tai kirjotinko mä tosiaan tossa edellisessä postauksessa että oon ollu tyyni ja rauhallinen koko raskausajan? no oon toki. paitsi tällä menneellä vkolla...
tänään tuli tajuttomat itkupaskaraivarit siitä ettei ehditty siihen bussiin mihin olisin halunnut. mä ihan itkin niin kauan että oksensin. kuvaavaa on se että me myöhästyttiin mun pillityksen takia myös seuraavasta bussista. (vuoroväli 30 min.) huomasin myös sitten matkalla että kädessäni on ventti. olin sit kai puristanut ulistessani hiusklipsiä kourassa niin kovin että se meni kämmenestä läpi. great.
ja sit tuli mieleeni että sainhan muuten itkupaskaraivarit myös viimevkolla kerran, koska esikko oli laittanut juniorin hiekkaset pihahousut kuivaustelineeseen puhtaiden pyykkien päälle. siinä aihetta draamaan kerrassaan.
- onko mulla jotenkin valikoiva muisti kun tuo aamupostausta kirjoittaessa pääsi unohtumaan?
ja on mulla kyllä ihan superlapsetkin. esikko tuli sillä aiemmalla kerralla koputtaan vessan oveen ja pyytämään että sais lohduttaa. sieltä mä vaan vikisin kiitoseitartte:a ja mähaluunollayksin:tä. tänään juniori tuli halaan ja silittään. sit se rauhallisena selitti kuin me voidaan mennä seuraavalla bussilla, tai jos ei ehditä, niin mennään toisena päivänä kokonaan. aivan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti