eilen olin serkuntytön riparikekkereissä, ja tänään serkutytön ristiäisissä.
eilen muru oli mukana. onneksi kekkerit oli enimmäkseen ulkona. pakko oli pakoilla sukulaisten katseita. tätini kehtasi jopa päivystää mun kinteriellä kuuntelemassa mein juttuja, sanomatta mitään. olipa ärsyttävää kun 60 ja risat täti seisoo koko ajan selän takana korvat pitkällään. tuhisinkin murulle että kysyis nyt suoraan sitten... ja niinhän siinä kävi.
keittiössä likinäkönen täti sai mut kiinni ja kuiskasi (lue; melkein huuti)että "nyt kerrot kaikki tuosta pojasta!" mä sitten kirahdin sille takasin että poika on kyllä tyttö. että sen puoleen ei ole mikään muuttunut. täti siinä posket punasena sitten jo hiljemmällä äänellä että: "no kun sillä on sellanen tukkakin..." niin, että on ihan lyhyt tukka. ei sillä että ihmisellä on tissit, että se saattais olla jopa nainen...
en sitten viittinyt murulle puhua, mutta estoton esikko autossa pamautti josko täti oli luullut murua pojaksi. että oli kuullu "kuiskauksen" naapurihuoneeseen. no juu. ei onneksi muru siitä mitenkään loukkaantunut. enemmän sitä nauratti koko asia. odotan tässä vaan puhelua mun vanhemmilta, kun täti alkaa funtsaamaan kaikkia kuvioita päässään, ja alkaa kertomaan totuuksia mun vanhemmille. kysymättä multa enempiä. ihme että tuon vertaa vaivautui. esimerkiksi sisaren painonnousun johdosta on koko suku ollut sekaisin muutama vuosi takaperin. että kun vauva tulee, eikä ole miestäkään. ja kun mun vanhemmille tästä soiteltiin ja päiviteltiin, niin isäni oli pokerina väittänyt että se on olen minä joka olen raskaana, kun muutenkin tykkään kaikkea ylläriä järkätä. kiva selvitellä sitten jälkikäteen kuka sanoi ja mitä, ja millä perusteella. ja oli siskolla silloin mieskin. enkä mä varsinkaan ollut just raskaana. suuri suku, suuret sotkut. onneksi näihin osaa jo huumorilla suhtautua.
(samainen täti oli myös mukana toisessa sopassa, joka on varsin hauska juttu kanssa... tämä tätini soitti mun lapsuudenkotiin, ja kyseli kuulumisia. meillä kun on tapana kotona vastata sukunimellä, niin täti ei varmistellut yhtään kenen kanssa puhuu. sisareni sitten kertoili kuinka aikoo muuttaa pois kotoa yms. 3kk myöhemmin tätini soitti isälleni, ja kyseli kuinka hän on nyt avioeron jälkeen voinut. siis nämä asiat oli huudeltu ympäri kyliä ja sukuja, eikä siis mitenkään tullut mieleen että aikuinen tytär se saattaa olla muuttamassa omilleen, ei vaimo. huoh. :D )
osaan vaan siis kuvitella jutut kuinka se lesbo on vaihtanut akkaa lennossa ja nyt on jo paksuna ja sitten joku poika tai ehkä tyttö sillä oli mukana. ja taisivat pussatakin, ja kuka nyt lapsen isä on ja miten ne voi edes olla nuorimmaiset sisaruksia ja ho ho ho. en millään ole jaksanut vanhempiani varoitella. mitä jos vaikka tälläkertaa kieltäydyn kommentoimasta asioitani ollenkaan, kellekään. ihan vaan pottuillakseni?
ristiäiset tänään sensijaan sujui mallikkaasti. muru oli yövuoron jälkeen jäänyt mun kämpille nukkumaan. nukutin ainokaisen mukana olevan lapsosen rattaisiin, ja nautin pyhästä yksinäisyydestä. puolikas minusta kehoitti juoksemaan kaksivuotiaan kummipoikani perässä pitkin käytäviä että vanhemmat ja isovannhemmat saa nauttia pikkusiskon ristiäisistä. raskaana oleva itsekäs puoleni käski pitää takamuksen kirkon penkissä ja nauttia fiiliksestä. ja sitten mä nautin. ainoa ongelma mulla tuolla "tavallisten" kirkossa on että en osaa mitään virsiä. voisin hyvinkin laulaa mukana, jos osaisin. ja rukouksissa mulla on ihan eri kuviot kun muilla. hauskaa varmaan sitten videolta kuunnella myöhemmin kun rukouksen väleissä yks törppö hölisee muuta kuin muut.
tällä kertaa ei kyllä videolla kuulunut epätoivonen "mennään pois täältä" x 100, niinkun keväällä toisen muksun ristiäisissä. videointilaite sattui olemaan mein pikkupapukaijan vieressä...
p.s. kivintä parisuhteessa on ne pikkuasiat. tiiän että mun pitää juua. ja aamulla mun jääkaapissa oli yötyöläisen jäljiltä vichy. että tulis kanssa juotua. voi hiis <3
p.s.II. kysyin ruususta. ei uskalla suoraan sanoa, etten juokse karkuun. mutta yksi tarkottaa ainoaa, ja valkoinen ruusu sitä "viatonta rakkautta". hmm...
tuossa muuten kun sohvani hajosi viimevkolla, ja pähkäilin ääneen mistä saisin uuden ostettua, niin alkoi taas se hauska vaivaantunut mutina, että jos ei nyt heti kantsii, kun hän vois omansa pitää, ja jos tässä nyt... :D hahahaahah. JOS TÄSSÄ MITÄ? (otin kuitenkin neuvosta vaarin ja aloin huutonetistä katsastamaan halpaa runkopatjaa, josta saisi nuiden sohvatyynyjen kanssa rakennettua muutamaksi kuukaudeksi kelpo löhöysnurkan... jos tässä sitten... SITÄ!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti