harakanpesä

älä kysy mikä mun tukkaa vaivaa! se vaan pölähtää enempi ja enempi joka päivä.
mulla on bhd, aina.
huoh.
ei ihme että harakka kävi taas metsässä päähän kiinni, kun tämmöstä risukkoa mukanani kannan...
huoh. 

kymppi äitiydestä

ja vanhemmuudesta.
ja kasvatuksesta.

himppasen turhautuneena kehoitin poikaani vetämään naapurin kakaroita daijuun jos ne sitä vielä ulkona kiusaa.
done!
äsken ovikello soi, ja siellä seisoi mun ylpeydestä hohtava kolmivuotias.

"mamma mä vedin niitä nyt daijuun, kun sä käskit!"

oh joy! helmee!

"hyvä kulta!" vai mitä siihen pitikään vastata.
terkkuja itä-helsingistä!

onnenitku

se jos puoliso on kirjoittanut äitienpäiväkorttiin elämänsä naisesta, viitaten sinuun, ja kiittää sua tästä perheestä, niin johan se on pienen onnenitkun arvonen asia.
hiis.
tunteellista äitienpäivää muillekin!

äitibuddy

murusta mun on turha hypetellä sen äitienpäivää. että turha mitään lahjoja semmoselle joka ei ole lapsia synnyttänyt.
höpöhöpö. ei äidiksi tulla pelkästääny synnyttämällä, vaikka se toki on iso urakka ja aina hatunnoston arvoinen keikka kaikkinensa.

joo, joo. mä olen hikoillut ja huohottanut nuo ipanat tähän maailmaan, valvonut öisin ja imettänyt.
mutta.
niin sekin.
ihan samalla lailla hikoillut, pelännyt ja huohottanut siellä synnärillä, valvonut öisin ja antanut maitoa pullosta. röyhtyyttänyt, leikittänyt, pessyt persaukset, pyyhkinyt kyyneleet. ollut hoitovapaalla, tehnyt ruokaa, nukuttanut, lukenut satuja, leiponut synttäreihin, istunut vanhempainilloissa.
eli ihan samaa mutsiduunia kuin mäkin. jokaisena penskojen elämänpäivänä.

kyllä se vaan on mun äitibuddy.
niin hyvinä ja huonoinakin päivinä.
kyllä se on valkovuokkonsa ansainnut. ja kortin, ja lahjuksia kanssa.
edes kerran vuodessa on hyvä pysähtyä ja sanoa että:
"hyvin sä vedät. ja kiva että just sä oot mun äitibuddy. sä oot maailman paras. just mulle. meille."

laajat näkökannat

musta lasten päiväkodissa on ihanan suvaitsevaista meininkiä ja laajat näkökannat.

toisissa perheissä kun ei välttämättä ole äitiä, toisissa kun saattaa olla niitä vaikka kaksi, niin musta on
hienoa että asiat esitetään laajassa perspektiivissä. kiitos tästä! en ole taipuvainen muutenkaan vetämään poroja nokkaan heteronormatiivisuudesta, mutta tämmönen huomioiminen aina lämmittää mieltä.

poika olis saanut tehdä molemmille lahjat ja kortit, mutta itse päätti että yksi riittää molemmille.

musta oli myös kivaa, kun poika oli halunnut kaverille leikkimään ja kaverin isi oli kehoittanut kysymään "isiltä ja äidiltä", niin poika oli reippaasti sanonut että ei hällä ole isää, vaan kaks äitiä. jolloin reipas vieras isä oli vastannut että siinätapauksessa lupa pitää kysyä niiltä äideiltä, ilman mitään hämmästelyä.

jäätelö

mä aina puhun niin lämpimästi mun anopista, että yks duunikaveri antoi mulle pottuillakseen työkassiksi kestokassin jossa lukee "I love anoppi".
ja tyytyväisenä olen sitä kantanut.
enkä suotta.
rakkaus taitaa olla ihan molemminpuolista.
tänään kun tulin duunista oli kämppä siivottu, ja koirat peltolenkitetty (kiitos muru ja anoppi) ja anoppi oli ostanut mulle rommisuklaajäätelöä.
rom.mi.suk.laa.jää.te.lö.ä. mi.nul.le!

omnomnomnom.
meikkis sitten vaan kiskoi säkkituolin aurinkoon ja löhöili siinä kirja kädessä jädeä nautiskellen.
kyllä!

turhauma

kyllä.
mä olen vähän turhautunut täällä.
tämmönen helatorstaivapaa on kiva, tai olis, jos olis tekemistä.
penskat leikkii ulkona, koirat on viety, kahvit on juotu.
kesäkukat on viety ulos, rompetta järkätty, koira pesty, matot harjattu.

jaahans.
mitä te ihmiset teette luppoaikana?
häh?
t. 24/7 hössöttäjä-äidin virkatehtävät loppusuoralla

paskat mutsit x3

ensin aamulla paskamutsit aamutoimien jälkeen hiipi vuoteeseen pötkötteleen, ja jätti lapset kattomaan lastenohjelmia. kjeh kjeh, eks pikkukakkonen tuu just sitä varten siinä kasin aikaan pyhäaamuna?

sit päivällä katettiin telkkua sylikkäin filtin alla sohvalla kun penskat leikki ulkona sateessa. täytyy kyllä itseä puolustella että itepä ne sinne halus.

ja illalla kun sain lapset nukkumaan, aloin tekemään lettuja. lettuja, kun potentiaalit lettumaakarit on nukkumatin matkassa.
paskamutsi!

nooh. hei hei huono omatunto. tällai tää vaan joskus menee.
*wirn.

remmiräyhääjä. entinen.

noni.
edistystä. toistaiseksi. eipä nuolasta ennenkun tipahtaa eikä vielä vetästä high five:ja.
mutta.
mä olen nyt askarrellut on azorien paholaisen kanssa.
epäilenpä että kyse remmiräyhäämisen taltuttamisessa on pitkälti ajoituksesta.
nyt kun koiria tulee vastaan lenkillä,
odotan sitä ekaa huohotusta. (tiedättekö? sitä joka tulee just ennenkun rähinä alkaa..?)
sit heti nappaan kiinni (emotyyliin) niskanahasta, ja sanon terävästi ei.
päästän irti.
sanon iloisesti "tule".
tämän toistan niin monesti kuin tarvitsee. (yleensä kahdesti tai kolmesti.)
sit kun se kääntyy mun suuntaan, kehun vuolaasti.
uskokaa tai älkää: toimii. 

helevettiläinen. voisko se olla näin helppoa?
häh?

takapihalla ei pyöräillä. ja piste.

juu.
että turhaan en pyöräilyreitin rajoista bamillekaan taas tiukkistellut. eilen iltapäivällä naapurinpoikaa töytäs auto kyseisessä mutkassa, ja päässä oli sit semmoi moukku että sairaalareissu siitä tuli. että ihan sama mitä ihmiset miettii siitä että mulla on säännöt täällä, ja mä valvon niiden noudattamista.
että jos laskee että pihatiellä saa ajaa kymppiä, nii voiko moista tapahtua? vaikka pennut pyöräilis missä. no, kun tiedän aikuisten mielenlaadun autonratissa ("ei sieltä ennenkään ole kukaan tullu.") nii meillä on säännöt. piste.

vahinkoa kun ei takaisin sit saa.

bonusta

ääääst! emmä osaa sanoa taas mitään.
siis meillä kävi vieraita, joista yks pikku hiippari alkais toisinaan oleen täällä ns. kylässä, ns. hoidossa, ns. tukiperheessä. mitälie.
eilen oli tutustumispäivä, ja mä ajattelin että uuden tuttavuuden kanssa menis ihan hyvin, mutta olin väärässä. meillä meni mainiosti!
perhe vakuutteli meille että ihan tavallinen poika se on. ja paskanmarjat ja marjapensaat kanssa. ei meitä tarvi vakuutella. mua jännitti ettei ME kelvata NIILLE. me kyllä elämäkokemuksen suomin valtuuksin tiedämme mihin oomme päämme laittamassa.

jäi mieletön flow kun tyypit lähti. ja kutina siitä, että tää on meille kaikille hyvä juttu.

bami oli onnessaan uudesta ystävästä. pojat leikki, paini ja rillutteli minkä ehtivät, jos meillä muilla kemiat matsasivat, niin pojilla ennen kaikkea.

ja höpölöpölöö kyynikot! sen että kyllä se ilo siitä karisee kun realiteetit puskee päälle ja onhan se rankkaa, ja kinaa tulee ja äitiä itketään ja paskat tulee housuun jne... t-i-e-d-e-t-ä-ä-n! ei me nyt ihan eilen syntyneitä olla.
mutta!
muahahaha. meillä on bonuslapsi!

kyl mä ymmärrän

tää on esikoiselle, kopsasin facesta, kun nii hyvin sattu tähän saumaan.

Äidistä ei pääse ikinä eroon

Äiti on ihan urpo. Se on ärsyttävä, raivostuttava ja rasittava. Ilman äitiä kaikki olisi paljon hauskempaa. Äiti mäkättää, uhkailee ja raivoaa.
... ... Tiskit, roskat ja sotkut on äidin elämän tärkein juttu.
On aika säälittävää, että sen tasapaino järkkyy, kun se näkee tavaran väärässä paikassa.
... ... Ilman äitiä, kukaan ei edes huomaisi, että koti on sikin sokin.

Äiti on tiukkis. Se vahtii ja murehtii.
Ilman äitiä kaikilla olisi paljon rennompaa. Saisi bilettää ja olla kavereitten kanssa aamuun asti.
Äiti on naurettava sääntöfriikki. Se tuijottaa kelloa ja soittelee sikana perään. Se jaksaa urputtaa kaikesta, mikä on nuorelle tärkeää.
Se yrittää tyhmänä uskotella, että kotiin kannattaa mennä ennen pimeäntuloa. Hei haloo! Ketä kiinnostaa?
Ilman äitiä kukaan ei edes muistaisi, että kotiintuloaikoja on keksitty.
Äiti on vanhanaikainen.Se ei ymmärrä nykymenosta mitään. Sen kannattaisi hankkia itselleen elämä. Se pauhaa hulluna sellaisista vanhoista ja turhista asioista kuin käytöstavat, ruoka-ajat ja nukkumisen tärkeys.
Just joo. Ilman äitiä kenenkään ei tarvitsisi tehdä mitään, mistä ei itse tykkää.

Äiti näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Sen kannattaisi vähän relata.
Ja sen vaattetkin on niin out. Samettihousut. Läskipohjakengät. Turkishattu. Ei sen kanssa voi julkisesti liikkua. Nolottaa, jos tulee kavereita vastaan.
Herää pahvi! Nyt on 2000-luku!
Äiti toistaa itseään. Sen jutut on välillä niin hyvää päivää, ettei mitään rajaa. Vähän lohduttaa se, että kaikilla kavereilla on sama äitiongelma.
Äidit on punkkeja. Ne on aina iholla. Ne imee tolkuttomilla vaatimuksillaan lapsensa kuiviin. Ei ihme, jos lapsilla menee välillä hermot.

omituiset

kun meillä ei tät hosumista talossa ole tarpeeksi kaikkine koirine, lapsine ja urheiluineen, niin tänään yks pieni mies perheineen tulee tutustumaan tänne, josse pikku tyyppi vaikka haluais meillä toisinaan aikaansa viettää.
keitin saattans suuren jauhelihakeiton ja sämpylät on tuloillaan.

"ei täällä nyt saakeli aleta mitään siivoon. nehän voi luulla että me ollaan ihan hiton omituisia!"

jännittävää kerrassaan.

jos ei satu olee pms.

mä totaalisesti meinasin repiä pms-pelihousuni ja ripotella tuhkaa päähäni ja kaikkea siltä väliltä, kun illalla itkusena nukkumaanmennessä ajattelin että ittepä olen kylväny nää mitä niitän lastenkasvatuksen saralla. että sääli-sääli-itsesääli-kukaan-ei-rakasta-uhrautujaa. siitäs sait.
illalla kymmenes kehityskeskustelu esikon kanssa aiheesta "kotihommat" ja päälle semiautistinen eskarini pillittäen ripustautui mun vaatteisiin päiväkodilla kun olin muutenkin jo kiireessä, teki mieli alkaa kieriä tervassa ja karjua "mitä mä olen tehnyt teidän kanssa vääääääärin?!?!?!"

no. kohtaus meni ohi.
esikoisen huone on siivottu ja pyykit pesty (jostain syystä se näyttää sitruunan syöneeltä, mut eks noi angstiteinit suht aina?), ruttua vaan nauratti iltapäivällä kun kyselin mitä ihmettä se itki aamulla: "no emmä oikeestaan itekään tajua..:" ja sitten poikani, tuo kaiken kovapäisyyden ja kilariuhman ruumiillistuma eilen selvitti rajojenrikkomis- ja pyöräilymahdollisuudenmenettämissotkunsa keskustellen. keskustellen! tajuatteko? piti se tämäkin päivä mun elää!

no juu.
eka on huithapeli. toka vähän autisti ja kolmas puupää, mutta kyllä niiden kanssa pärjää. tai ainakin vois niin luulla. jos ei satu oleen pms.

kuulkaapas nyt teinipellet

(varoitus. tämä teksti sisältää angstia. pms you know. mutta tarkoitan ehkä joka sanaa.)
pidin tässä pientä "kehityskeskustelua" teinini kanssa.
ei sillä, teinini haluaa varmaan tehdä just niinkuin täällä kotona on säännöt, mutta.

hänen ystävänsä pelkäävät mua, pitävät täytenä diktaattorina ja paskamutsina koska:
a) olen toivonut että mulle sanotaan ihan reippaasti "moi" kun mun kotiin tullaan.
b) lapsellani on kotiintuloajat, joita on noudatettava.
c) lapsellani on velvollisuuksia.

en tajua että on pokkaa tulla ihmisen kotiin kun bussiin, sanomatta hei. ja edes katsomatta päin. tämä on mun koti! mä asun täällä. sä syöt mun leipiä ja ruokia. istut mun sohvilla ja sängyillä. ja ennenkaikkea, sä oot mun lapsen "ystävä", joten jos esim. kuulumisten vaihtaminen on liioiteltua, niin luulis että äitis olis opettanut edes "moi" sanomaan kun menet jonnekin kyläsille.

meillä nyt sattuu vaan olemaan kotiintuloajat. mä en halua että mun lapseni joutuu kohtaamaan jotakin ikävyyksiä öisessä kaupungissa. semmosia pahuuksia joita se ei ole valmis kohtaamaan. lähentelyä, uhkaamista tai turhaa riitaa. puhumattakaan sitten ryöstöistä tai raiskauksista. anteeks vaan jos mä vapaan kasvatuksen hedelmänä en halua että lapseni joutuu oppimaan asioita kantapään kautta, niinkuin mulle on käynyt. en halua että se joutuu "jengitappelussa" suojelemaan poikaystäväänsä oman terveyden uhalla, herätellä yöllä tärkeää ihmistä ja vartioida ettei sillä ole mitään kallovaurioita murtuneiden luiden lisäksi, ja todistamaan alaikäisenä oikeudessa. niinkuin allekirjoittanut. en halua että se kokee/näkee väkivaltaa kaduilla. sitä tunnetta että joku seuraa, tai ehdottelee sopimattomia. sitä että joutuu huolehtimaan umpikännissä olevista kavereistaan ja valehtelmaan vanhemmilleen. elämä opettaa toki. mutta mä ainakin koitan suojella omiani, niin kauan kun mulla on alaikäisen vanhempaa koskevat velvollisuudet siihen.

lapsellani on oikeus asua turvallisessa kodissa. se saa katon pään päälle, terveellistä ruokaa, harrastuksia ja viihdykkeitä. sillä on myös velvollisuus viedä roskat, tyhjentää tiskikone ja lenkittää koiraa. ja pestä omat pyykinsä. huomauttaen että nämä toimet tehdään narisematta sen puolesta kun se on poissa. se saa mennä kavereille ja leffaan ihan niinkuin muutkin. mikä helvetti siinä on muille vaikea käsittää että yks joutuu tekemään osan kotihommista? että ne kuuluu tässä talossa kaikille! kaikille! mitä helvettiä ne muut teinit tekee? eimitäänkö? onko mielestänne vitun hankalaa ottaa roskapussi käteen, kantaa 100m, avata luukku ja tiputtaa. kun tämä 100m on kouluun/kaupungillelähtösuuntaan.

ja se kouhkaus teinin kotiarestista. hoodeilla leviää huhu että se hullu natsimutsi laittoi pennun arestiin kun se kerran myöhästyi vartin. haistakaahan nyt home, kuulkaa. olen tiukka, mutta en mikään natsi sentään. kyse oli noin 20nes myöhästymiskerta, eli täysivaltainen pitkäaikainen piittaamattomuus mun toiveista kotiintuloaikojen suhteen. ja sekin kerta, kun mä ne niitit vedin, myöhästyminen oli 45min, ei vartti. ettäs tämänkin tiedätte, teinipellet.

"mikset sä tee mitään?" ne teiniltä kysyi? - ai niinkun mitä? kysyn minä. mä pystyn tekemään lapseni elämästä kurjaa, takaan, jossei hyvällä mun toiveet mene perille. mä olen täällä aikuinen, ja vastuussa lapsistani. ja sen vastuun mä kannan. piste. omin tai yhteiskunnan avuin. jos lapsi käy täällä hillumaan, se on poliisi/lastensuojeluasia. jos teini käy mun päälle, se on poliisiasia. jos se lähtee hatkaan, se on lastensuojeluasia. piste. joku kaveri oli laitettu laitokseen, koska se oli lähtenyt kotoaan hatkaan. "liioittelua. kohtuutonta." totesi esikoinen. ja mitenniin? kysyn minä. mistä syystä kakara edes karkasi? siksikö kun ei päässyt bileisiin? saanut uutta hupparia? tuskin oli ekakerta kun kotona on ongelmaa, jos heti lastensuojeluun mennään. tai sitten nimenomaan oli, ja vanhemmat heti puuttui asiaan kun kokivat itsensä voimattomiksi. saatana jos multa pentu katoaisi, sitä huolen ja kuolemantunteen määrää! eikö ne saatana tajua mitä vanhemmilleen aiheuttaa? vai onko perheessä niin kylmä tunnelma, että hatkaan meno on ainoa keino saada vanhemmilta edes jotakin huomiota.

ja viimeisenä nuoren herran yökyläily. mä olen sanonut että poika saa olla täällä yötä, jos nukkuu vaikka sohvalla. pojasta se on kohtuutonta. jos teinit avaa pelin, ja tulee selittämään mulle tämän asian miks sohvalla nukkuminen olis ihan mälsää, mä luultavasti olen valmis joustamaan. pojasta mä olen suojeluhullu. omasta mielestä mä olen entinen teinimutsi. koitan päästä siihen tilaan, missä sallin esikoiselle rakkaan vieressä nukkumisen ilon, mutta mä en ole siihen ihan vielä valmis. ei vielä ole sen aika. mä en tajua miten susta ei vielä ole sen aika, me ollaan oltu yhdessä jo puol vuotta. sanoo esikoinen. on se pitkälti tai ei. tässä on kyse mun mukavuusalueesta ja sen ylittämisestä. ja siitä kuinka paljon luotan täällä ihmiseen, joka on viimeisen vuoden sluibaillut ja laiminlyönyt kaikki velvollisuuksiaan ja mun toiveita. ja ei, kosto yhdessänukkumiskielto ei ole. vaan ainoastaan mun toive siitä, että se olis sitten KAIKILLE mukavaa ja luonnollista että yks perheen ulkopuolinen täällä nukkuu. 

eilen mulla oli semmoi pms fiilis, että oli pakko mennä sänkyyn kärisemään. esikoinen saapui kotiin 5 min ennen määräaikaa, ja hyvä niin, koska jos se olis myöhästynyt, waarallisena wappuaattona, kotiintuloajasta, nii helvetti että olisin repinyt mun pms-pelihousut. nyt ei tarvinnut. luojalle kiitos siitä.

uusi pöytä

tai uusi ja uusi. ennemminkin touhujen tulos.
pöytäprojekti.

retkuli roskislöytö sai hiekkapaperista kyytiä. ja uutta maalia päällensä.
ja koska olenhan nainen. ovela. niin rasselilla hinkkasin sen kulutetun näköiseksi, ettei kultaseni (se pedanttiperhana)pääse narisemaan huolimattomasta pensselinkäytöstä.

kyllä taas itsetyytyväisyydestä hykerrän kun käsieni töitä kattelen.

olipas

no kyllä.
vähän oli tuskanen olo eilen. täällä oli niin hiljasta. mutta kyllä siitäkin osas nauttia, tietty. nauttiminenhan tälläsen ex-lähiömutsin kirjoissa tarkoittaa erinäisiä asioita, kuten:
- varaston siivous
- pyykinpesu
- pöytäprojekti
- koiralenkkiä, koiralenkkiä, koiralenkkiä
- fillarinkorjausta
- koiran leikitystä ja koulutusta, ja niitä koiralenkkejä
- ruokakauppailu

mutta myös:
- pleikan peluuta esikoisen kanssa
- yhden dekkarin taklaaminen kera punkun ja tumman suklaan
- kahvia sängyssä
- juoksulenkkiä
- puolilleöin valvomista

olipas. ihan kivaa. sanon.
vaatii totuttelua myös, sanon.
näitä lisää, sanon.

että tämmöstä.

että tämmöstä....

3 h itselyä takana:
- koirat pitkästi lenkitetty.
- 2 koneellista pyykkiä pesty.
- talvivaatteet varastoon viety.
- 1/2 lasia viiniä maistettu (päivällä! ho hoo!)
- olohuone siivottu.
- 60 sivua dekkaria luettu.

...jaaha. että tämmöstä tää on.
ja mitähän mä sit teen seuraavat 24h?

ps.

kusihousut oli hyvä keksintö. kunnes koira oppi riisumaan ne.
uusia ideoita?

päivä jolloin parisuhteeni meni tauolle

naureskeltiin että kirjotetaan eilinen päivämäärä kalenteriin, merkataan se ylös päivänä jolloin parisuhde päättyi.
tai tauollehan se kai vaan meni.
tänään alkaa taas jakso elämästä, jolloin todella on keskityttävä yhdessäolon laatuun, määrän sijasta. heippatihei yhteisille sohvaihkusteluilloille, heippatihei kahden naisen jaetulle kotitöille, heippatihei yhteisille sänkyynmenoille ja muulle ällölällystelylle. menetän puolisoni urheilulle.
än nyy tee nyt.

ei siinä. toinen saa tehdä sitä mistä nauttii. ja saanhan tässä kuitenkin jakaa ne onnenpapanat ja ilontunteet mitä onnistuminen ja menestys tuo, ja lohduttaa tappion hetkellä. ja paikata fyysiset dämitsit. 

harmi että on kyse kesäajanjaksosta, jolloin olis just kiva lähtä yhdessä citylle, juoda viiniä terassilla, saunoa.... mitä sitä nyt voiskaan tehdä niinkun toisen aikuisen kanssa. ei sillä, tää on ehkä viimenen kesä mikä tähänkään hommaan tuhraantuu. (lupaa hän ja ma uskon. joo-joo. *wirn*)  ja ei sillä. sydämellä mäkin oon tässä mukana. ei sitä muuten jaksais.