katselin just videota nuorimmaiseni edesottamuksista.
kun mä oon päivystänyt firmalla, on muru kuunnellut rääkymäsirkusta kotosalla.
voi jeesus. mikä tossa pienessä ihmisessä on vikana? vai onko vika meissä?
emmätajua.
askartelin seinään tarrataulun, ja kerroin pojalle speksit.
ripustin tutin viereen.
isot pojat saa tarroja, namipäivän (=rusinapäivän) ja kattoa lastenohjelmia,
(rääkyvät) vauvat saa tutin käyttöönsä.
keppi ja porkkana. toimiiko?
jossei se tällä taas taltu normaaliksi tuo käytös, niin sitten on peneen otettava yhteyttä, ei ole normaalia tuo aika ajoin ilmaantuva uskomaton rääkybasaali ja kykenemättömyys arkipäivän toimintoihin.
"ku sä niin pystyt ymmärtää tota poikaa." kuittasi muru.
- joo. ei. mä oon taas liiotellu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti