ai kauhee kun on ollut ahdistava iltapäivä. en ole tuntenut vauvan liikkeitä työpäivän jälkeen. on ollut kyllä kaikkea tekemistä, mutta sitten kun makaa paikallaan, eikä vauva ala sohlaamaan masussa, alkaa inhottavasti sydänalaa kaivella. edes mokkapalataikinan maistelu ei saanut jäbää houkuteltua liikekannalle.
hiljasena hetkenä tuntuu ihankun toisella olkapäällä istuis joku paha, joka kuiskii sitä että mitäs jos asiat ei olekaan nyt hyvin, ja sä et mitään huomaa... ja toisella se järjen ääni sitten kuiskii että kai se vauva saa nukkua ja olla rauhallinen jos siltä tuntuu.
nyt, noin 6h työpäivän päättymisen jälkeen kun funtsin jo kättärille soittamista, tuli mahasta se napakka "tömps,tömps". ai saakeli kun iso kivi vierähti sydämeltä.
p.s. luulen että siellä taas kääntyillään. sillä maha on ollut muutaman kerran pinkeenä ja venyttyneenä ihmeellisen näköiseksi, että voi olla ettei greippi birk borkanpoika myttynen oikeen ehdi nyrkkeilyä reenailemaan, jos se siellä taas meinaa ympäri uida...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti