sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

käytöstavat kunniaan.

edelleen mä jaksan siitä kasvatusasiasta.
tuolla lomalla tuli vastaan jos jonkinmoista perhettä.

nostan kyllä hattua mein papanoille, se että ne on just sellasia kun on, teki mun lomasta valtavan hienon kokemuksen. kaikinpuolin.

siinä missä mun lapset valkkasi itse ruokansa, ja söi töllöilemättä ja riekkumatta lautasensa tyhjiksi, mua rasitti naapuripöydistä sinkoilevat huutavat kakarakuulat, ne jotka kiljui lastenpöydästä noudetuille ranskiksille, piti jalkojaan pöydillä, juoksi pöytien välissä muista välittämättä, riekkui ja rälläsi. kaateli maitoa lattioille ja pöydille pyyhimättä jne, jne. ne jotka ottivat jälkkäriä överit, ja sitten riekkuivat sokerihumalassa taas mennentullen. ja kehtasivat kiukutella päälle. näinpä yhden muksun aamiaislautasella ainostaan kasan (noin 12kpl) vohvelikeksejä ja muutaman viipaleen pullaa. way to go!

joskus on keskusteltu myös siitä että lapsi pitää opettaa kohtaamaan vastoinkäymisiä. ei siis niin, että niitä sille väenvängällä asetellaan eteen, vaan niin, että ne ymmärtävät että maailmassa on jotkut rajat. raivostuttavaa oli kuunnella rääkymistä ja kiljumista, kun ei kaverilta saakaan ottaa lelua, tai kun pitääkin mennä syömään, ei uimaan. ja jos lasta kieltää tekemästä jotakin, noin kolme kertaa, kovenevalla ja vihaisella äänensävyllä, ja neljännellä kerralla antaakin lapselle luvan jatkaa ei-toivottua-toimintaa, niin mitähän se arki mahtaa sitten olla?

kolmanneksi. väkivallan käyttö ei käy. piste. ei käy. ruttu sai traumat kun vastapäisen huoneen muksut vähän ottivat yhteen käytävällä. lue: mukiloivat ja potkivat toisiaan ihan tosissaan. semmosta menoa en ole edes itä-helsingin kaduilla nähnyt gangsterien kesken. luut vaan kolisi ja naamalihakset mäiskyi. luulin myös että tytöltä irtoaa pää, kun veli niin tukasta riepotteli. mitä teki vanhemmat? noooh. ei mitään. keskusteltiin rutun kanssa pitkään siitä, kuinka kamalaa tuollainen toiminta on. varmaan kiva elää moisessa perheessä. "nyt riittää saatana!" äijä toki niille huuti, kun kirkuivat ja juoksivat käytävällä jo ties monetta kertaa. että hauskaa lomaa niille. ja elämää kaikkinensa.

ja ulkoillessa yks apina heitti bamia jääkokkareella naamaan, vaikka isi oli useasti sitä ennen kieltänyt heittelemästä. tuhman, hysteerisien meikämamman säksätys vasta sai pojan tajuamaan että jäätä ei heitellä, varsinkaan puolta pienemmän kundin naamaan. hemmetti. 

ja kyllä! kyllä mun muksut osaa olla ärsyttäviä. ja käyttäytyä pöllösti. pojalla meni muutamasti riekkuminen vähän överiksi. ja kamala vääntäminen ja draama siitä kuka saa painaa hissin nappia. ja naamaa väännettiin toki siitä että kun olis pitänyt tehdä jotakin mitä mä sanon, eikä just sitä mitä itselle tuli mieleen. mutta mitäpä niistä. keskustelemalla selvittiin hyvin. toki bam istui jäähylläkin. kerran. koska se puri mua pehvaan*, koska leikki haita. mutta sitten se alkoi olemaan pieni, iloinen hai, joka puree vaan lasagnea.

joissan kohtia niiden kohteliaisuus ja hyvät tavat menee kyllä ehkä överiksikin.
bami esim. pyyteli vuolasti anteeksi kun oksensi iltapalapöytään. se oli kuulema vahinko. mua ihan kurkkua kuristi. vedet silmillä selitin ettei se ollut edes vahinko, ja semmoista vaan sattuu, niin se kysyi multa että tekikö hää sen tahallaan. ei rakas, ei. tarkoitin vaan ettei sille mahtanu mitään. sniif. ja kertaalleen se tuli itse kantelemaan että oli vahingossa sanonut ruttua tyhmäksi. hassu mies. pyyti sitten anteeksi.

ei tässäkään nyt muuta pointtia ollut, kun se, että sitä niittää mitä kylvää.
ja olen kyllä tyytyväinen omiin aikaansaannoksiin kun sain taas vähän perspektiiviä. anteeksi taas vaan että sanon sen ääneen. 
mutta mulla oli kiva loma, eikä vähiten siksi että lapsilla on jonkunsortin käytöstavat.

* kuulostaa hauskalta, ja mua itseasiassa vieläkin naurattaa tämä, mutta tuo pureminen on aiemmin ollut ihan ongelma.

1 kommentti:

  1. ASIAA!

    Tämmöistä tekstiä ei joka kaksplussasta kännykkää löydykkään.

    VastaaPoista