hemmetti. eräs nainen on vaan niin omalaatunen.
soitin sille eilen, oli tarkoitus mennä käymään.
"mitäs helvettiä sä tänne soittelet?" se vastas puhelimeen.
"ai tuutte vai. en tee ruokaa. ihan sama."
- no nähdään sit iltapäivällä!" yritin vielä ilosesti.
"vainii."
hyvät fasiliteetit mummolavierailulle, eikö?
no mentiin kuitenkin. ja tein ruoan.
oli se sit ihan normaali muuten. en vaan tajua miten joillakuilla on oikeesti varaa olla paskamaisia läheisiään kohtaan. joo, emmä tästä ihmissuhteesta voi lopareita tietty ottaa, vaikka joskus vetäsisin porot nokkaan, mutta tauko olis joskus paikallaan. onneks mä olen tottunut ton naisen tyyliin.
sit ne faijan kanssa äimisteli kun mun verikokeet oli ok, ja säälitteli että hulluus on vissiin ihan sukuvika.
näinpä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti