joskus (yleensä) tulee sanottua suoraan. lähiömutsin arkisia löpinöitä. slaavilaista temperamenttia, elämän iloja, kuoppia tiessä... mausteena jälkikasvun aiheuttamia ajatuksia, parisuhteen parhaimpia helmiä, sateenkaariperheen arkea.
suhteellisia totuuksia, suhteettomassa mittakaavassa.
perjantai 2. lokakuuta 2009
parasta
ihan parasta elämässä on kyllä pieni unilämmin ihminen, joka kietoo kädet kaulaan, laittaa nenän sun kaulakuoppaan ja painautuu kovasti syliä vasten. ja kuiskaa. älä mene, mä haluisin olla sun kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti