muru raasu on telotun kinttunsa kanssa kokonaista viisi viikkoa sairaslomalla. ekan viikon jälkeen olin ihan valmis vaihtamaan elämiä jonkun kanssa. tai edes eukkoa.
ymmärrän toki että jos on tottunut liikkumaan ja lenkkeilemään päivittäin, ei paljoa hotsita kotona persiillään hömöttää. mutta ei kenenkään puolison hermot kestä sellasta nutturanaamaa joka hampaat irvessä väittää kaiken olevan ok. ja kirskuu jäykällä leualla "eimuamikäänvaivaa". mököttää, murjottaa, ei tee mitään, eikä juuri puhu. viikon jaksoin ymmärtää. sitten alkoi jo hiukka keittämään. kiedoin onneksi oman angstini huumoriin, ja sanoin että olis syytä nauttia ylimääräsestä äitiyslomasta ja harjoitella kesälomaa varten, sit kun saa olla vapaalla yhdessä kokonaiset 4 viikkoa, että mahtaa sit olla muuten sekin aika heviä settiä. ja nyt on kevät, leffoja, yhteistä aikaa, että nauti peeveli!
nostan hattua itselleni etten tällä kertaa määkinyt taikka räjähtänyt niinkun yleensä on ollut tapana, ja hattua myös murulle että se teki totaalisen korjausliikkeen. nyrppänaama,peitto ja pokkari on vaihtuneet hauskaan yhdessäoloon, kujeiluun, pelleilyyn ja hymymyilyyn. vimoset pariviikkoa saikkua mä mieluusti lusin tollasen frouvan kanssa. kiitosjaylistys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti