sunnuntaiaamuna herään viideltä lenkittämään koiria, ettei murun tarvi ennen aamuvuoroa käydä.
vaikka mulla on silmät aivan ristissä (en viitsi kunnolla avata niitä etten herää ja tule "liian pirteäksi"), nautin lintujen laulusta, tohottavista koirista ja käestä joka kukkuu niin että metsä raikaa.
palaan vällyjen väliin torkkumaan hetkeksi.
kuuden jälkeen alkaa lastenhuoneesta kuulumaan mekkalaa.
olkaa hiljaa- mä nukun- mä vaan lauloin.
olkaa hiljaa-mä nukun-mä vaan hakkasin ilmapalloa.
olkaa hiljaa-mä nukun-mutku toi....
olkaa hiljaa-saadaanks me tulla köllimään-ette-mä nukun.
huoh. viimeviikolla muru oli pyytänyt että ne oli hiljaa kun MÄ NUKUN, ja ne oli. tänään taas ei. turha se on hermojaan menettää, lapsiahan ne vaan on.
nyt tietty ne leikkii ihan rauhoissa. kun mä oon hereillä.tietty.
mitähän sitä tänään tekis?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti