maanantai 17. elokuuta 2009

köyhyysrajasta vielä...

turhaan mä lesoilen mun shoppailuilla ja reissailuilla, jotka parempitulosta ehkä vaan naurattaa. mä meinaan rysähdän suoraan ilosesti köyhyysrajalle kun tipun palkalliselta äippäriltä kelan tuille, ja sittenhän se syöksy kohti kukkaronpohjaa alkaa kun jään mahdolliselle hoitovapaalle.

miten aion selvitä siitä ajasta? -jaa-a.

alkuun ehkä auttaa se että olen ilonen pienistä asioista. ja nautin yksinkertasuudesta. olen itse himan risasista oloista, ja kärsin lievästä (muotivaiva) adhd:stä, joten rutiinit on musta parasta elämässä.
- maanantaisin käydään lenkkisaunassa (ilmanen vuoro huom! miksi maksaa tunnin tiukasta aikataulusta kun maanantaisin voi raahautua saunan lämpöön sitten kun itselle parhaiten sopii, veloituksetta.)
- me ulkoillaan joka pvä alkuillasta "omilla" kalloilla, halpaa ja taattua hupia, ja kukaan ei voi sanoa ettei mun muksut saa raitista ilmaa tai liikuntaa. joka kerta löytyy jotakin uutta. milloin "Pellen Esiintymislava", milloin heinäsirkka, milloin kuollut hiiri, milloin upea lätäkkö, tai kaatunut puu, joskus höyhen, joskus sieni.
- urheiluksi lenkkeilen koiran kanssa. tällähetkellä kävellen, joululta eteenpäin juosten. halpaa, kunnes lenkkarit leviää. tavoite hakuista urheiluakin ehkä joskus, kun ammatin puolesta suunnittelen itselleni kivan treeniohjelman. tai pistän duunikaverin asialle. pullapalkalla :)
- kirpputorit ja kierrätys on kiva harrastus kanssa.
- perusruoka. mä en tykkää kovin kikkailla, ja teen aika paljon itse. ts. meillä ei juurikan eineksiä näy. jos tuoreet vihannekset on kalliita, saa pakastimesta ongittua myös hyviä suomalaisia kasviksia, joista saa kelpo herkkuja. jos jollain voi lesoilla niin sillä että mein tytöt rakastaa papuja ja parsakaalia.
- mulla ei ole autoa, tässä kaupungissa pääsee kaikkialle yleisillä. ilmaiseksi (rattaiden kanssa). huisia!
- tiesittekö että lehdet saa lukea kirjastossa, ihan ilmaiseksi. kun itselle sopii.
- tälläselle yksinhuoltajarassukalle päivähoitomaksukin on tosi matala. (kun lapseni siirtyi yksityiseltä kunnalliseen hoitopaikkaan, hoitomaksusumman perästä otettiin yksi nolla pois! kreisiä myös tämä.)
- sunnuntaisin käydään liikuntaseikkailussa juniorin kanssa. 2e/aikuinen. mieletön juttu!

näillä pärjätään, eikä välttämättä tule elämä olemaan edes tylsää tai tiukkaa. ainakaan alkuun.

(ehkä mä tässä joku pvä mietin sitäkin faktaa miten 500e kodinhoidontuella maksetaan tonnin asumismenot? kas se on vielä keveästi auki. sellasta aikaa tod.näk tulee olemaan kuitenkin puolisen vuotta ainakin, mikäli mun sydän ei ole jäätä, tai hermot paperia tuossa päälle vuoden kuluttua kun greipin yksivuotispäivä lähenee.)

p.s. tuli vaan mieleeni että kun olen itse risasita oloista ja tälläinen kuin olen, ja nyt tarjoan lapsilleni rakastamiani rutiineja, tylsyyttä ja turvaa ja aikaa, tuleeko niistä jotakin karmivia bilehileitä jotka ei pysty rauhoittumaan missään vaiheessa aikuisikää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti