tai aloitetaan tuosta melkein riidasta. mä olin eilen henkisesti ihan rasittunut, ja mietin miten mulle nyt vielä yks vauva annetaan kun en saa pidettyä edes yhtä leikki-ikästä tolkuissaan. niin hirveen näköstä oli se tolkuton kuumeen sahaaminen... muru oli tietty huolissaan ja väsynyt myös, ja illasta pinnat molemmilla hieman kiristyi. naismaiseen tapaan menin sänkyyn lepäämään (lue mököttämään) ja äijämäiseen tapaan muru sohvalle katsomaan telkkaa. jossain vaiheessa iltaa ruttunaama heräsi kiljuen, ja muru hereisenä meni sitä hakemaan, jolloin minä (hyvin naismaiseen tapaan) menin puoliunessa hakemaan vastuun huutavasta lapsesta itselleni. ja laitoin takaisin unille. ja menin takaisin omaan sänkyyni, oikeasti nukkumaan. tavattiin sitten vasta aamulla. tylsältä tuntui että olin mökötykseeni nukahtanut, eikä pipo kireellä sanottuja kahta lausetta päässyt illasta enää kuittaamaan.
päivällä kun seuraavan kerran tässä 70 neliöisessä lukaalissa satuttiin kohtaamaan, oli tunnelma ihan kiva, jopa hieman sähköinen. ei siis suurempaa draamaa saatu vieläkään aikaan.
kävi sitten niin että ME ei mentykään synnytyssuunnitteluun, vaan puolet MEISTÄ jäi kotiin kuumeisen lapsen kanssa.
synnytyssuunnittelu oli kiva tilaisuus. käytiin läpi voimavaroja ja suhtautumista kipuun. edelliset synnytykset, ja tälläkertaa toivottava kivunlievitys ja ponnistusasentopolitiikka. puolison kokemukset ja toiveet synnytystä kohtaan.
kivintä oli se että kätilö sanoi että niin kauan kun kaikki on ok, itse saa ohjata toimintaa, ja jos synnyttäjän tai syntyvän tilassa on huolta, hoitaa ammattilaiset asian kyllä. sanoin myös mua ajoittain vaivaavasta menettämisen pelosta, ja kätilö oli hyvin empaattinen ja kannustava. hyvissä käsissä siellä ollaan. sanoi myös ettei edellinen 40h kestänyt synnytys tainnut mennä ihan oppikirjan mukaan. että tälläkertaa "pyritään" puolittamaan avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen kestot.
papereihin kirjattiin kivunlievitykseksi suihku, synnytyslaulu [ölinä], aquarakkulat ja akupunktio. epiduraalia vältellään viimeseen saakka, mutta jos on pitkä ja paska setti, niin se toki annetaan, ja kärsitään seuraukset (mm puristus-, leikkaus-, imukuppi- ja katetrointiriskit.) ja haarovälin puudutusta harkitaan jos ponnistusvaihe venyy. ei muuten. ponnistaa haluaisin sängyssä, pystyasennossa päätyä vasten. murulle toivotaan napakkaa ohjeistusta mitä saa ja kannattaa tehdä. se haluaa pessä, punnita ja pukea vauvan, ja leikata napanuoran jos ei pökerry. jos rakas lapsenvahti on käytettävissä, jäädään ilman muita muksuja nauttimaan perhehuoneeen tarjoamasta laatuajasta keskenään vauvan kanssa.
vähän alkaa tulla sellanen kutina että lähretäänkö jo synnyttämään?!?! joo!
p.s. kuumeinen ruttunaama on puolittain mun sylissä maaten nostanu mun paidan hieroo kuumaa päätään vauvamasua vasten, silittelee ja on hiishiis. sisarukset. :*)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti