huoltotestamentti.

no nyt se on päivitetty. huoltotestamentti.

vaikka ei tässä nyt mitään terveydellistä hätää olekaan, mutta musta huoltotestamentti on paperi, jonka on oltava kunnossa. tänään sen hahmottelin, ja jumankekka se on jotenkin henkisesti tosi vaativaa. vaikka sanamuoto on helppo löytää viralliseksi, ja asianhaarat helppo esittää, niin hitto että otti taas koville. ruokatauolla mä sen kirjotin, ja kyllä kurkkua kuristi niin kovin että henki salpautui. jouduin mennä pukuhuoneeseen yskimään ja kakomaan toviksi. ja räpyttelemään enimmät vedet silmistä.

pääpiirteissään, esikon huoltajuuden soisin biologiselle isälleen. toisaalta muut ihmiset on lasta huoltaneet häntä enemmän, mutta turha yrittää sotia tuulimyllyjä vastaan. etuajo-oikeus on tietääkseni isällä kuitenkin, ja epäilyksettä esikko haluaisi sinne mennäkin. (eksälle on aiemmin kyllä sanonut että haluaa sen ja siskonsa kanssa jäädä jos minulle jotakin sattuu, mutta se oli silloin...)

nuorimmat, ruttunaama ja birk poikanen on uudessa huoltsikassa toivottu suotavaksi murulle. tosin kummitätini on merkitty toiseksi vaihtoehdoksi, jos muru ei voi lapsista huolehtia. erikseen olen maininnut myös, että vanhemmilleni en halua lapsiani annettavan, koska omien ongelmiensa takia he eivät ole musta päteviä huolehtimaan riittävän hyvin mun lapsista. yhteydenpitoa isovanhempiin ja sisarusten välillä toivon silti tuettavan.

puuh.

paskaa, vituttaa ja sydäntä riipii laatia tommosia papereita. syksyllä kun mua peloteltiin niillä sylpäjutuilla, niin päätin että en aio mennä kuolemaan ennenkun kaikki maailmaan saattamani mukulat on täysi-ikäisiä, ja pärjääviä. joskus vituttaa olla yksin vastuussa kaikesta, kaikista... vituttaa. sydäntä riipii. ahdistaa. kuristaa. tuskastuttaa. tuntuu että tuhkehdun.