ja se suutelupostaus kanssa

niin että.
koska lesbopiirejä tietyltä osin leimaa lyhyet suhteet (tai suhteettomuus) ja osaltaan myös kademieli, tiedän minkälaisia ajatuksia mein suhde on herättänyt tietyillä tahoilla.

alkuun mä en edes halunnut alkaa seurustella, ja sitten kun aloin haluumaan sitä, niin olinkin jo raskaana. ahdistavaa oli se että tiesin leviäväni kun pullataikina ja suuren pamauksen jälkeen vähän huono ees kuvitella tarjoovansa mitään sosiaalisia iloja toiselle (leffat,teatterit,baarit,ravintolaillalliset yms. normi-ilottelut), kun itsenkin tekee mieli kotona hömötellä ainakin se 6kk käymättä missään.

musta oli suhteellisen kohtuutonta vaatia keltään tähän soppaan osallistumista. ja no niin, kukahan hullu se vapaaehtosesti lähtee moiseen plääh-lähiöelämään. mahtaa olla sekin varsinaisen säälittävä ja toivoton tapaus. ja mäkin kun olen juurikin eronnut, tän pitää olla vaan joku säälisuhde. tai jos meillä jotakin tunnetta sattuu olemaan, niin aika heikoilla mennäään ja pianhan nekin pilvilinnat romahtaa. eikö? no näinhän voi ajatella. ja odotella. ja sopiikin odotella, niiden joilla ei muuta tärkeempää tehtävää tässä maailmassa ole.

siitä tullaankin sitten tähän kohua (hahaha) herättäneeseen suutelupostaukseen. kun se asia oli todellakin mainitsemisen arvoinen. koska tunne oli/on mulle niin ainutkertanen. mulle on kerran käynyt suudellessa niin että taju meinasi mennä. terkut vaan ekalle tyttöystävälle. ja eka suudelmalle. kunnes... meillä murun kanssa kävi yhdellä keikalla "onnettomuus", jossa mulla sukat "hiukka" pyörähti jaloissa. vatsa heitti kuperkeikkaa. sydän jysähti kurkkuun. jne. siitä tiesin että tässä on jotakin tässä ihmisessä, erityistä. mulle. siitä pakosta mun oli vaan suostuttava seurustelusuhteeseen ;) vaikka järki sanoo ei, saattaa tunne sanoa kyllä.

enkä kertaakaan ole katunut antautumista tälle suhteelle, enkä epillyt ettei alkuasetelmista huolimatta tästä voisi tulla elämäni hienoin ihmissuhde. joka alkoi siitä että ylitin rajani ja tein niinkun lystäsin, seuraamuksista välittämättä. suutelin tuota naista. wuhups. *(tai suuteliko se mua. en tiedä edes miten se alkoi. mutta osallistuin suutelutilanteeseen joka tapauksessa, ja se muutti elämäni, for good.)

ja kyllä. nyt moni tuttu ja tuntematonkin tietää millanen pusukala mulla on täällä saalistettuna. enkä kehtaa edes kertoa kuin usein meillä pussaillaan. se olis ällöttävää lesoilua, ja ylittäis ehkä herkemmällä säällisyyden rajat. ja aiheuttais jossain jopa kateuden pistoksen ;)

*mainittakoon vielä hyödyttömänä yksitiskohtana että ihan ekana me pusuteltiin humalatilassa yhdessä tilaisuudessa, ja sieltä kotia kohti hoippuessa minä, siveyden sipuli, tungin murun porttikongiin ja pakotin suutelemaan vielä kerran. kun ei tiedä koska lähiön sinkkumutsia seuraavan kerran lykästää. (mutta sitä iltaa ei lasketa koska sitä ei lasketa. siinä oli kyse vaan känniläisten hölmöilystä. (mutta ehkä siemen kaikkeen ällöttävään rakastumiseen ja söpöilyperhe-elämään kylvettiin jo silloin...)

nyt taidan napata pusukalan ja mennä ämistelemään onneani untenmaille. kunnes nuorimmainen ihku hinkuli alkaa vaatia yömaitoaan. natinati. pussailkaa tärkeitänne.