on aika ilkeesti alkanu vihlomaan tota mahaa, varsinkin kun käydään koirien kanssa ulkona. joskus joutuu pysähtymään ihan, joskus riittää että vetää nenän kautta sisään ilmaa ja sit puuskuttaa kun jossain synnytysfilmissä. nyt sitä oli jo töissäkin. siellä pitää vaan maireena käydä istuun lähimmälle penkille ja yrittää hymyillä näyttämättä kovin idiootilta.
ruttunaaman aikaan oli joskus tässä keskellä kesää samanmoista supistelua. ihan yhtä kivuliasta ja ärsyttävää. kävin silloin ultrassa ja tutkimuksissa, eikä kohdunsuulla ollut mitään tapahtunut. sen takia mä olen nyt uskaltanut jäädä odottelemaan keskiviikkosta neuvola-aikaa. kaipa se siellä reagoi terkka asiaan jos tarpeen. voi olla että tulee keikka lääkäriin, ja tod.näk. asiat ok, mutta hyvähän se on tarkistaa. etenkin kun mulla on aika fyysiset työt.
mulla tuli viimeviikolla mieleen että tolla vauvalla on jo korvat, ja varpaat, ja sormet, ja pieni pippeli. voi hiis. kun ajattelee sen pieniä ruumiinosia ja vaaleenpunasta ihoa, niin ihan sydämestä ottaa. niinku rakastuessa. tuntuu että tästä alkaa se konkreettinen rakkaus jotenki kai...
muistan tosi tarkkaan että samoin mulle yhtäkkiä tuli ruttunaamaa odottaessa mieleen vaan yhtäkkiä että sillä on vaaleenpunanen iho, pienet varpaat ja suu, ja siitä se sitten lähti...
MUN VAUVA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti