teinihöröily

...ja miten se saadaan kuriin?
aina jotaki pientä uutta, ja kohta täällä on täys sota pystyssä, sano mun sanoneen.

joo, viimeviikko suju esikoisen kanssa ihan jees. ei tarvinnut kauheesti muistutella kodin säännöistä,
mutta!

se oli saanut luvan "tuhlata" kotiviikonlopun mökillä kaverin kanssa (4.s vkonloppu putkeen lietsussa siis) esittelemällä meille menonsa niin että se ottaa spanielin mukaan.
lähdön aikaan spansku jäi kuitenkin eteiseen vinkumaan,
perusteilla "me joudutaanki meneen junalla".
pikkujuttuko? eihän se spanieli nyt meitä täälä neljän koiran kaaoksessa haittaa. 

ja/mutta/silti mulla katkee taas suoni päästä.
se saatanan karvakorva osaa kuitenkin matkustaa junalla ihan iisisti, ja jopa bussilla, ja vitun metrollakin.
hemmetin tekosyiden suoltaja.

sit kun mä asiasta ihan asiallisesti sanon. asiaa. niin sitten se nyrpistelee naamaansa.
pitääkö mun a) olla vielä tiukempi ja paskamaisempi pikkuasioissa? että jos jotaki sanotaan, niin se pitää sit kanssa, ilman tekosyitä? vai b) niellä suuttumukseni ja olla suuriin linjoihin tyytyväinen? kun en hitto itekään tiedä. vtuttaa.