kolmekolme

kolmekolme-päiväni alkoi mukavasti rampautuneella koiralla ja sen jälkeen tutustumisella ruumiiseen. jatkuen sitten örisevien spurgujen kautta vittuahokevaan matamiin. ja myöhästeleviin busseihin = normipäivä.

teimme emännän kanssa myös reissun läheiseen citymarkettiin synttäripäivän kunniaksi. ilman lapsia!

tänä päivänä olen saanut rakkailtani ihania lahjoja ja mukavan kortin, haleja, puseja ja kaikkea hellyyttä. sain positiivista palautetta ja vilpittömiä onnitteluja työpaikalla. sain huomata että sosiaaliset kykyni ovat  ihan oikeesti oikeen hyvät. ja että paras saavutukseni elämässä on nuo ihanat lapset. ja että suurin onnenkantamoinen elämässä on kyllä tuon emännän löytyminen.

kiitokset vielä kanssaihmisille, perheelle ja ystävilleni tästä äärimmäisestä rakkaudellisuudesta josta olen päässyt osakkaaksi synttäripäivänäni. olette tärkeitä. tänä päivänä, ja niinä kaikkina muina.

p.s. poika palkitsi mut nukahtamalla sopuisasti. vaihdoin sängyn pois vesisuonen päältä. annan itseni uskoa, että se oli se avain... ;)