eilen

eilen muru kävi illalla. se oli jo lähdössä kotiinsa, mutta alkoi sohvalla vielä sivellä ja hieroa mun niskaa. voi ihme. hetken oli tosi-tosi-tosi hyvä ja onnellinen olla. ei merkkiäkään pahoinvoinnista, ei kivusta, ei poskiontelo-ongelmasta, ei mistään muusta maailmasta. sellaset hetket pitää vaan tallentaa jonnekin aivokuorelle. ja tiukkaan.