mä arvasin että se tulee. mutta luulin sen hiipivän, antavan ennakovaroituksia, ja alkavan jotenkin keyvesti.
mutta ei. viimeyönä näin unta jossa kaaduin pyörällä. ruttunaama oli kyydissä turvaistuimessa joka sinkosi tosi kauas, ja lasta sattui vatsaan niin kovin että hädissäni tilasin ambulanssin. kun ambulanssimiehet tuli, niille selvisi että olin jättänyt erehdyksessä lapsen edellisviikolla hakematta päiväkodista. soittivat sossut. sossut vei lapsen.
tänään on ollut sitten sellanen päivä, että muutamassa kohdassa se menettämisen pelko on iskenyt niin kovaa, että tuntuu että sydän rutistuu kasaan. säikähdän jotakin tilannetta niin että meinaan alkaa huutaa. tänään lapsi on mm. juossut jalkakäytävällä, saaden mut rukoilemaan ettei mikään auto päätä kiepata sen eteen, tai ettei se itse keksi kiepata autotielle. metroasemalla lapsi nykäisi käden irti mun kädestä. vähällä oli etten alkanut huutaa kauhusta. ties minne se olis siitä voinut kaatua raiteelle. ajatus siitä että lapselle aihautuisi kovaa kipua esimerkiksi on saanut mut tänään aivan sekasin...
joko mä olen väsynyt, taikka jotakin keveitä psykologisia prosesseja on lähtemässä liikkeelle. raskaalta tuntuu tämä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti