laskuhumala

no nyt se iski. kevyt babyblues. lievä laskuhumala. tai on tätä ollut jo muutama tovi.

jotenki ärsyttää kaikki.

eikä vähiten kolmevuotias uhmaaja, joka kirkuu pää punasena "munvuoropuhua, munvuoropuhua!!!" jos yritän sitä jotenkin opastaa, torua tai avustaa. sama saamarin epeli ryntää paikasta toiseen vaaroja ja kieltoja uhmaten, heiluttaa tavaroita, ei usko kun sanotaan, ei kuuntele eikä muka ymmärrä. ja jos joku kysyy missä mun ei:tön kasvatusmalli on, niin tiedoksi: sillä on pyyhitty persausta jo aikaa sitten tuon maailmanlopuriivön kanssa. siihen tehoaa ainoastaan tosi napakka kiukulla ärähdetty ei, ja sitten rauhalliset perustelut päälle. joskus ainoastaan kiinnipito. sitten se peevelin paviaani tulee äärettömän suurine kosteine kauniine silmineen killittämään ihan viereen ja sanoo värisevällä äänellä "mutta kun mä rakastan sua mamma, vaikka sä JOSKUS olet kiukkunen mulle" ja "isona mä en enää ole tuhma"... (sen jälkeen kun se on ensin karjunut mulle: "kuule, jos mulla olis edes yksi kiva äiti..!" tai "mä en todellakaan halua enää asua sun kaltaises naisen kanssa!") ai saamarinsaamari ja annamunkaikkikestää.

tuon riivaajan riehumisen päälle mua kututtaa se että tunnen itseni keski-ikäseks keskivartalolihavaksi ja äärettömän tylsäksi.

ja mun rinnat on tosi isot. eikä asiaa auta typerä puoliso joka puhuu mun tisseille ja pilailee niiden kustannuksella. (ihan kehulinjalla se on, mutta mua pännii silti) ja saamarin toinen tissi on tosi kipeä kaiken huipuks. ja "kaikentietäjä (=oih, tuo imuote on liian suppea, pidä sitä vauvaa näin, laita siihen rintaan jotakin rasvaa...) ehdottelee etten imettäis kipeestä rinnasta. no tiedoksi vaan, sit se räjähtää, s****na.

melkein vedin paskaraivarit kun toinen tuli lässyttämään kun multa tuli verta nenästä että "voi kulta kun sä nykyään vuodat joka paikasta jotakin..." (haista v***u.)

alennusmyynneistä ei löytyny mitään.

tukallekin pitäis tehdä jotakin.

ja kaikenhuipuks huomasin että pikkujäbä on täys kopio musta pienenä. voi saakeli, sekin vielä. mä kun olen ihan fakkiintunut omaan ulkonäkööni just nyt, ni ei o kivaa. ja sen lisäksi jos poikarukka perii siskonsa julkean luonteen (kts. ylle) niin ei tule pojalle helppo elämä. (sisko sentään saa paljon luonnetta anteeks järettömän kauneutensa vuoksi.)

life is a bitch.