ajatuksia

kun ilmottauduin synnärille, tuli samalla mieleen sata muuta asiaa. tai jos ei nyt sata, ni ainakin kaksi vakavaa:
a) mitäs jos synnytyksessä alkaa asiat menee päin hemmettiä? kukas sitten päättää mitä mulle tehhään ja mitä mulle käy. tottakai eka ajatus on että lapsi on pelastettava, hinnalla millä hyvänsä. mutta entäs mun ruttunaama sitten. sillä ei olis sitten ketään. kysyin jo murulta jos se voi siirtyä mun äitin paikalle mun lähiomaiseksi sairaalan papereihin? että joskus jutellaan sit asiat halki. mieluusti saa nimen vaihtaa sinne. kiitokset murulle.

b) huoltotestamentti. ruttunaama on huoltotestamentissa mun kummin harteille sälytetty ilo ja vastuu, jos jotakin sattuu mulle. ja eksältä on sen paperin mukaan kysyttävä mitä hän haluaa... mutta mitäs kun tämä juniori putkahtaa maailmaan. niin mitäs sitten? jos mammalle käy jotaki ni yks päättää että tonne ja toinen päättää että tää tänne... vai kuinka?

muru on sanonut että se haluaa ottaa lapsista vastuuta sen verran kun haluan ja uskallan antaa.

hitto. kovien mietintöjen jälkeen sain syksyllä syöpäepäilyjen keskellä sen huoltotestamentin valmiiksi, ja nyt sitä on muutettava. musta eksän kerran kuussa kaksi tuntia-tapaamiset ei oikein ole perusta huoltosuhteelle, tai sille että lapsen huoltajuuteen olisi sanavaltaa jos ainoalle viralliselle huoltajalle jotakin käy.

jahka muru ottaa vastuun mytystä, niin sitä myötä ottaa vastuun myös rutusta. ne on sisarukset ja pysyy yhdessä. joko sitten murulla, tai mun kummin perheessä, riippuen tietty elämäntilanteista ja siitä mitä sossu sattuis määräämään. mutta paperit pitää tehdä. joku taas ajattelee että hysteeristä lietsomista, mutta mä olen tässä maailmassa yksin näiden murujeni kanssa. mä olen vastuullinen vanhempi, kun mietin myös mitä jos jotakin ei-toivottua sattuu... plääh.