lauantai 20. lokakuuta 2012

äidin ylpeys.

mä olen ihan ylpeä että saan olla ruttunaaman kaltaisen tytön äiti.
siinä vaan on jotaki semmosta superasennetta tätä elämää kohtaan, joka koskettaa mua syvästi.

eilen kun kävin hakemassa sen päiväkodista, sen naama oli aivan ruvella.
- mitähä sulle on tapahtunu?
- noo... tota. mä keinuin sillai pää alaspäin, ni sit mun naama vähän kynti maata.
- että joo.
ihmeellisiä extremepuuhia sen pitääkin harrastaa. *

illalla lapset puhui mitä ne meinaa aikuisena tehdä. ruttu muuttaa g-tädin naapuriin tuohon viereiseen kuntaan. muru ilmoitti muuttavansa floridaan, ja siitähän se itku repesi.
ruttu kävi nyyhkimään että se on aivan liian kaukana.

voi pieni!
riehua ja rakkautta niin paljon samassa pienessä, söötissä paketissa.
iloa on tommonen tyyppi! ja vielä omassa perheessä. 

* ykspäivä kun olin tuossa etupihalla kuului naapurintätin kauhistunut ääni toiselta puolelta taloa "ei sinne vissiin saa kiivetä!" kurkkasin nurkan taakse, niin siellä ruttu oli palotikkaita menossa talon katolle. "kun halusin vaan katsoa mihin sieltä näkee..." huoh. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti