mein piirit on aika pienet. onhan heteromaailmassakin vissiin niin että kaikki tuntee toisensa noin kuuden linkin kautta...
esimerkiksi.
musta oli ihanaa kun mun serkku oli kesällä kertonut yhdelle tutulleen biisistä jota teki saksaan. biisi kertoi naisrakkaudesta. sitten hänen tuttunsa kertoi talossa asuvasta kivasta (!) tytöstä, jolla on lapsia ja tyttöystävä. ja se olin siis minä, ja tämä selvisi siinä keskustelussa leirintäalueella kaukana täältä. kaikenkaikkiaan edelleen mua huvittava ja liikuttava juttu.
mein piireissä tosiaan ihmiset sitten tunteekin toisensa yleensä maksimissaan yhden linkin kautta, jossei nyt suoraan ole kavereita tai ainakin puolituttuja. ja se johtaa kuviot kiusallisisillekin mutkille.
pikkulinnut laulelee omia juttujaan aika tiheään, ja nyt olen käsittänyt kahden mun hyvä ystävän tutustuneen toisiinsa "muuta kautta". varmasti he ovat samantyyppisiä ihmisiä, ja varmaan hyviä jutun aiheita tässä kombinaatiossa riittää muutoinkin. näiden "aan" ja "been" välit ei mua kummemín kiinnostakaan, vaikka siitä juttua koitetaankin varsinkin mun korville tehdä. ainoa mua häiritsevä asia on että sekä aa että bee tietää musta yhtiä sun toisia (todella) henkilökohtaisia asioita, ja asioita mitä olen tunteistani kertonut, aasta ja beestä toisistaan ja murustakin. mitenkään en ole niin itseäni täynnä, että oletan ihmisten puhuvan musta ja mun asioista aina joutessaan, mutta mulle riittää että tämä mahdollisuus on olemassa. ja se häiritsee mua todella paljon. raivostuttaa ajatus että ihminen (ihmiset) jotka olen päästänyt (liian) lähelle, voivat keskenään spekuloida mun asioilla, tai pelata yhteen tai toisaan vastaan nimenomaan mun kustannuksella. voisin kuvitella ihmisten olevan aikuisia, ja jättävän luottamukselliset asiat luottamuksellisiksi, mutta kaikkihan on sallittua, eikä mikään ole pyhää, kun on kyse ihmisten välisistä suhteista ja egoistisesta minäminäminä-ajattelusta.
muutenkin. aan motiivit tälle tuttavuudelle tiedän, ne on ne samat mitkä sen kaikille muillekin tuttavuuksille. been motiivit on mulle arvoitus niinkun tuntuu koko mein tuntemisen ajan on ollutkin. en edes osaa kuvitella tästä mahdollisesti muodostuvan sopan määrää ja kitkeryyttä tai makeutta.
pari kertaa olen ajatellut mainita tästä asiasta näistä kahdesta sille mulle tärkeämmälle. mutta en ole edes jaksanut vaivautua. olkoot, kaikki ja maustukoon omissa mehuissaan. niin makaa kuin petaa, ja jokaisen on tehtävä omat päätöksensä, jotkut ymmärtävät olla korrekteja, toiset ei. onneksi just tässä elämän myllyssä valikoituu ne jyvät akanoista. ja ystävänsä voi ihminen aina valita. onneksi. ja niin olen nyt tehnyt, valinnut kantani, ystäväni ja asenteeni. ja voin olla itseeni tyytyväinen.
ja voin hyvillämielin jatkaa oman napani ympärillä pyörimistä, ja antaa muiden olla. onneksi.
ja muru on ollut taas vaan loistava. en vaan toivois sen aina niin voimakkaasti ottavan kantaa ja suojelevan mua. mä olen kuitenkin aikuinen. ja suht pärjäävä. ja jopa vakaa persoonallisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti