lauantai 30. heinäkuuta 2011

eka kerta

huomaa että murulle on ensimmäinen kerta elämässä kun se laittaa "vauvaansa" alottamaan päiväkotielämää.

musta tuntuu sen mielestä kaikki on kivaa, jännää ja uutta. vähän sama kun kaikkien poikulin kehitysaskeleiden kanssa. toinen tuntuu olevan innoissaan, kun mä olen ehkä enemmän vähän haikea. voih, se kasvaa niin nopeasti.

mulle tämä on jo kolmas, jonka tuuppaan kohti isompien maailmaa.
ja todennäköisesti viimeinen "tarhanaloittaja" tässä perheessä.

tälläkertaa uskon että kaikki menee just tän pikkumiehen itsensä kohdalla hyvin. en mä sillä. se on niin touhukas, eloisa ja reipas tyyppi. luulen sen viihtyvän porukoissa. ja onhan sillä maailman paras isosisko siinä vieressä. samassa ryhmässä katsomassa perään.

voi pieni rakkaus, kohta mamma taluttaa sua jo kouluun, armeijaan ja alttarille.

p.s. ensimmäistä kertaa mä kuulin että ruttu oikein pyyti: "veikka, tuu leikkii mun kanssa!" hiis. 

torstai 28. heinäkuuta 2011

ensin repes yhdeltä suolisto.
sitten repes mamalta hermo.
"pillu." sanoi eräs "asiakas" mun naaman nähdessään. 

sitten kuunneltuani tarpeeksi kommentointia afroontuneesta kosteuden raiskaamasta tukastani, kovasta äänestäni ja tiukasta luonteestani, aloin itkemään töissä.

meinasin melkein laittaa murulle viestiä että painuis helvettiin ja suksis hittoon ja hyppäis kuuseen, kun oli itsellä niin paha olla, ni sit se ajatustenlukija laittoi sattumalta samalla hetkellä niin hempeetä ja kannustavaa viestiä että kelkka kääntyi. kokonaan.

varmaan vaan asuntoressilatingin purkautuminen vetää liian herkille.

"tiiätsä että espaniassa on hiekkapyörremyrskyjä? nyt mä tiiän sen." kertoi ruttunaama.
"byää" itki poika rikottuaan prinsessa ruttunaaman korut, ja saadessaan siskonsa itkemään. ja halasi nätisti sit siskoa lohduttaakseen.
"äiti, vähä sä oot hyvä!" sanoi esikko kuultuaan asuntokauppakuvioista.

nääh.

ei tää niin paska päivä ollu tääkään.

p.s. kerronpa vaikka en sais. muru sai kutsun maajoukkueleirille. mä oon n-i-i-n ylpeä siitä. se on kanssa yks semmoi harvoista palloiluihmeistä, että ihan sama mihin rensseliin se tarttuu niin hyvin menee kuitenkin. hys! sitten siellä semitutut!  
ähäskutti! pitipä taas lesota vähän!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

hyväksytty

[asunnosta] tarjous hyväksytty.

[rakkaudesta] ihoa rasvattu, lähellä pidetty.

tää oli hyvä päivä.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

tarjous 2. [asunnosta]

kiitos kommenteista.

niinhän se menee että tarjoukseen tehdään vastatarjous. ja sen tein. ja heidän uusi tarjouksensa pomppasi likelle omaa toivettani.

nyt välimatkaa siinä mitä haluan, ja siinä mitä ostajaehdokkaat tarjoaa, on minimaalisen vähän. ehkä tässä sopuun päästään siis. huomenna ratkeaa tämä asia, suuntaan tai toiseen.

käytiin tässä naapurissa leikkimässä, ja yllärinä saattoi meille tarjoutua väliaikainen maja. yks perhe on lähtenyt kamputseaan, ja niiden koti olis vapaana ens syksyyn. tässä naapurustossa, halpa vuokra. ei pöllömpää.

ehkä maailma nyt antaa vähän takas sitä pay it forwardia mitä olen markkinoinut.

ihanat naapurit, ihanat ystävät.
kyllä nää lutviutuu... uskon.
tavalla tai toisella.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

tarjous [asunnosta]

tulihan se. tarjous.

tosin matala, mutta niin arvelinkin. eihän kukaan idiootti ala täyttä hintaa huutelemaan neuvottelujen alussa.

aika tiukkaa linjaa pidän tässä kuitenkin. en ala alella myymään, kun ei ole kiire, ja naapurissa tuli just samanmoinen myyntiin huomattavasti kallimmalla.

jatkoa odotellessa... koitan olla ressaamatta.

mutsin mielestä mä oon idari, voisin hyvin ottaa vuoden ja myydä sitten. turha hosua kun ei ole pakko, kuulemma. ja se kuka leikkiin lähtee, se leikin kestäköön, ja muuta saissea se neuvoi.

no joojoo. mä vaan yritän olla fiksu ja pitää langat käsissä. hyvähän se on lainaneuvojana mua yrittää kauempaa neuvoa, mutta se ei olekaan tän sirkuksen tirehtööri. ko mä olen. ja vastuussa täälä.

kolme vuotta

meni ettei koirat ole saaneet kiskaistua akkaa kumoon.

ja sit taika raukesi.

en edes tiedä mitä tapahtui. hetkellinen mylläkkä. sit mun päällä pomppi eka toinen 40kg, sitten toinen. tassua korvaan, koirakyynerpäätä mahaan, kuonoa otsaan.

jumankekka!

musta tuntuu että henkinen tärsky oli kovempi kuin fyysinen.
vaikka ei ihan kivuton ole se patti mikä mulla on tuossa reiden sivussa, voin kertoa. silmämääräisesti arvioiden siellä oli päivällä desin verran nestettä.

että näin.

ostetaan pehmustetumpi lantio, tai rauhallisemmat rakit. kiitos.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

rakkaat ihmiset norjassa.
olen äärettömän pahoillani ja surullinen.

tälläset järjettömyydet lisää elämäntuskaa sinänsä.
kaikkea ei pysty edes käsittämään.

pahuus ihmisessä.

suru.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

iltasuukko





*pusss...*

prinsessa

- löysin ruttunaaman poskelta ripsen. sitä puhaltaessa se toivoi muuttuvansa prinsessaksi. siihen vaaditaan kuulemma mekon pitoa päivittäin. lupasin.
- poikuli oli tänään murun pelissä ihan oikea penkkiurheilija. taputti ja hurrasi. milloin missäkin kohtaa, ja siinäkin kun ei mitään tapahtunut. no, fiilis on tärkeintä, eikö?

puuh. tyypeillä alkaa yhteinen päiväkotiura ensviikon jälkeen. tänään kun ne otti tuolla yhteen sängyn petaamisesta, mietin onko se sittenkään ruttunaaman kannalta kiva idea? riivaaja-veli samassa päiväkodissa, ja vielä samassa ryhmässä. no aika näyttää, poikulille ainakin se on ihanan pehmeä lasku, kun on sisko lähellä.

liioittelua [asunnosta]

onko liioittelua jos ostajaehdokkaat tunkee pään sun roskiskaappiin?
ja vessan lattiakaivoon?

musta on.

no tarjousta odotellessa alistuin tämmöseenkin.

ja leivoin niille mustikkapiirakan.

toivottavasti tästä palkkiona on sit joku realistinen tarjouksenpoikanen duunimailissa ma.
niinkun tänään oli puhe.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

kilvoittelua.

"ainoat asiat josta teidän on hyvä kilvoitella keskenänne, ovat toisen palveleminen ja kunnioitus." sanoi viisas pappishenkilö ystävieni häissä toissa kesänä.

kauniisti sanottu.

tänään kotona töistä palaavaa mamaa odotti tusina valkoisia ruusuja, ja aimo annos suklaata. (sen normaalin lämpimän, maukkaan arkiruoan ohella.)
olen ehkä helppo hellittävä ja tulen pienestä onnelliseksi, mutta kyllä taas toimi.

arkirakkaus. se on elämän (ja etenkin parisuhteen) suola.

etten nyt ihan jäis toiseksi tässä toisen huomioimisessa, ja arvostuksen osoittamisessa, on mulla seuraava kuukauspäivälahja hanskassa. ja yks yllärikin kouluansa aloittavalle murulle.

eli me vaan jatketaan tät kisailua.

p.s. onnittelut vielä kys.om. hääparille onnenpapanasta, pienestä ihmeestä, prinsessasta, jonka elämä heille alkuviikosta lykkäsi. oon onnellinen tein puolesta.

vapise kela

sillä mä olen nyt iskemässä takaisin.

koska laissa on porsaanreikä, josta päänsä työntäessään muru on oikeutettu mm. asumistukeen, sitä aiotaan nyt hyväksi käyttää.

mä ajattelin ettei jaksa edes vaivautua, mutta koska lain kiemurat tekee naimisiinmenon tässä kohtaa typeräksi ideaksi, lojuu kostona vuokrasopimus pöydällä allekirjoitusta vailla.

mä niin kuppaan (me niin kupataan) sieltä kaikki tuet mitkä on mahdollista tässä elämäntilanteessa saada.ja ollaan olevinaan vaan kämppiksiä. (yksinhuoltajatuet, elatustuet, asumistuet.)

että ähäskutti. osaan minäkin. siitäs sait.

torstai 21. heinäkuuta 2011

lakkaa vaan rakastamasta

keskustelua nelivuotiaan kanssa: 

- jos sä kerranki puhut mulle vielä tohon sävyyn, ni mä lakkaan rakastamasta sua.
- vainii, mitä jos mä lakkaisin rakastamasta sua joka kerta kun oot mun kanssa eri mieltä? se tapahtuis melkei sata kertaa päivässä.
- kuule, mulle on aivan sama rakastaksä mua vai et.
- aijaaha. no kuka sua rakastais jos en minä?
- no höh. mami tietty. 
 huoh. tää on nii tätä. 
*sydän*

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

kunnossa

hammas kunnossa. ei kirpassu kovin ikeniä, eikä lompakkoa.
huoh.

kannatti sitkutella koko päivä yhdellä sämpylällä, ko emäntä taas häärää keittiössä. herkkuillallista luvassa, taas kerran. on se ihme nainen, mein piti siis käydä vaan hakemassa ostarilta pizzaa, mut ei, hän mielummin tekee mulle jotaki hienompaa.

ei kelpaako? kyllä!

nonni.

illalla taidan ottaa mukillisen siskon piffaamaa mintuukaakaota, ja mieltsun hyvää tummaa suklaata. ja rötvää sohvalla sylihoidossa.

huomenna voin alkaa sit jännitellä tuleeko asunnosta tarjous, vaiko eikö.
tänään kuitenkin relaan.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

paperit [asunnosta]

tänään postitin ostajaehdokkaille niiden toivomia papereita.
loppuviikosta saattais olla tarjousta tulossa.

kuulemma.

mielenkiinnolla, en vieläkään tosin mitenkään yltiötoiveikkaana, odotan mitä tuleman pitää.
(kyseessä voi olla "ei me sittekään", tai "josnyt jotai naurettavan pientä tarjottais", tai melkei kaikkea siltä väliltä.) kuten sanoin, uskon vasta kun nään hommat paperilla.

voihan tietty olla, että onni potkasis mua kerran persuuksille, ja säästyisin kaikenmoiselta valokuvaamis-, esittely- ja ostajienmielistelyvaivalta.

ja sepä ois jotaki.

sit se levis

akka meinaan.

ensin alko vihotteleen ranne. muru yrittää komennella mua lääkäriin. mut en vielä "jaksa" mennä. ...ku ei se ole vielä niin paha... iltasin vaan kolottaa. töissä vihloo kun se joutuu väärään asentoon. ja sit siitä pettää hallinta kun laittaa painoa päälle. canalis carpi-oireyhtymähän se siinä vaivaa. mut sitkuttelen vielä...

sit tapahtui jotaki kauheeta.

multa lohkes hammas. purasin purukumia, ja sattui ihan sikana. ja ruokalassa sain sit kaivella hampaanpaloja suusta. ei vissiin mitenkään erikoista, eikä kauheen kamalaa, on kuulemma sattunut muillekin, mutta mulle se oli suht maailmanloppu. menin ihan katatoniseen tilaan, meinasin alkaa hyperventiloimaan ja aloin itkeä. pelkään että tää on jotaki lopun alkua. (tää johtuu varmaan siitä että oon nähnyt monesti unta jossa mun kaikki hampaat murenee suuhun. vähän liian iso tunnelatinki iski päälle. (tai sit oon vaan sekoomassa lopullisesti...)) muru on koittanut mua pitää nyt kaks päivää tolkuissani, ja huomenna pääsen hammaslääkäriin tsekkaamaan vauriot.

ei siinä.

tänään alkoi ylävatsaa korventaa tosi kovin, ja huitasin totutusti piimää litrasen verran huiviini. keskellä päivää vatsa sitten kramppasi tosi kovin, ja oli kaikin puolin tosi inhottava olo. stressivatsa selkeesti.

voi persauksien persaus.
tuntuu että pää alkaa oleen ihan tikissä, niin sit leviää alta tää keho.

ja edelleen väsyttää niin helvetisti. tässä vissiin makselen kevään kalavelkoja. olis pitänyt osata silloin pysähtyä, pelottaa että nyt iskee joku totaalinen kaaos, ja menee elämänilo, -halu ja -kyky pois raiteiltaan.

mä oon ollu tähän kroppaan kaikin puolin äärimmäisen tyytyväinen.
pysy kasassa risumaja. pysy. mä hellin sua sit. kun saan arvokkaan hampaani kuntoon eka.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

"oon täälä!"

poika katos olkkarista, huutelin: "poika, missä oot?"

"oon täälä!" se vastas.



*
sehän siis ei vieläkään suostu puhumaan juuri mitään. sit se yhtäkkiä väläyttää jonkun asian joka sillä on mielessä."lentokone" se sanoi kun semmonen meni yli. "työntää" se sanoi kun halus rattaita työntää.

voih, tuo on mun on niin MUN poikuli kaikenkaikkiaan!
äitiinsä tullu.
- se on aina valmiina suikkaamaan pusun ohimennessään.
- ja se on aina valmiina esittään yhden tanssin kun musiikki soi.
- se on kova poika syömään ja riehumaan.
- ja se on kova poika nauramaan. (sitä hullunnaurua.)
- ja kova poika metelöimään, huutamaan ja hillumaan.

mun pienin rakkaus.

* aina kun tulee hetki hiljasta, niin pakko käydä kattomassa mitä se epeli puuhaa. nytkin oli hyvät kiipelypuuhat tuoleilla ja hellalla. onneks se alkaa oleen jo aika taitava, ja putoomisia tapahtuu enää pari kertaa/pvä ;)

lauantai 16. heinäkuuta 2011

hienoa

puuh.
hienoa oli se, että täällä käynyt perhe ainakin esitti kiinnostunutta, ja olivat ystävällisiä. sanoivat palaavansa asiaan laittamalla tarjouksen mailiin.

noh, sen kun näen.

ja noh, mun mielenrauhan kannalta olellisinta oli se, ettei ensimmäinen asunnonkattoja kääntynyt ovelta tyyliin: "hitto, mikä läävä." tunnin viipyivät nämä.

kyl mää tän myyn. joskus.

stressi seis.

inhottavaa

inhottavaa päästää vieraita ihmisiä arvostelemaan sun kotia.

ja kun tietää että niitä saattaa käydä kymmenkunta ennenkun tulee SE oikea ihminen joka tähän ihastuu.

stressi. ärsytys. vitutus.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

ajatustenlukija

en tiedä pitäiskö olla peloissaan vai iloissaan.
muru on ruvennu lukemaan mun ajatuksia.

yks päivä mietin ittekseni että mitä hiton hyötyä on parisuhteesta, jos niskajumin takia joutuu raahaamaan ittens hierojalle. kun olin samana iltana nukahtamassa, muru tarttui mun päähän, ja hieroi koko kuulan ja niskan auki.
oi autuus!

sitkun ittekseni mietin varaavani ittelleni sen hieroja-ajan, nii muru sanoi että mun pitäis lomarahani omaks hyväks käyttää, ja hankkia vaikka ihan kymppikortti hierojalle. 

yhdel kotimatkal mietin että tekis mieleni palaa suklaata, mutta sen takia en raatsinu kauppaan siin kiirees mennä. kun tulin kotiin, ni kah, pöydällä nökötti suklaalevy. only for me! 

tänään mietin josko pitäis porkkanakeittoa tehdä viikonloppuna, ni johan oli puhelimessa tekstari, jossa muru sitä mulle ehdotteli.

hmm. pitää vissiinki olla vähän miettiä mitä voi miettiä, jos se lukee mua yhtäkkiä noin hyvin. *wirn*

myönnän

jumankekka mä olen uupunut. eilinen oli duunissa tosi rankka päivä.
ensimmäistä kertaa suht ikinä tänään otti kupoliin mennä duuniin. todella en olis jaksanut. mutta menin sit.

mä oon nukkunut nyt hyvin öisin, kun ne helteet helpotti, ja saakeli! hyvät unet aiheuttaa vaan sitä, että haluaa vielä paremmat unet. ja uudelleen, ja paremmat uudelleen ja uudelleen.

oi oi. mamaa väsyttää nyt. todella.

torstai 14. heinäkuuta 2011

mun vuoro

jaigs.
pitkästä aikaa on mun kokkausvuoro. murun erinomaiset sapuskat iskee mulle niskaan aikamoiset paineet.

kaipa tästä selvitään.
ku selvisin hengissä kauppareissustakin noiden kiljuvien pikkuapinoiden kanssa.

-ulkofilepihvit. (sikakallista btw!)
- feta-basilika-tsatsiki.
- toscanan salaattia.

jälkkäriks
terveellinen polka-pirtelö. näitä yritellään.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

en lesoile, vaan mainitsen

vähän duunissa meinaa käydä ottaan kupoliin, ko muut on saikulla, tai kesälomalla. me harvalukuiset jäljelle jääneet sit sinkoillaan hiki peffas ees taas.

no sit sä tuut uupuneena kotiin. (tai puoleenmatkaan mistä sut haetaan autolla.)
sit kämppä on siivottu.
wc pesty.
pyykit pesty.
koirat lenkitetty.
aivan ihanat sisäfileet ja salaatit katettu pöytään.
ja mustikkatorttu leivottu.

en voi kitistä en.

kyllä mun kelpaa. todella.
rakastan.

joku tietää mistä narusta kannattaa vetää. uuh.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

narunveto

joskus kun istun sohvalla.
katson ikkunasta, nii mietin mikä siellä puistonlaidassa viipottaa, poispäin. ja tajuan että romantiikkahan se siellä juoksee. ja kovaa vauhtia. joskus on vaan niitä päiviä että arki ja kiireet lyttää ne romanttiset aikeet ja hempeet fiilikset, toinen puhuu tyhmiä, tai vaan kaivaa napaansa sohvalla. niinä hetkinä huomaa että romantiikka juoksee jossain tosi kaukana.

toisinaan sit sä taas tuut kotio äärettömän uuvuttavan työpäivän jälkeen, ja löydät pöydältä suklaapatukoita ja nätin rakkauskirjeen.

siks mä tota horatiota koitan paskempinakin päivinä rakastaa. se kuitenkin aina sit tietää mistä narusta tätä eukkoa kannattaa vetää.



p.s. töissä:
- juhlittekste joka hiivatin kuukaus jotaki rakkauspäivää?!
- no, höh. tietty!

maanantai 11. heinäkuuta 2011

umpitollo

alko ottaa kupoliin. taas.

tää nyt on taas ihan pikkujuttu, mutta reväytän pelihousuni just kohta.

yks mun ala-aste kaveri, poika, on alkanu huutele mulle naamakirjassa. kyselee kuulumisia ja kaikkea. no, ei siinä mitään, kiva kuulla miten entisillä kavereilla menee tietty, ja näin.

ja juu, musta toisten kehumista ja imartelua täs elämässä ei ole koskaan liikaa. aina saa ja pitää sanoa toiselle positiivisia asioita, kun tulee mieleen. ainasen marmattamisen sijaan.

mutta. nyt löysin viestilaatikosta viestin, kun hää on ihan mulle biisin omistanut.

voi persaus kanssa. mä en edes vastaa siihen viestiin.

voiko joku mies taas olla nii tyhmä, että tosiaan kuvittelee että oon liikuttunut tai otettu siitä että se lähettelee mulle jotaki "I need you"- viestejä?

jätkähän on umpitollo.

joo. olen kihloissa ja kato, on mulla kai lapsiakin.
ja ainii, unohditko että olen lesbo?
kato lesbo ja parisuhteessa, nii ei kannata nyt itsestään ihan idioottia tehdä. eihän?

ja tiiätkö, mua ei kiinnosta mitkää ainiidjuu:t keltää muulta kun omalta puolisolta.

mikä ihme ihmisiä vaivaa?

hullu nauraa

käytiin anoppilassa.
kaikkinensa oli kiva reissu. murun sukulaiset alkaa olla mulle jo ihan rakkaita.

mutta että vaan poikuli se sitten menomatkalla päätti huutaa. koko matkan.
siis täysillä. huutaa.
siis 1,5h. huutaa.
ja siis mikäkö sillä oli vikana? hätänä?
kuuma varmaan. ketutus. ei muuta.
hemmetti.

noin 3km ennen määränpäätä murun käämit kärvähti ja se alkoi kannustaa poikaa. "huuda! huuda kovempaa!" - "ei kuulu!"
sithän se poika hiljeni. ja mä nauroin.

eilinen uniaikaan paluu ei myöskään mennyt ihan pulkkaan. poikuli otti vartin tirsat autossa, ja valvoi sitten sängyssään useita tunteja nukkumaanmenoajan jälkeen. siinä vaiheessa kun muru kävi (noin kello 22) komentamassa poikaa unille, hillui se epeli nakusterina sängyssään, kiljui ja kaakatti. ihan itse oli riisunut, ja ilahtui kun sai nudeilulleen yleisöä. yleisö ei kovin kai nauttinut moisesta sirkuksesta. tälläkertaa.

murun vaipanasennusta ja jupinaa omasta sängystä kuunnellessani mä tungin tyynynkulmaa suuhun ettei hervoton hullunnauruni kuuluis olohuoneeseen asti.

- "mä NIIN rakastan tätä helvetin sirkusta, ja sinua." mä huokasin sille kun se tuli takasin petiin.
- "aha." se sanoi.

torstai 7. heinäkuuta 2011

paratiisi, käärme ja mafia

mä olin aika hajalla ajatuksesta, että ruttu on poissa kotoa koko viikon.
mutta etten sanois, hyvin on mennyt.
se on perin onnellisena siellä mökillä, ja kodista on muodostunut kerrassaan parisuhteen paratiisi.

elämä on aikamoisen helppoa yhden lapsen kanssa.
ja se yksi lapsi nukkuu niin paljon, että iltasin ei ole muuta kun vanhempien "omaa aikaa". ja siitä on otettu kaikki irti.

ainoa käärme paratiisissa vaan on yks murun saama maili. tai ei yks maili vielä mitään, mutta koska niitä on alkanut tulemaan ihan muutama. ja se käärmes olettaa murun hyppäävän ihan turhasta sen pillin mukaan, ja haukkuja ja typeryyksiä satelee. kuulkaa, jos jollakulla siellä elämäni äärilaidoilla on yhteyksiä tähän käärmekseen, niin kertokaa nyt helvetissä ettei muru todella hyppää kenenkään muun kun mun pillin mukaan nykyään. ja sikäli mikäli meililuukkuun kolahtaa yksikin typerä vaademeili, paskanheittoa tai muuta haukkua vielä, niin voitte olla varmoja että silloin MINÄ puutun asiaan. ja siitä ei tule kaunista, eikä kivaa kellekään. omiaan pitää puolustaa, ja sen todella teen. koska mä alan nyt olemaan ärsyyntynyt. mutta odottakaa helvetissä sitä hetkeä kun mä suutun. todella suutun. sitten on piru irti. ja mafia.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

askelia [asunnosta]

asuntoasia etenee pienin askelin.

tungin "lyhyestä virsi kaunis"-asuntoilmoituksen nettiin. toivotaan että jotakuta vakavasti kiinnostaa näin hiton kiva lähiöelämä ja hiton kiva mesta. asuntoa nyt enemmin mainostamatta. (täähän on hiton kiva!)

uutta asuntoa koskevaa paperisälää pitäisi saada postiin, ja sitten ruveta sopimaan reffiä pankkiin ja  kirjoittelemaan lainapaperia ja muuta sälää.

sen jälkeen alkaa rakennuttajan kanssa materiaali- ja sisustussuunnittelu.

ja tietty pihasuunnittelu. (eli mietinnöt siitä haluanko pihaan sitten pionin vai esim. juhannusruusun. tää on olennaista juu.)

muutama mööpeli luukutetaan kotoa pois muuton alta jo syksyn aikana.
- tiikkinen kirjahylly joutaa pois, koska kaksi muuta 60-lukulaista tiikkikalua on joutunut jo kiertoon oman mahdottomuutensa vuoksi. ja nyt kirjahylly on yksinäinen.
- lasten sängyt joutuu aikamoiselle kiepille. esikoisen parvi lähtee. kerrossänky pitäisi saada hankittua, ja sit kun pojan pinnis lähtee kiertoon, tarvii esikko normisänkyä.
- meille tulee joka tapauksessa uusi sänky. ja mein nykyisestä sängynpäädystä (vanha ovi) tulee uusi olohuoneen pöytä.
- mein petariin pitäis ommella uus päällinen koska siitä tulee koirien unistelupaikka. 

ainii. en vielä vissiin maininnut, että jos asunto menee tässä kaupaksi*, joudumme hetkeksi menemään vuokralle. joko firman luukkuun, tai sitten pitää lähistöltä yrittää kalastaa tilapäisasumus. hoh hoijaa. se on paskamainen osio koko asunnonvaihdosepisodissa se.

* ja vaan siksi koska mä olen hysteerinen realisti raha-asioissa, enkä jää odottelemaan mihin suuntaan asuntomarkkinat kääntyy, ja makselemaan kahta asuntolainaa, vaikka sos&terv.huoltoalan palkoilla se on suomessa ihan reaali vaihtoehto. eks jee?

eilinen, oi eilinen

huoh.
tulimme rimpsalta perjantaina kotiin niin, että neljältä aamutuimaan oli koirat viety, ja mammat pedis. olin lahjonut esikoisen pitämään huolta poikulista aamuvuoron ajan, ja hyvin toimi se. ainoa mikä ei toiminut, oli mun aamu-unet. seiskalta olin jo pystyssä vajaa 3h yöunien jälkeen.

olipa eilinen pitkä päivä.
mutta jotensakin niin mieletön. 
ei sitten lähdetty enempää prideille. (huonot lesbot!) oltiin ylpeenä vaan kotosalla. mammoja hiukan väsytti. mutta jaksettiin pihalla heilua, ja lapset polski altaassa. nukuttiin päikkäreitä ja tehtiin hyvää ruokaa.

illalla vielä muru räjäytti mun tajunnan hyvällä ololla.
hitto että se osaakin vielä yllättää. aina uudelleen. vaikka me ollaan oltu jo niin pitkään yhdessä, on tää vaan parhaimmillaan niin mieletöntä. huoh. äst. mhm. oi oi. ja illalla sai nukahtaa toisen sylissä, viileiden peittojen väliin, rakkaan hengitystä ja kivoja kuiskailuja kuunnellen. oi oi. I'm in love!



noh. esikko lähti kuukaudeksi kesälaitumille muualle. ruttunaama pakenee varahoitoa viikoksi maalle myös. maanantaina pitäis orientoitua munkin sit työelämään. ja tosiaan eka työviikko vedetään kotona sit yksilapsisena perheenä. aika hassua. en muista montaa tovia että näin olis ollu.

murulla on kuukaus kotiäiskäilyä poikulin kanssa jäljellä. ja mihin tarhaan noi sit laitetaan elokuun alusta? eipä tiietä. kaipa ne sit ilmottelee, joskus.

vimppaa lomapäivää mä ja himpulat vietetään mun vanhepien kanssa. lähdetään vähän helsingin edustalle veneilemään. muru lähtee pelireissulle. sit se on lusittu. loma.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

ihana ilta ulkona

olipa ihana ilta ulkona.
käytiin murun kanssa pitkästä aikaa rimpsalla. naistenbileet oli tänäkin vuonna just meille kivat.

tuttuja nähtiin, mukavia juteltiin, humalluttiin, paljon suukoteltiin, tanssittiin.

ja hitto että helsinki on kesäöinä kaunis ku perhana. ja lämmin.


ja hitto sitäkin, että olin sydämeni pohjaan saakka onnellinen, kun istuttiin taksissa kotimatkalla.
me kaksi. me. kaksi. käsi kädessä. just ton naisen kanssa. ton mun naisen kanssa.

p.s. tuli aamuyöstä kotona pienimuotonen kina kuitenkin, nimittäin siitä, kumpi oli onnistunut pokaamaan mukaansa pileiden parhaimman näköisen misun. 
*hih, rakkautta*

perjantai 1. heinäkuuta 2011

naiselliset neuvot

"et sit lakkaa sun kynsiä vast kun iltapäivällä, ku kuitenki rassaat ja söhläät kaikkea päivän aikana, ni sit ne on ihan pilalla ennen iltaa."

*wirn*
näin opasti mua muru.

24h

hoh hoijaa.
mä heräsin viiden jälkeen aamulla, ja himpulat siinä heti perään.

aiotaan tänään priden naistenbileisiin, joten jos hauskaa piisaa, tulee valvomista tälle mamalle noin 24h putkeen (ja ainii, se huominen pvä kanssa). saa nähdä kuinka kokemattoman bilettäjän näissä kinkereissä käy. vielä ei kututa, saa nähdä mitkä on fiilikset huomenna aamulla kun himpulat tod.näk. herää siihen aikaan kun mama tulee kotiin. *wirn*

noh, tänään pitää hoidella asioita. pitää vissiin selvitellä tuo himpuloiden päiväkotiasia. että mihin hiivattiin me nyt sit ne viedään elokuussa? ja ilmoittaa ettei ruttu mene varahoitoon ensiviikolla, koska g-täti vie sen mökille koko viikoksi. (huijui.)

sitten tänään pitää lähtetellä uutta asuntoa koskevia papereita. ensimmäisen maksun laitoin eilen maksuun. nyt odotellaan viimosta hyväksyntää uudelta asuinkunnalta. parin viikon päästä tehdään kauppakirjat valmiiksi ja sen jälkeen saadan muutostyölista, ja päästään suunnittelemaan kotia oman näköiseksi.

pitää soittaa myös lipevälle paskiaiselle. jospa koitetaan tätä asuntoa kaupitella tovi itse ensin. säästää aika pitkän pennin jos lykky käy. ja koska on vuosi aikaa asuntoa myydä, ei ole pakko painaa paniikkinappulaa ja kutsua lipevää paskiaista heti apuun.

tälle vaan pitis vissiin jotaki tehdä: 

 
maman pikku puuhapetet on alottaneet omaa remppaa väliovesta. kah, tuosta on hyvä nypätä pala maalia ohimennessään. ei ehkä uusien asukkien mielestä ole ihan kivan näköstä. onneksi murulla on kk aikaa puuhastella pieniä korjaustöitä ennenkun sen opinnot alkaa. vissiin tästä väliovesta kannattaa alottaa, se kun pistää silmään heti ulko-ovella.