se on sen vajaa satapäivää tätä raskautta edessä jos mun enneuni pitää paikkansa. huisia. greippi-myttyvauva jyllää jo tosi kovin mahanahan alla. jotenkin mun on vaikea uskoa että tää on nyt todella tapahtumassa mulle. siis mun mahassa on vauva, ja todennäköstä on, että mä oikeasti saan sen itselleni. omaksi. huisia.
tänään löysin vielä yhden vauvanvaatelaatikon kellarista. voi ne oli ihania nuo ruttunaaman pienet vaatteet. mä niin liikutuin niiden katselemisesta. sitten vedettiin liikutusta hieman myös ruttunaaman vauvakuvista. ei että. sitä ei tajuakaan kuinka tuo aika kulkee.
entistä enemmän tuntuu siltä että haluan vielä yhden kerran yrittää, siis kun tämä myttynen joskus täältä ulos saadaan ensin.
mulla on 1 olki siemeniä suomessa, 3 tanskassa varattuna. aika vähän siis, ja sitten ne on ehkä forever loppu. toisaalta haluisin noi varatutkin suomeen, koska kyllä sitä ihmiset tuhraa rahojaan muuhunkin turhaan. päälle tonnin paukku se on, mutta sillä pelaan itselleni ehkä vielä mahdollisuuden saada lapsia myöhemminkin. (tai siis kolmen vuoden sisään...) tosin niillä on siellä klinikalla selvitykset kesken, jahka saan edes säästää niitä eteenpäin, vai salliiko uus laki ruttunaamalle vaan tän yhden ainoan mahdollisen sisaruksen joka mahassa nyt itää.
välillä ärsyttää se, kuinka pitää aina olla ajatus ja askel edellä kaikkea. kun nyt sais tämän yhden turvallisesti maailmaan täältä masusta.
välillä ärsyttää myös se että tästä mun lapsenteosta on kaikki romantiikka kaukana. ei ole sellasta että "muistatko sen kerran kun siellä vähän pusuteltiin ja tää mein vaavi ehkä sai alkunsa..."
toisaalta just typerää murehtia tommosta, kun elämä ei vaan kulje samalla tavalla kaikilla.
mulla on kuitenkin tän mytyn tekoajoilta mielessä kutienkin ne kauniit asiat kuten se, kuinka me murun kanssa sekoteltiin mun hormonia ampullista piikkiin tossa olkkarin matolla hämärässä istuen, ja kuinka arvottiin kumpi sen mun mahaan uskaltaa tökätä. ja siitä tuli hauska sydämen muotonen mustelma, siitä arveltiin että tälläkertaa ehkä tärppäsi. romanttista sekin, ja ainutkertainen muisto. kuvakin tuosta mustelmasta on tallella.
...huoh. muistonsa kullakin.
samoin kun se mytyn sääriluunultrakuva. kiitos kätilölle. siitäkin varmaan revitään komiikkaa seuraavat useat vuodet :) . elämässä nyt aina kun sattuu ja tapahtuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti