siis saako tästä ees "puhua ääneen"?
jumantsuikka nää lauantait on niin hanurista!
ei se että herra meidän poikamme on ollut tosi kiukkunen (ilmenee huutamisena, riekkumisena, uhmaamisena, raivoamisena, itkemisenä) koko viikon, niin taas sama setti kun kolmena edellisenä lauantaina. ihan täyttä kaaosta. mikään kun ei ole hyvin.
mä ymmärrän että se on turhautumista päiväkotiviikosta, vähän flunssaa ja hankala olo, mutta kun nää olis myös niitä mun lepopäiviä. mä mieluusti touhuisin noiden lasten kanssa, vietän aikaa, ja sillai, mutta kun ei pysty. kun herra meidän pojallemme kun ei käy mikään. ollenkaan. ei leikit, ei sylit, ei perushommat, ei mikään. sisällä on kurjaa, ulkona on kurjaa, autossa on kurjaa, kaupassa on kurjaa, naapurissa on kurjaa, metsässä on kurjaa.
mä ymmärrän senkin että tää on protestointia siitä, että se kiva tarha ei olekaan enää se kiva paikka missä käydään vähän leikkimässä, vaan se on se kauhia laitos johon ääliövanhemmat roudaat sut suht joka päivä. emmä niin dami ole, etten olis tienny tän taantuman olevan tulossa, mutta kun MULLAKIN hermoa kirraa.
yleensä mulla on noita lapsia ikävä kun olen töissä.
ja musta on liikuttavaa nähdä ne aamulla.
ja haikeeta laittaa ne illalla unille.
nyt olen ainoastaan helpottunut siitä että ne vihdoin nukkuu.
luulen että huomenna meinaa itku päästä kun ne kuudelta aamulla herää.
ja,
luulen että maanantaina olen ilonen siitä että pääsen töihin "lepäämään".
ei saamari. kyllä tän saa sanoa ääneen.ja toisinaan pitää kanssa.
jotkut päivät vaan sattuu olemaan ihan hemmetin hanurista.
edit: pakko oli vaihtaa raflaava otsikko "lauantaina poika on peestä". eihän se niin ole. mähän se peestä olen. kun en tajua, eikä meinaa hermokaan kestää. hengitä syvään. huomenna on hyvä päivä. nää lauantait on kuitenkin pakko elää kanssa.
Vähän samoilla tunnelmilla oltu viime viikot. Vaan nyt se oli lyhemmän viikon ja on vähän rauhottunut. Tsemppiä. Aikahan tähän (kai) auttaa.
VastaaPoistaHyvä on sanoa ääneen! Ja meiän muiden kannalta kans, ku joskus sitä miettii et eikö muilla koskaan tunnu siltä et tulis jo se maanantai ku ei pää kestä!! Joskus vaan on sellaista. Kyllä sitä sitten taas osaa tulla pienestäki hymystä onnelliseksi hetken päästä. Ehkä tarkoitus on just se. Ei totuta siihen et ihanaa on ja hetken päästä kaikki tuntuu itsestäänselvyydeltä. Kun välillä vähän koettelee, niin seuraavassa hyvässä hetkessä taas muistaa ihan erilailla, miten ihana ja rakas se onkaan se muksu.
VastaaPoistaMulla on 7v tyttö sitä mieltä et kaikki on typerää. Mikään ei sovi, ja koulustakaan ei tule tarpeeksi läksyä ja pipo on väärän värinen ja maailma harmaa. Välillä se hetkeks unohtaa kiukutella ja on ihana mut sit se taas muistaa ja näyttää kieltä :) hohhoijaa...