murua oli hänen eksänsä lähestynyt maililla. muru on ollut sinkkuna pitkän suhteen jälkeen noin vuoden ennen kun me ollaan tavattu, ja sinä aikana on tapaillut muutamia tyttöjä. yhdistävä tekijä näille tuntuu olevan se, että niillä on yhtä ja toista sanottavaa vielä kuukausia tapailun jälkeen.
olen miettinyt josko muru sekaantuu vaan nutcase-tyylisiin ihmisiin, vaiko tekeeköhän se niille naisille jotakin niin ihmeellistä että ne menee omituisiksi? tai jopa molempia. ymmärrän kyllä niitä jotka sen menettämisestä tuntee jotenkin katkeruutta. tämä ihminen osaa olla taivaallinen ja saa kyllä ihmisen tuntemaan itsensä arvokkaaksi...
kun me ekaa kertaa tavattiin, ilmassa ei mun puolelta ollut mitään viboja. paitsi kun halattiin kun muru lähti meiltä, sen tuoksu sai mun vatsan reagoimaan pienellä voltilla. tapailtiin kuitenkin ihan kaverimerkeissä muutamia kertoja. kertoja.
hän kertoi myöhemmin että tiesi ekakohtaamisesta että se on menoa.
mua ei tosiaankaan kiinnostnut josko hää treffailee jotakin, koska eipä itsellä ollut mitään antaa. vasta useita kuukausia myöhemmin kysyin ihan mielenkiinnosta mitä sille edelliselle treffikumppanille kävi. ei ollut ollut tapaamislistalla mein ekasuudelman jälkeen, kuulemma. toisaalta niinkuin mainitsin, aivan sama minulle. eron jälkeen meni ainakin puoli vuotta, jos ei enemmänkin, (ja jos en peräti vieäkin ole siinä tilassa) että mua kiinnosti vaan oma hyvinvointini. jos joku siinä haluaa sotkea elämäänsä kahdella naisella tai joku toinen kärsii siitä että mulla on hyvä olo niin eipä olisi paljoa mua säälittänyt...
nyt sitten tämä edellinen suhde on ottanut yhteyttä ja valittanut epätotuuksista ja jotakin epäselvää. asiahan ei mua edelleenkään kiinnostanut, mutta sitten se oli sanonut että "ja kun et kertonut että olet ton kanssa". siis täh. en tunne koko ihmistä, enkä tiedä ikinä tavanneeni... sitten muakin alkoi kiinnostaa asia. ...mutta uuteen itsekkääseen elämäntyyliini vedoten, annoin olla. murulle sanoin että jos vanhojen kaivelu ja selvittely vaatii aikaa ja tapaamisia, niin asia ei kuulu mulle. mutta asiassa ei kuulema selvitettävää, eikä siihen enää palata.
selvä.
tämä kuitenkin ajoi meidät sitten parisuhdekeskusteluun. mitä tässä nyt haetaan takaa, vai haetaanko mitään. mitä sitten kun vauva syntyy?
muru haluaisi kiintyä ja ottaa vastuuta vauvasta, niinkun muistakin lapsistani (hauskaa sanoa tämä monikossa!). mä en vaan ole valmis sellaseen. miten jos 6v kestänyt suhde, ja vanhemmuus lapseen voidaan katkaista yhdellä päätöksellä, niin miten ihminen voisi haluta ottaa mut, ja siihen päälle vastuun mun lapsista, olevista ja tulevista. tottakai elämä munkin kanssa voi olla tosi kivaa, ja rakkaus minkä saa multa ja lapsilta olla korvaamatonta ja parasta maailmassa. voihan olla että mä olen löytänytkin ihmisen joka sitä osaa arvostaa...
aika hassua kaikenkaikkiaan.
"sopimus" nyt on sitten niin, että muru tulee mukaan synnytykseen, ja asuu meillä muutaman vkon sen jälkeen. sitten katsellaan lisää.
tämäkään ei syntynyt helpolla. toinen kyseli ja kertoili ja oli kiltti ja ihana ja pyysi kertomaan miltä tuntuu ja mitä haluan. en vaan onnistu sanomaan ja kertomaan mitä itse tuntee tai haluaa. ei pysty, minä! uskomatonta. seuraavana aamuna työmatkalla sain metrossa kyhättyä ajatukseni tekstiviestiin. aika noloa. mutta se kelpasi tietysti, ja sain vastaukseksi tosi kivan ja pitkän mailin.
hyvä olla. toisaan tuntuu siltä että niitä ikäviä pitää tapahtua, jotta jotakin parempaa voi tulla tilalle. alkaa vähitellen tuntua että tää vois olla sitä. voisko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti