KÄRINÄ:
kärinäni murua kohtaan ilmeisesti alkoi yhtenä iltana nousta pintaan, kun tuntui että tunne menee nyt haluamani rajan yli. toinen tuli keskellä yötä reissusta mun luokse, ja toisen hymyn näkeminen ja viereen tuleminen keskellä yötä vaan herätti aika voimakkaita tunteita.
mietin miksi jarruttelen, kun tuntuu että kaikki on hyvin.
mietin josko se nyt tuo kuitenkin on? jos meillä onkin jotakin toisillemme antaa?
ja tästä ilosta ja onnellisuuden tunteesta alkoi tietysti sitten valtava ahdistus. mulla ei ole varaa "tässä tilassa" antaa kenellekään valtaa mun tunteiden yli. mä en halua kaivata enkä tarvita ketään. saati tykätä niin (alkaa rakastamaan?) että olis kurjaa olla ilman toista... mulla on perhe, yksin. mun pitää osata pärjätä, mä en saa olla heikko.
vaikka toinen vakuuttaa hyvää tahtoaan, välittämistään, haluaan ottaa vastuuta, mä en pysty tähän vielä.
pakkohan asiat oli ottaa puheeksi. kiertotietä ja riitaa haastaen päästiin asian ytimeen. ensin puhelimessa toisen työvuoro pilaten, sitten ihan kasvotusten hyvässä hengessä, sylikkäin, yötä pitkin... ilma puhdistettu. tasainen ja rauhallinen olo. molemmat tietää missä seistään. yhdessä nyt sitten tästä jatketaan. hissukseen. nautiskellen.
VAUVA:
jouduin rutun ottaa mukaan neuvolaan, ja kerroin sille että masussa saattaa olla vauva. sitähän sitten äimisteltiin yhdessä. sovittiin että vauva tulee sitten ehkä syksyllä rutun synttärin tienoilla jos haluaa perheeseen liittyä. ruttu, suloinen, halus "leipoa" (?) mun mahaa, ja silitellä. epäilee siellä vauvaveikan olevan. luulee että mä annan sen sille ja menen pois siskon kanssa. hän sitten halaa ja pussaa ja hoitaa vauvaa :) pieni ihana. illalla kun kysyin haluaako ruttu suukottaa mun mahaa (ja vauvaa) kanssa, oli riemu ihan rajaton. kiljumista, halailua, pussailua ja silitystä sai greippi masussa.
voi hiis. jotakin niin kaunista tässä on. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti