tunteet ja mielialat
oltiin eilen murun kanssa synnytysvalmennuksessa. olin ajatellut että käyn nuo oheiset (mieliala ja tunteet, seksuaalisuus, rentoutuminen) yksin ja hänen "pitää" olla mukana sitten siinä viimeisessä, eli synnytysosiossa, mihin siis talon puolesta vaaditaan se tukihenkilö mukaan. synnytyksen suunnittelunkin (privaattiaika) ajattelin voivani käydä yksin. viimevkolla muru sitten kysyi että haluanko mennä oikeasti yksin, että eikö hän saa tulla mukaan? kun haluaisi osallistua. jaa-a. olin vaan ajatellut että on tarpeeksi paljon pyydetty että tulee siis pakollisiin. (vähänkä olen liikuttunut toisen halusta osallistua?)
mentiin sitten yhdessä. tilaisuudessa oli esittelykierros, ja siinä vaiheessa mun korvan juuressa suhahti (mitä mä sanon?). hahha. jaa-a. sano miltä itsestä tuntuu. - puoliso, ja ensimmäinen kerta (ton horon kanssa joka on tulossa synnyttämään kolmatta kertaa eri ihmisen kanssa ;) ). *
valmennuksessa tuli esiin monta hyvää asiaa.
- kaikki tunteet on normaaleja. jopa siis mun "ei suurempia tunteita". varsinkin keskustelun kautta tuli selväksi se, että jos lapsia on useampia, ei raskauteen ehkä ehdi keskittyä niin kovin. ja synnytyksen lähestyessä yllättyykin kovin. tyyliin: ainii, nyt se vauva tulee.
- joskus sitä taantuu, joskus taas tulee itkuiseksi,joskus psyykessä ei tapahtu mitään. mä olen ollut aika seesteinen koko ajan. puhuttiin että joskus ottaa erilaisa posititiotia, tuleva äiti kokeilee sitä pikkutytön rooliakin, että huolehtiiko toinen varmasti musta. muiden kauhukertomuksiin verraten mä olen aina ollut ihan tyyni ja reipas odottaja.
- vaikka herkistymista tarvitsee siihen että on avoin sitten kanssakäymiseen vauvan kanssa ja avoin vauvan viesteihin, voi yhtä valmis olla, vaikka mitään ihmeellistä herkistelyä tai sekoilua käy läpi ollenkaan.
iso pitkä miinus tilaisuudessa tuli vanhemman rouvakätiön puheille joissa lapsi tarvitse kaksi vanhempaa. (plussa toki siitä että ne voi hänestä hyvinkin olla samaa sukupuolta.) mutta silti. aika lähellä oli kuitenkin tässä elämässä että olisin joutunut sihen tilanteeseen yksin yksin. yksinodottajana, tukihenkilön kanssa. vastoin tahtoani siinä elämäntilanteessa kuuntelemassa "vain kaksi vanhempaa on kunnon perhe"-paskaa. asiahan ei nyt pitäisi koskettaa mua nyt ollenkaan. mutta harmitti silti.
kiva kokemus kaikenkaikkiaan. ja siitä hyödyllinen että illalla kun vedin herneet nenään siitä kun muru tyhjenti tiskikonetta** niin se tuli halaamaan ja kysyi "tarkottaaks tää että sä haluat olla mun pikkutyttö?". oppivainen otus, sanoisin. ja sanon myös sen ettei pultit kestänyt kovin kauaa...
*huomaako sen että joku asia ehkä häiritsee mua hiukan?
** ikinä ei voi olla tyytyväinen, eihän? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti