tuli mieleeni tossa yhteen blogiin kommentoidessa yks vanha juttu joka rauhottaa kummasti tätä painetta päästä sen synnytyksen yli nyt samointein, heti, kaikki, mulle nyt.
muistui mieleeni yks asia jonka steinerkoulun aikuispuolella vuoden luuhaamisen tuloksen opin.
r.steinerin oppien mukaan lapsen alku hedelmöittymisellä on henkimaailman asioita. lapsi itse valitsee geeninsä, jotta pääsee mahdollisimman optimaalisesti toteuttamaan tehtäväänsä tässä elämässä. se myös syntyy kun on syntyäkseen, koska odottaa että tähdet on optimaalisessa asennossa, suodakseen yksilölle tiettyjä elämäntehtäväänsä tarvittavia ominaisuuksia. (horoskoopit, kuunkierrot ynnä muut, you tell me...)
mielenkiintoisia ajatuksia nämä.
mietipä kun katsot omaa lastasi. olisiko halunnut sittenkin jonkun muun? vaikka sen vihreäsilmäisen joka olis ollu siitä edellisestä kierrosta? tai sen joka olisi saanut alkunsa jo edellisvuonna kun projekti aloitettiin. se jolla olis suora tukka ja pitkät jalat. ai et? no sitä minäkin. kyllä mulla ainakin on justiinsa ne erityisyksilöt jotka mulle on tarkotettu.
siksi mä jaksan odottaa hermostumatta vielä vaikka sen 3 viikkoa että poikanen saa tähdet kohdilleen.
Tulee sitten milloin ja millainen hyvänsä, tulevaisuus näyttää hyvältä :) : http://www.pinknews.co.uk/2009/11/16/lesbians-make-better-parents-government-advisor-says/
VastaaPoista*L*