palautumisia

aina se yllättää, palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä.

ehkä mä olin henkisesti varautunut kymmeneen ylikiloon ja hitaaseen kuntoutumiseen, koska olen jo tämän ikäinen ja lapsikin on mun kolmas.

huihai.

mä itse hämmästelen tätä meininkiä.

mielenkiinnosta olen joka aamu stepannut vaa'alle. ainaisen "mistä näitä kiloja oikein tulee?" sijasta on vuorossa "mihin nämä kilot oikein menee?". alkuun paino pudotteli reipasta kilo/pvä vauhtia. neuvolan ekalukemaan on about kilo jäljellä nyt vajaa kaksiviikkoa synnytyksestä. omaan painoon siitä vielä kaksi kiloa. vois pudottelu vaikka loppuakin, jollain mun pitis myös imetellä.

rinnat ei räjähtäneetkään tälläkertaa. naurettavaa sanoa kaikissa oppaissa että maidonnousu voi tuntua ikävänä kiristelynä ja painontunteena rinnoissa. my ass! se on ollut totaalihelvettiä ja repeämisen ja räjähtämisen tunnetta pari viikkoakin. tällä kertaa, onneksi, riitti pari päivää kaalinlehdet liiveissä. kipua ja kiristelyä, kyllä. mutta siedettävää.

raskausarpia ei tullut. tälläkään kertaa.

turvotukset on menneet. tosin kädet vielä jumittelee välillä. mutta muuten turvotukset poissa.

kamala hämähäkinverkkosuonimustelma on poissa toisesta jalasta.

maha vetäytyy päivä päivältä pienempään rooliin.

joo-o. tyytyväisenä seurailen tilanteen kehittymistä. mukavalta tuntuu. ei kai tässä mitään ihmeellistä ole. olin vaan varautunut johonkin muuhun...

p.s. pojan ripset alkaa tulla näkyviin, kun turvotus silmistä laskee. onpa k-a-u-n-i-i-t!
p.s.2. horatio oli hetken aikaa tosi muruli. saapi nähdä jääkö sille tolalle, vai onko sen taas työyön jäljiltä ihan mykkä ja eleetön...