no siis, muru kyseli yks ilta olenko joutuntu perustelemaan kelleen miksi mä hullu sen nyt vielä tähän kuvioon olen ottanut, tai miksi se esimerkiksi muuttaa mun luokse.
no en ole joutunut.
josko kukaan ei kehtaa kysellä, tai kyseenalaistaa mun asioita?
josko jotkut ajattelee että mä olen onneni ansainnut?
tai josko ne ajattelee että mun on tehtävä virheeni itse?
kuitenkin. jos mulla ei olis lapsia, niin tää asia olis mennyt ehkä pikkasen eritavalla. (mä olen ehkä kevyesti yhtä hullu kun vanhempiani, jotka on toisensa tavattuaan pamauttanut 3:ssa kk:ssa naimisiin ja perustanut perheen. ja ei, en ollut silloin tuloillaan että olis ollu pakko rako hoitaa homma näin, mä synnyin kätevästi himppa reilut 10kk häiden jälkeen.)
mä olen epäröinyt ja jahkaillut, tuskaillut, pähkäillyt, kieltänyt, soutanut ja huovannut. jo sillä että toinen on maltilla siinä vieressä, ei painosta eikä pakene, on se ehkä ansainnut ns. "tilaisuuden"...
toisaaltakin jos toinen on äärimmäisen kärsivällinen, rauhallinen ja tuntuu rakastavan mua ehdoitta, sekä pelkällä muhun päin henkäsyllä vie jalat alta, niin mitä hittoa mä (edes lasten takia) jahkailen? mä uskon että onnellinen, hyvinvoiva, rakastettu äiti pystyy antamaan lapsillekin paljon paljon hyvää.
aina voi sattua jotakin, tiedättekö? annoin mä mennä tai en. ihmisen voi menettää miten vaan. suhde voi päättyä epätoivoon vaikka ja millä lailla. perhe voi mennä rikki,hajota ja tuhoutua. mutta voiko siinä pelossa elää? onko parempi olla rakastamatta? kokeilematta? antautumatta?
aiemmin mä pelkäsin että oon vaan niin epätoivonen ja hylätty, että kun joku vähän huomioi, niin oon ihan myyty. mutta nyt käsitän olevani niin itsenäinen ettei mun tarvitse ostaa itsetuntoani muilta. nykyään tästä ihmissuhteesta tuntuu että näin oli tarkoitettu. ilman kaikkea paskaa en olisi ikinä tutustunut ihmiseen, joka tuntuu mun toiselta puolikkaalta.
tuntuu onnelta, pehmeeltä, turvalliselta, pakahduttavalta, riemastuttavalta, riipivältä, rauhottavalta. koskettavalta, läheiseltä, omalta, kuumalta, hellältä...
(pitäsköhän ainakin mun vanhemmille kertoa että olen muuttamassa jonkun kanssa yhteen?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti