eipä tuolla neuvolassa ollut ihmeellisiä. neuvolan tädillä on musta varmaan aikamoinen ylisuorittajan ja ylipärjäilijän kuva. kun kerroin vkonloppuna itkeneeni kun vedin itteni piippuun viimevkolla, tarjottiin saikkua. (taas kerran.) musta on valtavan ihanaa etä pidetään huolta, mutta mä en pyytänyt saikkua. mä kerroin mitä kuuluu. jos mä nää vimoset parikytäpäivää nyt jaksaisin siellä töissä kiltisti askarrella?
mittaustulokset lyhyesti:
- rr 99/69 (aika matala, koitan nyt juoda lisää kun sairaanhoitaja töissä sanoi että voi olla vähäset nesteet kun nuin matala paine on. toinen hyvä lääke matalaan verenpaineeseen on tietty salmiakki :) )
- paino +162g/vko (alkumatkasta on tullu 200-300g/vko eli tasaisesti etenee painojunakin.)
- sf-mitta 27cm (tasasuoraa vetää tääkin mitta, hiukan käyrän alapuolella.)
- jumps-jumps-jumps sanoi sydän.
eli asianlaidat suht hienosti. terkka kehui vielä greippiä ihanaksi, se jotenkin oikeen liikuttu kun tunnusteli miten päin poikanen makaa. (pää on alhaalla. selkä kohti mun vasenta kylkeä, ja oikeeseen kylkeen tulee kivahkoja napakoita potkuja.) sanoi että tuntuu niin selkeesti koko vauva siinä. ihanat pikku jäsenet.
sitten me puhuttiin sellasesta dialogisesta vuorovaikutuksesta. ("vauvatanssi" on juttu nimeltään, mutta "tanssi" saa asian kuulostamaan ihan pälliltä jotekin. tulee kuva siitä että liehun kotona mekossa ja vispaan vauvaa tekotaiteellisesti sinne ja tänne...nkuitenkin) kyseessä on sellanen mein alueella käytössä oleva vuorovaikutuksen tukiemiseen tähtäävä metodi. aion mukaan. vauvan kanssa olis tarkoitus tehdä sarja liikkeitä, ensin mun tahtiin, ja kun vauva "oppii" liikesarjan, niin vauvaa kuunnellen mennä sarja läpi. mielenkiinnostavaa sanon minä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti