maanantai 1. huhtikuuta 2013

kasvatustyön viimemetreillä

esikoisen kanssa kasvatustyö alkaa olemaan finaalipisteessä.
lakkasin kyttäämästä sen netin käyttöä, ja nukkumaanmenoja.
siirsin spanielin aamulenkkivastuun sille. jos kerran on olevinaan semiaikuinen, niin sitten varmaan osaa asettua itse nukkumaan sellaiseen aikaan ettei kuudelta herätessä naama näytä sitruunan syöneeltä.
ihmeekseni tyypin huoneessa valot on toisinaan kiinni ennen kun mä menen nukkumaan, ja se on historiallista.

vapaat netin- ja tietokoneen räpellysajat on toki ehdollisia.
jos kouluarvosanat kärsii moisista vapauksista, niin asiasta keskustellaan uudelleen.

otin kuvakaappauksen tyypin wilmasta arvosanojen kohdalta. ihan kivalta näyttää tällähetkellä. steinerlapsen alkukosketus lukiomaailmaan oli järkyttävä, arvosanat putosi rajusti, mutta kun tyyppi tottui normikoulun tyyliin, on ne palanneet hyvälle tasolle.

eilen vaan juteltiin siitä, että mua harmittaa muutama huonompi arvosana siellä välissä. koska tiedän että jos esikko näkis vähän vaivaa, arvosanat kaikkinensa olis mairittelevat ihan. ja jatko-opintoihin pääseminen olis astetta helpompaa. kerroin toki, ettei mulla ole varaa sanoa, koska itse olen vihellellen lukionkin suorittanut. hyvin arvosanoin toki, mutta en ole juurikaan vaivaa koulun eteen nähnyt. mutta mun saarnalla onkin (taas) se pointti, ettei tyttö tekis niinkun mä teen, vaan niinkun mä opetan.

on itselle jotenki hätkähdyttävää että oma lapsi on fyysisesti sua isompi, ja tietokoneasioissa esim. sua fiksumpi. olen toki muistuttanut että elämänkokemuksessa mä tulen aina olemaan sitä 18 vuotta edellä, että himpun tulen aina olemaan viisaampi ja elämäntaitoisempi. ja niin kauan kun hän asuu mun katon alla, olen hänestä vastuussa, oli hän jo kuinka iso, taitava tai pätevä ihminen tahansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti