odotin tältä synnytysvalmennuskeikalta paljon. mein tilasuuteen itsekseni, koska murulla oli töitä, ja niin näyttivät muutkin jättäneet puolisonsa kotiin.
valmennuksessa käytiin läpi erilaisia asentoja, ja saatiin aika hyvä vanha mammajumppa-lappunen mukaan kotiin. henkilökohtaisesti aion kokeilla kyllä synnytyssalissa koko asentorepertuaarin läpi, jos mennään taas tuttuun 20-40h aikahaarukkaan synnytksen keston kanssa. muutama asento tuntui nyt jo tosi mukavalta. esim. kontillaan, haarat auki ja otsa maassa. siinä kun keinuttelee edes takaisin, niin voi taivas olipa nyt jo hyvä olla.* asentopaperin olisi voinut toki opiskella kotonakin, niin simppeliä juttua oli, mutta tuskinpa tulisi tehtyä jos ei olisi tuolla kokeillut. ohjannut kätilö meni ainoastaa lapun läpi, ja mulla taas meni alussa jo maku touhuun kun kätilö ilmoitti että "mä sitten en ole mikään fysioterapeutti". joo, ei tarvitse musta selitellä mitä ei osaa, vaan kertoa ronskisti että näitä asentoja on testattu since nakki ja kirves, ja toimii. toimiva oli myös levyltä tullut rentoutus. mä nukahdin siihen kovalle lattialle hetkeksi.
toinen osio oli synnytyslaulu.
synnytyslaulu kuulostaa musta taas sen sortin huuhaahommalta, että mietin jäänkö sitä tekemään ensinkään. mutta onneksi jäin. hellää aata, ja syvää uuta siellä muristessani tunsin oikein kuinka hyvää se teki koko kropalle. tärkein anti oli kyllä kun ohjaaja näytti miten ihminen käkistelee naama kivusta väärällään, ja pyysi tekemään perästä. ja aivan. alavatsa siinä jännittyy ihan törkeästi. että naama rentona eri kirjaimia ölisemään, niin peräkin rentoutuu**. koita jos et usko! ota haukotteluasento naamatauluun ja uloshengityksellä anna suusta tulla puheäänikorkeudella "haaaaaaaaaaaaaaaaaa". (voi olla että asian funktionaalisuus johtui myös älyhyvästä ohjaajasta tietty.) taivaaseen pääsin hetkeksi kun pariharjoitteena ölinän tahdissa pari hiveli hartioita ja selkää. tuntui oikein kun endorfiinit levähti pitkin kroppaa.
(*huomauttaisin että olen supistellut koko päivän aika kipeästi, ja hyvä ystäväni sanoi että ero mun olemuksessa eilispäivään oli aika radikaali. että voisi luulla että kohta on synnärillelähtö edessä muutenkin kuin valmennuksen takia...)
(**osaan vaan anatomian ammattilaisena kuvitella mikä ero on synnytyksen kestolla ja sen tunnulla, mikäli saan aata ja uuta ölisemällä naaman (joka on yhteydessä hermostollisesti pehvaan) rentoutumaan, ja hammastapurren "eiteekipeääeiteekipeää"-käkistelyn loppumaan myös alapäästä. voi olla että herra vauva vaan solahtaa vähän helpommin tähän maailman.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti