sekä kentälle että vaihtoaitioon paistoi aurinko satakympillä. ja uupunut. ja koville otti yhtäkkinen urheilu kuukauden tauon jälkeen.

kotimatkalla autossa muru sanoi mun näyttävän joltakin keijukaiselta siellä kentällä kun pikkusine raajoineni koikin sinne ja tänne. whaaaaaaaaaaaat?! meinasin tikahtua vesihuikkaani. mähän olen aika miehekäskroppainen ja skrode naiseksi. luulen mä. muru väittää että mulla on joku ihmeellinen kehonkuvanhäiriö. että kun nään itseni bulgarialaisena kuulantyöntäjänä. leveäharteisena, miehekkäänä tyyppinä. mitä kuulemma en ole. vahva ja sitkeä kuulemma olen, mutta muuten hyvinkin pieni ja naisellinen. whaaaaaaaaaat? kukas ihme se mua peilistä sitten aina kurkistaa? ja uloslähtiessä ahdistaa miehekkäine olemuksineen ja leveine harteineen? se outo miesnainen? karulla tavalla ehkä kaukaisesti kauniskin, mutta jotensakin outo näky.

yritin googelista katsoa mikä ihmeen kehonkuvahäiriö se mua vaivaava olis nimeltään, mutta ei oikein haku tuottanut tulosta. anorektikoillahan on niin että ne näkee itsensä todellisuutta lihavampana. noin 20% ainakin. mitens sitten jos näkee itsensä todellista lihaksikkaampana ja miehekkäämpänä? jopa niin että kokee mekossa näyttävänsä transvestiitiltä? ja pyytää kampaajaa tukkaa leikatessa tekemään niin naistellista jälkeä ettei naaman miesmäiset piirteet korostu liikaa. (kampaajakin taisi siinäkohtaa vähän tyrskähdellä, miksihän?)

emmätajua.
en koe asian olevan mulle ongelma, mutta siinäkohtaa kun mun äijämäisyyttä vähätellään, oon hiukan ymmälläni.

"äijäilyä" osa 2

ihastuin tämän neidin tukkaan, ja haluaisin samanmoisen. lyhyen, pirteen ja kivan. murusta tämä asia ei käy, ei missään tapauksessa. ihmettelen miksi.

tällä pitkällä retkutukalla sitten jatketaan koska se on niin "ihana ja naisellinen" ja aina ponnarilla... blaah....

sarvijaakko!

muru aina äijäilee täällä kotona tosi kovin.
hämähäkkejä se kuitenkin pelkää niin, että mä olen saanut hämähäkintappaja ja -ulkoistajaroolin tässä taloudessa.

eilen kuului makkarista hätääntynyt naismainen huuto, ja paikalle pyydettiin raskaammansarjan ötökäntuhoojaa, koska lattialla kuulemma käveli "joku hirvittävä hevosen kokoinen otus"!

kipitin paikalle minkä lyhykäisistä kintuistani kerkesin, ja siellä marssi mitä mainioin eksynyt sarvijaakko. melkein meinasi käydä tätä tuholaistorjujaa naurattamaan, ja aika kovin.

esiteltyäni ruttunaamalle komeaa otusta, nostin sen kirjan päälle ja autoin ikkunasta herra jaakon pihalle.

muru, äijä.
minä, rohkea.

maanantai 2. elokuuta 2010

illalla

muistan kun eron jälkeen, noin muutama vuosi sitten makasin yön pimeydessä valveilla omassa sängyssä. kuinka maailma ja koko koti tuntui isolta. ja koko elämän pulkka suurine iloineenkin raskaalta kiskoa perässä. pikkumarakatit, lapsuudenperhe, arki ja raha-asiat, niin rakkaita, mutta kaikki mun pienillä hartioilla.

iloa vapaudesta, siitä ettei tarvitse ketään odottaa enää kotiin. oma pieni kaunis maailma.

eilen pienen tulistumis- ja mökötysepisodin jälkeen kun kömmin rakkaan viereen omaan sänkyyn makaamaan, tuli vertailupohjaa tuolle "iso maailma, pieni minä"-tunteelle. en saanut unta, ja kelailin elämää pitkään ja hartaasti. toisen tuoksu ja hengitys siinä lähellä. luonnon äänet avoimesta ikkunasta, viileä tuulenviri.

en halunnut rikkoa pientä räytymishetkeä, mutta kädestä tartuin kiinni. siinä meitä oli kaksi. erilliset, ja silti yhtenäiset. samaa perhettä. sama rakkaus, eripuolilla sänkyä. hetken. kaunista, ihanaa kokonaisvaltaista.

muru kääntyi, työnsi takapuolen mun syliin. sitten mullekin tuli uni. siihen oli hyvä nukahtaa.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

ja pientä pintaremonttia...

tätäkin me ollaan tehty. kun ollaan makoilulta joudettu...

tapetit läks seinästä aika helpolla, voisinpa jopa sanoa "lasten leikkiä". täysiä rullia veti irti ruttu, 3 vee.










kukas idari se on vaan seinänreunat maalannu ruskeella? öööh, kai minä...

sit hommaa parannellaan aneemisella pohjamaalilla, kun sitä himppu kellarista löytyi.

ekan kerroksen jälkeen muru huus hoosiannaa. mä en mitään priimaa tältä kerrokselta odottanutkaan.

murun kädenjälki oli hiukan tasasempaa. onkohan se hiukka mua pedantimpi, vai onko se tuo tokakerros kun tekee jo ihmeempiä.

sit kun mamma yrittää siirtää pöytää ja tuoleja, niin noin 40kg taliaivoa makaa pöydän alla itsetyytyväisenä. eikä kehoituksista huolimatta liiku minneen. jeps.

ja tällai tuli. just niinkun pitikin! i-ha-na!







ja koska nyt seinä saatiin valmiiksi, loppui makoilu ja kasailu mun osalta. pitihän kämppää sit muutenkin järkkäillä. nyt oon pessyt lattiat, pessyt maton ja vaihdellut huonekalujen paikkaa. imuroinut. ja tampannut yhden saamarinkokoisen täysvillasen perintömaton. viel kun sais makkarin uuden upeen kirjakaapin edustuskuntoon niin olisin tyytyväinen...

silläaikaa

silläaikaa kun esikoiseni on sekoillut ympäri maailman turuja, on meillä ollut kotona rakkausviikonloppu. ollaan maattu kasoissa siellä ja täällä.
minä murun päällä.
ruttunaama mun päällä.
vauva mein päällä.
muru mun päällä.
vauva murun päällä.
kuka kenenkin kainalossa.
milloin missäkin.
välillä yks toisen kanssa.
toisinaan kaikki yhdessä.

sohvalla. olkkarin lattialla. lastenhuoneessa. sängyissä. keittiössä.

murun hiukan vielä jonkun viruksen verottama vointi on sallinut aikaa tälle ihanalle makoilulle ja hiissailulle.
kasailu tuntuu hyvältä sydämessä.