yksin.

yritin bloggailla mahallani vuoteella maaten. ei enää onnistu. selkeesti joku on mun ja patjan välissä. :)

oon yksin kotosalla, lapset on hoidossa. fiilis on kaksijakonen, tuntuu elämä tosi tyhjältä näin, siis jos ei nuita nuppusia olis hääräämässä. toisaalta kun menin äsken yksin kauppaan, ostamaan sellasta mitä mä itse haluan syödä, tuli semmonen aika huikea vapauden tunne sydämeen. yksin vaan vihellellen tuolla pitkin katuja... ai tälläseltä se tuntuu? joskus joku on hakenu esikoisen tarhasta, ja silloin muistan kun ajoin bussilla yksin. se tuntui niin hauskalta. yksin, bussissa, menossa kotiin. tällätavalla pieninä annoksina yksinäisyys ja itsenäisyys mun ikäselle naiselle on ihan tervetullutta.

no mitä mä sitten yksin täällä teen? siivoan tietty. mä haluan tän kodin kuntoon ennen vauvan syntymää, ja muutama pikkujuttu mulla ja mun säntillisellä kaaosmaisella eksällä on jäänyt vähän puolitiehen.

eilen rakennettiin murusen kanssa keittiöön yks korkea kaappi, johon upotettiin yks mun haave, musta jääkaappi. jääkaapin päällä on nyt kaksi avohyllyä, joihin sain maljakot ja kynttilät makuuhuoneen antiikkikaapista. antiikkikaappi saa sisuksiinsa nyt vauvanvaatetta.

sit muutamat listat pitää tässä laitella keittiöön, ja maalata muutama seinästä paklattu kolo piiloon. nopsakasti maalasin myös lastenhuoneen lämmitysputkiin roiskuneet violetit läikät hävyksiin. lastenhuoneen yks verho odottaa tekijäänsä, mutta ompelukoneella ja mulla on aika kinkkinen suhde, ja mietin josko sen kanssa viittis alkaa taistelemaan. toisaalta nyt mulla olis rauhaa ja aikaa...

sit kun olen uuvuttanut itseni kaikella tällä työllä, odottais mua vaahtokylpy kynttilänvalossa, kylmä (alkoholiton) olut ja sohvannurkka viltteineen.

p.s. ruttunaama soitti, sanoi moi ja alkoi itkua tuhertamaan. sydäntä viilti. ja oli tosi outoa kun sen ääni kuulosti ihan siskonsa ääneltä. ihan samalta kun eppu 10 vuotta sitten. hiiiiis. <3