sunnuntai 17. helmikuuta 2013

kaksi prinsessaa

muru yrittää buustata pojan poikuutta välillä, ja järkyttyy (hiljaisesti) jos poika haluaa tehdä "tyttöjen juttuja". eli käyttää mekkoja, pinnejä ja koruja tms.

murusta on hyvä, että poika tietää olevansa poika, ja erilainen kun me muut. ettei sen miesidentiteetti tässä katoa akkojen kanssa elellessä. poikahan siis toisinaan mm. riemuitsee ajatuksesta, että silläkin isona putoaa pippeli pois, niinkun mamille on tapahtunut. toisinaan pitää selviönä, että muut on tyttöjä, hän poika.

musta poika saa pukeutua miten haluaa, ja olen tiukasti kieltänyt murua puuttumasta lasten roolileikkeihin. leikeissä lapsi saa/voi olla mitä haluaa, ja se käsittelee todellisuutta oman mielikuvituksensa mukaan.
mä ymmärrän murun pointin kyllä. että poika saa olla poika, vaikka akkalaumassa kasvaa. ja miehenmallejahan sillä toki on.
mä en silti usko että se kasvaa kieroon*, vaikka prinsessaa leikkisikin. eikä se edes kuvittele itseasiassa prinsessa olevansa, kunhan pukee "roolivaatteita" päälle. kertoo olevansa prinsessa-asussaan milloin isä, milloin työmies, milloin lohikäärme. toivon että muru ei pojalle mitään kommentoisi esim. tälläsestä asusta, joka saa mut aina repeilemään. huvittavuudellaan.




esikuvahan nyt vaan on tyypillinen prinsessa-prinsessa.




* enkä siis tarkoita kieroonkasvamisella mitään homostelua, tai transseksuaalisuutta, tai feminiinisyyttä miehessa muutekaan. ne on mulle aivan sama. vaan ihan sitä oman poikuusidentiteetin katomista, ja sen vaikeaa haeskelua esim. murrosiässä, mein ajattelemattomuuden vuoksi**. mä olen äärettömän suvaisevainen kaikin puolin. (vaikka olen alkanut inhoamaan "suvaitsevuus" sanaa. sen merkitys on elämää tiedostavalle ihmiselle ihan typerä.) haluan että lapset kasvaa onnellisiksi. niin, että pystyvät toteuttamaan itseään, ihan niinkun ne näkevät parhaiksi sitten. 

**kasvaminen ilman isää, vaikeutta saada miespuolisia ystäviä, joutua kiusatuksi, vaikeuksia löytää oma isäidentiteetti....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti