mikä elämä!

mä palasin tänään omia jälkiäni taaksepäin. mun piti tsiigaa millasta meillä on rutun kanssa ollut kun se on ollut parikuinen.

jäin sinne edelliseen blogiin lukemaan tuokiokuvia mun elämästä ennen eroa, ja sen eron ja keskenmenon jälkeen. kauheeta luettavaa, kun aistii ihan sen kirjottajan kivun ja tuskan. epätoivon, epäuskon ja surun. toivon paremmasta. pientä iloa perusasioista.

täältä edestäpäin haluaisin sanoa sille naiselle että kyllä sä selviit. susta tulee onnellinen. koita jaksaa, pidä puoles, taistele. sä olet vahva.
mä olin kirjottanut lokakuussa 08:

ai saatana, koskakohan tästä blogista alkaa tulla se "selviytymistarina"?
se jossa kerrotaan:
- näin pääsin yli erosta ja rakkaudesta joka ei ollutkaan totta?
- pääsin yli keskenmenosta?
- selätin syövän (tai mikälienee trombiofagotsyyttinen organismi onkaan)?
- löysin todellisen rakkauden?
- tulin yllättäen raskaaksì? HÄH??? en jaksa enää odottaa!

ja mitä mun elämä on nyt?
mä selvisin.
(hitto että itkettää itseä ihan kauheesti...)