hemmetinkö väliä ajattelin, mutta muru on sitä mieltä, että varsinkin kun nuorimmaisena tämmöisessä ämmäjoukossa kasvaa, niin voisi vähän bamin poikuutta tukea.
poikapuoliset kaverit ja leikit olis plussaa. ja miehen mallit. ja poikien vaatteet.
toki toki, näinhän se on.
sukupuolirajoittuneisuuden häivyttäminen on jees, jos touhu pysyy normirajoissa. (vrt. tyttöjen vaatteet/poikien vaatteet, miesten ammatit/naisten ammatit. plääh.) siinä vaiheessa kun lapselta hysteerisesti piilotellaan sen omaa sukupuolta, tai tyrkytetään sen luonteelle vieraanoloisia leikkejä sukupuolisuuden varjolla, tai puetaan ns. naurettavasti siskon vaatteisiin vielä kouluiässä, niin ollaan hiukaa metsässä. mun mielestä.
mä henk.koht. ihailen mun pojan staattisia leikkejä. kuinka sen ei tarvitse olla suunapäänä riehumassa, hakata ja karjua. musta oikeesti joidenkin poikien leikit ylittää järjen ja sietokyvyn rajat. ja aseleikkejä/pelejä ei kannata edes kuvitella mun lapselleni tarjoavan. se ei kehitä mitään muuta kun epänormaaleja käyttäytymismalleja nykymaailmassa.*
katselin yks kerta kun tuttavan poika hakkas ihan hulluna kepillä seinää, ja mietin onko tuo normaalia edes. (siis "hulluna" hulluna**. )
leikkejä ja ilmentymiä on lapsissa monen moista. musta kukin saa olla ja käyttäytyä juuri luonteensa mukaan, mua kututtaa työntää lapsia joihinkin muotteihin. se että poika on staattinen ja rauhallinen leikeissään, kertoo sen perusluonteesta, ei siitä että se olis jotekin vinksallaan, ettei sillä olis "munaa", tai että sen poikuus kärsis täällä naisten joukossa, ja että se tulis jotenkin naisellisemmaks kun esim. "normiperheessä"*. ja kyllähän jäbä riekkuu ja huutaa. se rällää, riehaantuu, hyppii, kiipee ja muuta mitä lapset nyt tekeekään. mutta leikkii siis mieluusti legoilla, kotileikkejä, pehmoeläimillä jne.
oon myös aina pelännyt että rutun räväkkyyttä ja dynaamisuutta ei mm. päiväkodissa hyväksytä. että se tungetaan tyttömuottiin, jossa pitää näprätä pitsiä ja olla hiljaa. mä nään siinä niin omia piirteitäni, siinä kuinka se haluaa juosta kovaa, kiivetä korkeelle ja pitää meteliä. olenkin varhaiskasvatuskeskusteluissa tuonut voimakkaasti esille, että se saa olla mitä on. jos se pelaa mielummin futista poikien kanssa, niin antakaa pelata. nytkin se vinkuu harkkoihin jokaisena päivänä, ja kyselee koska me muutetaan, että pääsis pelaamaan uuteen joukkueeseen.*** pienenä se rakasti junia yli kaiken, nukeista niin viis. joidenkin mielestä se oli tosi outoa, ja mua suututti.
antakaa nyt hitossa lasten olla! ei kaikkea tarvitse normitella, luokitella ja kategorioida, ei sukupuolen eikä muidenkaan ominaisuuksien perusteella.
toisaalta, vaikka poika oli ihan tyylikäs pinkeissä pögissä, komppaan siinä, ettei lapsia teitentahtoen tarvi pukea urposti, taikka sukupuolettomasti. eriasia toki, jos jäbän lemppariväriksi tuleekin joskus pinkki, sitten mennään sen mukaan.
tässä tyttäreni taidonnäyte. voin kertoa että se oli tuolla ihan latvassa saakka. ja sekä puu, että mama huusi hoosiannaa. mut antaa kiivetä, hitto. se on sen "juttu".
huomioi! * onne pojat kautta aikain leikkiny aseilla eikä niistä ole asehulluja tullu-perusteilla saatte pyyhkiä takapuolenne. en usko moista, enkä kuuntele. mä kannatan siviileille täyttä asekieltoa. piste. **naiselliset piirteet miehessä ei musta ole mitenkään pahasta. hullu, normiperhe yms muut typerät termit vaan siks kun parempia ei sanavarastosta löytynyt. *** ajattelin jopa laittaa sen poikien joukkueseen, koska ne treenaa lähempänä kotia. tytölle itselleen kun moisella ei ole väliä, kunhan saa pelata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti