otetaan sellanen oletettu tilanne, että olet vaikka katsomassa futispeliä, ja oletetaan vaikka että puu meinaa kaatua sun lapsesi päälle ja sunkin päälles.
a) jäykistytkö kauhusta?
b) syöksytkö pelastamaan lapsesi, vaikka riskeeraat itsesi?
c) syöksytkö pelastamaan lapsei, vaikka riskeeraat itsesi ja vauvasi?
mitä aivoissasi tapahtuu tuon muutaman kauhusekunnin aikana? ehditkö ajatella? mitä mielessäsi liikkuisi?
muistan yhden valtavan ajatuksen joka tuli siinä hetkessä kun säntäsin liikkeelle, se meni jotenkin näin: "nyt mennään sitten kaikki." silmissä vilisi välähdyksenomaisia kuvia siitä kuinka puu kolkkaa ruttunaaman, tai poikulin. muistan kauhun pyrkineen kurkkuun. muistan yhden askeleen eteen, poika rintarepussa kohti ruttua. muistan murun vielä nopeamman syöksyn. tempaisun rutun takista. ja kuinka itse sinkosin taakse, pois kaatuvan puun alta pojan kanssa.
puristin rutun tiukasti syliin, revin huutavan pojan kantorepusta ulos voidakseni puristaa ruttua vielä kovempaa. niin kovaa että tärinä mussa lakkaisi. teki mieli itkeä tai oksentaa. tai molempia.
jumalauta mä vihaan näitä sattuman ansoja. kohtalon puu heilahti vähän liian läheltä tälläkertaa.
kiitos ja siunaus murun nopeudelle, ja toimintavalmiudelle.
kaikki kunnossa. mamman mieli vaan nyt on hiukan nyrjähtänyt.
Huh! *halaus*
VastaaPoistakiitos. ja hyi, oli oikeesti kaamea paikka.
VastaaPoistamulla on palanu verkkokalvoille rutun silmät, poikulin pää, kaatuva puu... menee ehkä toki että se menee pois sieltä.
näillä seuduilla muuten kaatui lauantaina puita urakalla. ei uutisten mukaan ketään muukaan jääny alle. onneksi.