heja terveyshuolto

ai saamari mulla taas meinaa sappi kiehua. siis viimeyö oli mun hengitystoiminnan kannalta suoraan helvetistä. ei siis kulkenut ilma mitenkäänpäin, ei höyryhengityksestä ollut helkkarinkaan apua. joka yskäsy repi keuhkoja niin että tuntui että ne repeää. join kuumaa, ja otin hömpsyn viinaa, salmiakkikarkkeja, tiikeribalsamia, kuumaa suihkua, valkosipulía. kaikki on kokeiltu.

näiltä pohjilta suuntasin tänään terkkarin vastaanotolle. lääkäriajat on aika tiukassa sielä. terkka oli tosi osaanottavainen ja mukava niinkun yleensäkin. sanoi että voi laittaa mut päivystykseen, mutta hänen edellinen potilaansa oli ollut sielä 4h ja se oli passitettu kotiin syömään panadolia. sikakriteeriä ei täytä, eikä muutakaan hoitoa kunnallisella saa, kun ei ole kuumetta. jepjep. (ja mutsi huutaa luurissa että "sulla on aiemmin ollut niitä kuumeettomia keuhkokuumeitakin, sano se niille! hittojako sitäkään valittamaan, kun keuhkokuume kai selviää vaan rtg-kuvasta (mun käsityksen mukaan) ja se rtg on poissuljettu raskauden takia.) olisin mä saanut spiraa siellä terkallakin nyt, muttakun ne keuhkot ei siinäkohtaa olleet niin tukkeessa että olis tarvinnut ottaa.

mulle on edellisessä raskaudessa määrätty keuhkoputkia avaavaa atroventiä, vaikka sitä ei saisi raskauden aikana käyttää. paitsi jos siitä saatu hyöty kumoaa sikiölle aiheutuneet haitat. mitkä haitat? siitä ei missään ollut puhetta eikä tietoa. ts. jos lääkäri määrää, niin voi ottaa. mitäs jos atroventin määrännyt lääkäri on sitä määrätessään sanonut suht vittumaisesti että: "no mikäli se että sä pysyty yhtään hengittämään, on sulle tärkeempää kun syntymättömän lapses terveys, ni käytä tätä sitten..." että haista paska siihen suuntaan. kolmena iltana jouduin viimeraskaudessa sitä lääkettä ottamaan kun ei henki tosissaan kulkenut. lapsi on kyllä terve ja niin normaali kun kukaan voi pokalla sanoa ;) että sen puoleen kai sitä lääkettä voi ottaa. ruttu oli silloin vielä kesken kehityksen, greippi birk borkanpoika myttynen taas on jo "suht valmis paketti", ainoostaan tuo massankehitys on sillä kesken.

muutamia vaihtoehtojahan tän flunssan ja hengitysongelman kanssa siis on:
a) se menee pois.
b) se pahenee hengityksen osalta, ja mä lähden joko 4 tunniksi päivystykseen hakemaan määräystä "syödä panadolia" ja saan ehkä spiraa.
c) se pahenee hengityksen osalta, ja mä lähden yksityiselle hakemaan maksullista empatiaa, käskyn ottaa panadolia, saan spiraa ja mielenrauhan takia otetaan kalliit verikokeet.
d) se edelleen pahenee hengityksen osalta ja naukkailen artoventiä tositarpeeseen ja heitän huolet sen mahdollisista vaikutuksista vauvaan taka-alalle.
e) kuume nousee, menen sika-asemalle ja pääsen työpaikalleni hoitoon. helmeä vai ei?
f) arvon näitä vaihtoehtoja kotona liian pitkään ja pökrään tänne.
(hirveimmässä kauhuskenariossa viimeyönä pelkäsin keuhkolamaannusta, mutta mietin kuinka kaunista olis kuolla kotonaan, nuorena, käsi rakkaansa (lapsen) kädessä. tosin lapsille se nyt ei olis ollu varmaan kovin hienoa kuitenkaan...)

noh. valitsen vaihtoehdot a), c) ja d). tässä kyseisessä järjestyksessä.

* vielä pitää keventää tunnelmaa kertomalla että viimeyönä kun ruttunaama itki mammaa, mä kähisin sille (siis todella matalalla äänellä): "tule tänne, mä en voi kantaa sua", joka sai aikaan vielä kovemman huudon. (raasu varmaan mietti että mikä hitto siellä murisee). sit menin sen sängyn viereen murisemaan lisää ja korisemaan. jostain syystä se ei halunnut lähteä mun matkaan. itki vaan kovempaa. naamasta se mut sitten viimeseks tunnisti, mutta mahtoi olla pelottavaa kun mammalla oli vieras, synkkä ääni, ja siitä lähti ihme korinoita ja vinkunoita. otin sen sit mun viereen, mutta ei se siinäkään oikeen rauhottunut kun joka sisäänhengityksellä mä vinguin, ja muuten yskin ja korisin. kaikkia kauhuja sitä voi tommonen taapero kotonaan kohdata... :) ootan mielenkiinnolla kun tää palaa sen tarinoissa, sen versioimana takasin elämään. ainakin mulla ja esikolla on ollut hauskaa tän asian tiimoilta koko aamupvän.