synnytysvalmennus, finaali, osa 1

tänään oli varsinainen synnytysvalmennus. ja samassa pieni tutustuminen synnytysosaston tiloihin. muistan että viimeksi kun odotin ruttunaamaa, sairaalaan tutustuminen toi enemmänkin hien pintaan, ja lisäsi epävarmuutta synnytystä kohtaan. tosin synnytysvalmennusta en silloin 3 vuotta sitten saanut ollenkaan, ainoastaan tuon tutustumisreissun.

tälläkertaa tutustumis/valmennuskäynnin vaikutus oli päinvastainen. vaikka teeveeruudulla pyöri alkuosuuden enemmänkin roiseja kuin nättejä (pitäisikö sanoa että ne oli naturistisia?) synnytyskuvia vuodelta nakki ja kirves, jäi koko hommasta nyt positiivinen mieli. ja tälläkertaa katoin ensimmäistä kertaa synnytysvideonkin

jaa, miksi niin?
- ensin kätilö vastasi kysymyksiin joita ihmisillä oli tullessa mielessä.
- sitten tsekattiin osasto. musta siellä tuoksui hyvälle. sairaalalle kyllä, mutta hyvälle silti.
- synnytys käytiin läpi kätsästi lantiomallin ja vauvanuken (josta roikkui hauska istukka) kanssa, ja näyteltiin erilaisia välineitä, kuten (ulosautto)imukuppi, ja stani (jolla seurataan vauvan sydänääniä, ruuvataan päähän).
- lopuksi kätilö kertoi eri kivunlievitysmenetelmistä.

muutaman esittämäni kysymyksen ja yleisesti selitetyn faktan avulla ymmärsin ettei esim. ruttunaaman synnytys mennyt ihan niinkuin olisi pitänyt. tai siinä oli monta kimuranttia asiaa jotka otan puheeksi tuolla suunnittelukerralla joka on jo ylihuomenna.

synnytysvalmennuksen tämän osion ja keveän parisuhdekeskustelun jälkeen ME päätimme (huomaa persoonamuoto!) että ME emme ota epiduraalia. jos siihen mennään, niin kyseessä on äärimmäinen hätä/väsymystilanne. ME aiomme suorittaa tämän synnytyksen mahdollisimman pitkälle ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. kaksin kehitetty alustava suunnitelma on:
- kotona: suihkua, kylpyä, panadolia (panadol on lääke, tiedän, mutta kotona voi ottaa :) ).
- sairaalassa: kävelyä, synnytyslaulua [ölinää], akupunktiota, allasta, aquarakkulat, ilokaasua.
- viimetinkaan pudendaalipuudutus jos pakko.
- oksitosiinia ruiske istukan irroittamiseen.

asiat joista puhutaan synnytyssuunnittelussa, ovat:
- mikä lääke selkäkipuun? mulla ei ole mitään lantionalueen eikä synnytyskanavan kipua ollut kummallakaan kerralla. ainoastaan tyrmäävän kamala selkäkipu.
- epiduraalia en haluaisi synnytystä hidastamaan, jospa tuo 40h jää mulla nyt synnytyspituuksien enkaksi. pidempään en ehkä jaksa, kun tota ikääkin on jo tullut...
- jos pud.puudutus auttaa vaan ns. pimpsakipuun, miksi suunnittlen ottavani sitä ollenkaan kun ongelmana ei ole IKINÄ aiemminkaan ollut kipu "siellä toosassa" vaan ainoastaan ja nimenomaan SELÄSSÄ.
- jos epiduraali auttaa selkäkipuun esim tuossa 30h kärvistelyn jälkeen, mutta lopettaa supistelut, jota on taas vauhditettava oksitosiinilla, joka viimeksi meinasi reippaasti tiputettuna räjäyttää multa rakon, niin mikä nyt enää on viisasta ensinkään.
- ja kun nuo supistelut epiduraalilla loppuu, niin synnytänkö sitten kolmannenkin lapsen ilman supistuksia kätiön runnoessa kohdun yläosaa (aiheuttaen kai kohdun repeämisen riskin?) ja mun ponnistellessa verisuonia katki päästä niinkuin viimekerralla?

ja huomio. mulla ei ole jäänyt pahempoia traumoja edellisestäkään kerrasta. riemusta kiljuen en vaan synnyttämään ole menossa, tuntuu nyt, mutta ilman sitä viimestä puristusta ei taida tämä lapsi maailmaan tulla. joten pakkohan sinne on vaivautua. tän pvän valmennuksen jälkeen mulle tuli ekaa kertaa tässä raskaudessa fiilis että: "jee! koska mennään?!" ...tämä menee hyvin, ja selviän tästä mainiosti, tälläkertaa. olen valmistautunut, olen valmiina. muutama pvä, niin greippi birk borkanpoika lasketaan "täysiaikaiseksi".

hyvä mieli tänään.

* pitää muistaa pakata mukaan mehukeittoa ja suklaata, ja villasukat.
** joku oli vienyt synnärille omat jalkalamput. kuvitella. ei olis tullut itselle ekana mieleen :D