puhuttiin puhelmiessa yks päivä ystävän kanssa ja spekuloitiin sitä, että kuunteleeko ja tulkitseekohan ihminen sitä puolisooaan oikein. ja mikä rooli on sillä että kuulee ja ymmärtää mitä itse haluaa kuulla/ymmärtää. ja sitten muodostaa parisuhteestaan juuri sellaisen kuvan kun itse toivoo sen tai puolisonsa olevan, ja sitten ne ristiriidat tulee tosi yllätyksenä naamalle joku päivä. "eksä halunnutkaan näin, kun mä luulin että me molemmat haluttiin...?"
no kuitenkin.
mä olen tosi haltioissani tosta kihlatustani. se on niin mun unelmapuoliso monellakin tapaa. mutta että tänään kun puhuttiin siittiöasiasta ja se jäi vähän roikkumaan vielä kun asiat on auki ja levällään kokonaan, mutta olin tajuavinani että jos haluan tehdä sen yhden "toivotaan toivotaan"-inssin kesällä, (jos niin mielenhäiriöön joutuisin) niin hän ei asetu poikkiteloin.
siis HULLU. siis IHANA. en mä tajua... onkohan se oikeesti niin kaheli että antais siunauksensa moiselle? emmä edes uskalla ajatella asiaa. onneksi tässä on aikaa semmonen 1/2 vuotta alottaa ne mietinnöt, tai olla miettimättä. tänpäiväsellä keskustellulla (tai spekulaationtyngällä) vaan tuon murun pisteet taas nousi mun silmissä lisää. jos mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti