eilen nappasin lenkkiseuraksi toisen isoista karvanaamoista.
kymppi valinta.
sain semmosta kyytiä, että ekaa kertaa pitkään aikaan lenkiltä palatessa oli hiki.
koira toimi kun ajatus, ja lumen tuiskiessa silmiin, juoksin jopa silmät kiinni. koiran viedessä kohti kotia.
mä olin sitten niin väsynyt ja onnellinen illasta ettei ole tosikaan. ihmeellisiä nuo urheilun jälkihormonit, sanon mä.
jos nyt saan tän juoksutouhun järkättyä niinkun haluan, niin puolikkaalle maratonille tähtään sit ens keväänä.
jos.
jos.
mä eilen kattelin kehonkoostumusvaakojakin. keskusteluissa ne on dumattu enimmäkseen huonoiksi, mutta haluaisin vähän lihasta, niin antaiskohan ne edes kehityksen suuntaa ilmi? toisaalta sit en halua pilata hyvää illuusiota, koska viimeks kun mittasin, oli rasvaprosentti aneemisen 11. ja siinä ajatuksessa onkin sit varsin mukava leijailla.
no katotaan sitäkin. sanoi entinen urheilija....
Luin otsikon niinku että etninen urheilija juoksee, ja kelasin, että juokset joku slaavilainen kansantanssipuku päällä nauhat hulmuten jotkut virsukkaat jalassa.
VastaaPoistano näinhän se myös olis voinut mennä! :D
VastaaPoista