kun mun paino ylittää kuuskymmentäkiloa niin alan itkemään.
kauheen ressin ja paineen aiheutti viimeraskaudessakin maagisen kuuskymppisen ylitys, vaikka saattahan se olla luonnollistakin että ihminen painaa lapsineen, lapsivesineen, imetysrasvoineen, isoine rintoineen ja lisääntyneine verimäärineen enemmän kun normaalisti. mutta yli kuuskymmentä - hui ja hyi. se on vaan mun mittapuissa se viimenen raja jota en ylitä. ainakaan suosiolla.
tälläkertaa kun alan siitä kitisemään, tossa ennenmmin tai myöhemmin, muistuttakaa mua muutamasta asiasta:
- nuista ihan muutamasta syödystä ompusta (alle kymmenenkin päivässä riittää,luulen.)
- nuista ihan muutamasta syödystä luumusta (alle 20 päivässä riittää, hyvinkin.)
- nuista syödyistä marjoista (ne piti pakastaa, tollo.)
- nuista raskausaikana syödyistä tuhannesta porkkanasta, kokonaisista melooneista (enkka on 3,5kg/vkonloppu) ja kokonaisista kurkuista.
- nuista napsutelluista asioista ennen ruokaa (kaikkia pataan viskeltäviä aineksia ei tarvitse maistaa.)
- nuista vatsan kapasiteetin ylittäneistä aterioista (ihminen ei voi syyä enempää kun mahaan mahtuu.)
- siitä että omppupiirakka TAI jäde on kiva välkkäri, mutta molempia ei tartte saada samana päivänä.
että jos joskus kummastelen mistä näitä kiloja oikeen tulee, niin yllämainitus riittää kyllä kattamaan koko totuuden. puhumattakaan muutamasta sulkaatipalasta/pvä. vielä en ole päässyt edellisen raskausen levy/pvä tahtiin, mutta se johtunee ainoastaan varallisuuden tahi suhteiden puutteesta. ts. sisareni ei ole enää fasulla töissä, eikä enää kanna mulle suklaata sieltä kassitolkulla. harmi sinänsä. (raskaus, mikä ihana tekosyy. myös suklaansyönnille.)
p.s. tänään yks vajaan olonen täti taas bussissa epäili "räjähdyksen olevan lähellä koska sulla on niin julmetun iso maha." hyppiköön pituutta myös hän, mikäli siihen on edes kykeneväinen. maha on edelleen alakäyrillä... ja mulla olis ollut muutama kommentoitava asia myös hänen ulkonäöstään. mutta hyvin kasvatettuna en sanonut mitään. tai sitten en vaan suuttunut nyt tarpeeksi.
(yhtenä päivänä muuten männävkolla kun tää mun hermo oli kireellä, niin haukuin yhden lihavan ukon ulkona, keskellä päivää, lasten kuullen. paiskasin sitä päin pläsiä termillä "läski idiootti". hienoa. olipa hienoa myös kohdata tuo läski idiootti koirapuistossa seuraavana päivänä, jolloin en ollut enää niin vihainen. tunsin itseni fiksuksi ihmiseksi...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti