tiiättekö että tässä aikuisiällä kun muodostellaan näitä parisuhteita, niin sen pitis olla sellasta rauhallista, turvallista ja seesteistä. niinko vähän sellasta aikuista "tässä ollaan"-meininkiä ja tylsääkin jopa. tai niin mä olin ajatellut.
että sitten ei tarttis valvoa öisin, ja olla päästä sekasin päivisin. laitella levottomia viestejä, ja tuntea itteänsä ihan urpoksi kun hymyilee töissä päivät pitkät, ja busseissa mennen tullen. ettei tuntuis sellaselta lentävältä, ja siltä ettei mikään pelota. semmoselta että toivois muiden ihmisten maailmasta vaan katoavan planeetalle x. tai että toiselta unohtunut paita vie kaiken hetkeks raiteiltaan tuoksullaan. ettei malttais odottaa että toinen tulee "kotiin".
no ei pitänyt olla ei. me sovittiinkin ettei ruvata lässyttään mitään rakkausjuttuja. että riittää se kerran vuodessa nukkumaanmennessä tokastu "no mä...sua. kyl sä tiiät." ko kato aikuisia tässä ollaan, ja elämää nähneitä. lapset ja kaikki. varotettu on, tää on sitä tylsää perhe-lähiö-marketti-työ-settiä.
no juupajuu.
Onnea teille syllillinen!
VastaaPoistatuhannet kiitokset :) otetaan vastaan!
VastaaPoista